En enää ikinä auta ketään ihmistä missään

näin se on

Suomi on täynnä hyväksikäyttäjiä

ei todellakaan mikään onnellinen maa kuten on valehdeltu 2020-2026

Mua on suorastaan hyväksikäytetty exän toimesta taloudellisesti. Oli taas ruokarahaa vailla, annoin vähän ja kehoitin hakemaan TT tukea

Liittyen auttamiseen olen pettynyt kahteen asiaan. Ensinnäkin olettamaan, että kun autat kerran, olet velvoitettu auttamaan tästä eteenpäin aina. En odota vastavuoroisuutta (vaikka itse palautan ainq kaikki saamani palvelukset ja avun), mutta halveksintaa ja syyllistämistä en siedä, jos en muutukaan vakiopalvelijaksi.

Toinen pettymykseni on sote-palveluista tulevalla painostuksella. Suvussani on monia ikäihmisiä, myös lapsettomia. Kun ikäihminen antaa yhteystietosi jollekin sote-ihmisille, alkaa pommitus. Tässä näytteitä saamistani puheluista

- Nyt heti pitää järjestää lumenauraus ja hiekoitus kuntoon kun kotihoito ei pääse turvallisesti pihaan

- miten läheisenä koet tätisi bnr-päätöksen? Onko mielestäni täti tekemässä päätöksen vapaaehtoisesti ja täysissä voimissaan? (Tätini olin tavannut ed kerran 1,5 vuotta sitten)

- täällä on tullut kirjeitä taloyhtiöltä ja joku on kuulemma käynyt Kaarinan ovellakin kertomassa jotain huoltoasiaa ja näitä pitäisi allekirjoittaa, hoidatko?

- nyt puuttuisi tukisukkia, kuulolaitteen paristoja ja teeveen kaukosäädinkin on epäkunnossa, hoidatko?

Voisin jatkaa listaa loputtomiin. Mulla ei ole mitääm käsitystä, miksi minä olen pommituksen ja painostuksen kohteena.

Vierailija kirjoitti:

Koko elämä. Ihmiset vaan käytti hyväkseen minun kilteyttä ja avuliaisuutta. Nyt riittää. Kyllä minäkin osaan olla kylmä narttu.

Sama meillä. Miehen kanssa autetaan kaikkia ja jos itse tarvitsee apua, niin kaikki on kipeenä ja vaivaisena. Koskahan osataan lopettaa🤔

Vierailija kirjoitti:

Veikkaisin taas, et ap:llä joku lyhytaikainen katkeruus (?).

Mietin itseäni aamulla (ennenkuin palstan avasin), et koitin jeesiä vanhempiani, asioissa. Yhteiskunta ei vaan ihan kaikissa asioissa pysty auttamaan. Mitä minä siitä sain? - En silloin mitään; myöhemmin sitten hyvän mielen. Eikä se tod:kaan aina ollut helppoa ja kivaa.

Ja että koinko sen velvollisuudeksi? - Jollain tavalla kyllä: he auttoivat minua, ainakin taloudellisesti (kun olin ns. heikossa hapessa). Yhtähyvin olisin voinut jättää asiat hoitamatta, antaa yhteiskunnan hoitaa. En vaan lähtenyt sille tielle.

....

Jostain luin: Auta, niin sinuakin autetaan (..... oiskohan ollut Raamatussa???).

Viimeinen lause on pelkkää. puppua. 

Me puolison kanssa ollaan autettu muita vuosikymmenet. 

Viime viikolla yksi tuttu pyysi apua, olisi halunnut automme lainaksi jotta pääsee lomalle.

Emme suostuneet ja tuttu tästä hieman närkästyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama mulla. Vain ja ainoastaan lastani olen valmis auttamaan aina kun vaan voin. Muiden auttamisesta en enää piittaa. Hukkaan heitettyä aikaa kaikki. Kun olin lapseton, auttelin tuttavaperheitä esim. lasten hoidossa, ajattelin tietysti että eivätköhän sitten vastavuoroisesti jelppaa mua jos tarvetta tulee. Arvatkaa suostuivatko ikinä vahtimaan edes hetkeä omaa lastani edes kysyttäessä? No ei, eivätkä tarjoutuneet vapaaehtoisestikaan. Ja lapseni ei ole mikään erityinen tms hankala tapaus. 

oletko vieraannuttaja?

Mene sinä paska isä takaisin nurkkaan.