Nykyinen maailma ei ole minua varten.

Vierailija kirjoitti:

En usko mihinkään onnellisuus tilastoihin.Kukaan ei voi olla kovinkaan onnellinen tänä päivänä ,jos vähänkään katsoo ympärilleen.Köyhyys vaan lisääntyy ja eriarvoisuus.

Kyllä niitä hyviäkin asioita on mutta alkavat hukkua kaiken pask.. alle.

Tuo oli hyvin kirjoitettu ja olen ihan samaa mieltä eli: KYLLÄ NIITÄ HYVIÄKIN ASIOITA ON MUTTA ALKAVAT HUKKUA KAIKEN PASKAN ALLE, joutuu lapioimaan ja etsimään niitä hyviä asioita aika liian paljon.

Paskaa täällä nyt on aina ollut. Jossakin asiassa etteenpäin, jossakin asiassa taas mennään taaksepäin. Meitä ketään ei vois tasan vähempää kiinnostaa muu kun se oma perse ja hyöty. Sitten valitetaan vuosi toisensa perään ja itketään netissäki kun mikään ei ikkää muutu ja mikään ei tuu naaman eteen kannettuna kun manulle illallinen. Ite ei viitsitä muuta tehdä kun valittaa aamusta iltaan. Hohhoijaa. Kaadutaan mun puolesta vaan omaan typeryyteen, laiskuuteen ja ahneuteen koko ihmiskunta. 🥱 p.s muistetaan viel haukkua kaikki ihmiset hyväksi, nauraa heille jokaiselle pikkuriikkisellekkin virheelle  ja esitellä omaa erinomaisuuttamme et varmasti on ihana ja mahtava olo kun toisilla paha olla. 🥳

Luterilainen kuri ja moraali oli tälle maalle hyväksi. Tämä on totta, oletpa sitten ateisti tai uskova. Se teki sen, että kasvoimme hyvinvointivaltioksi. 

Niin olihan sitä asiat ennen paremmin. Kaksi maailmansotaa, nälänhätää ja sairauksia, monenlaista eriarvoisuutta ja paljon raskasta fyysistä työtä. Ihminen kun on sellainen että vanhemmaksi tullessa se entisaika tuntuu olleen aina parempaa ja varmasti se olikin kun asioita on aiemmin kokenut lapsen, nuoren ja nuoren aikuisen silmin. Sitten kun on aikuisuus koittanut ja elämästä tullut arkista suoriutumista ja monenlaisia haasteita eteen, niin tottakai silloin tuntuu että ennen oli asiat paremmin. Ei se elämä ennenkään mitään onnen kyllästämää ollut. Jos niin olisi ollut ja ihmiset tyytyväisiä kaikkeen, niin tuskin sitä olisi ollut tarvetta asioita muuttaa. Eiköhän se näin mene jokaisen sukupolven kohdalla että aika kultaa muistot. 

Hear hear.  Nettijonneilu, inceliys, kehitysmaamuuhunmaatto-epidemia, vasemmisto sekosi täysin päästään kollektiivisesti, some, älypuhelimet, yksityisyyden katoaminen, ryssssän comeback jne jne.

En ole samaa mieltä onneksi ja olen pitkälti yli 50. Myös tuntemani vanhempieni ikäiset ihmiset ovat hyvin kiinni tässä ajassa eivätkä vain haikaile jonnekin menneisyyteen. Tietenkin nykyään on ongelmia, mutta niitä nyt on aina ollut vaikkakin osaksi erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Niin olihan sitä asiat ennen paremmin. Kaksi maailmansotaa, nälänhätää ja sairauksia, monenlaista eriarvoisuutta ja paljon raskasta fyysistä työtä. Ihminen kun on sellainen että vanhemmaksi tullessa se entisaika tuntuu olleen aina parempaa ja varmasti se olikin kun asioita on aiemmin kokenut lapsen, nuoren ja nuoren aikuisen silmin. Sitten kun on aikuisuus koittanut ja elämästä tullut arkista suoriutumista ja monenlaisia haasteita eteen, niin tottakai silloin tuntuu että ennen oli asiat paremmin. Ei se elämä ennenkään mitään onnen kyllästämää ollut. Jos niin olisi ollut ja ihmiset tyytyväisiä kaikkeen, niin tuskin sitä olisi ollut tarvetta asioita muuttaa. Eiköhän se näin mene jokaisen sukupolven kohdalla että aika kultaa muistot. 

Mun äiti sanoo, että ei hän sota-aikana pelännyt, kun oli vanhemmat turvana ja heitä piti kaiken osaaviana. Nyt pelottaa häntä, kun ei olekaan vanhempien turvaamana. (Oli sodan alkamisen aikaan 8-vuotias.)

Vierailija kirjoitti:

Niin olihan sitä asiat ennen paremmin. Kaksi maailmansotaa, nälänhätää ja sairauksia, monenlaista eriarvoisuutta ja paljon raskasta fyysistä työtä. Ihminen kun on sellainen että vanhemmaksi tullessa se entisaika tuntuu olleen aina parempaa ja varmasti se olikin kun asioita on aiemmin kokenut lapsen, nuoren ja nuoren aikuisen silmin. Sitten kun on aikuisuus koittanut ja elämästä tullut arkista suoriutumista ja monenlaisia haasteita eteen, niin tottakai silloin tuntuu että ennen oli asiat paremmin. Ei se elämä ennenkään mitään onnen kyllästämää ollut. Jos niin olisi ollut ja ihmiset tyytyväisiä kaikkeen, niin tuskin sitä olisi ollut tarvetta asioita muuttaa. Eiköhän se näin mene jokaisen sukupolven kohdalla että aika kultaa muistot. 

Köyhillä oli ennen asiat huonommin. Muilla oli asiat paremmin suhteessa kuin nyt. 

Mielestäni varhaiskasvatus on väärin. Hoitopaikassa pitäisi vain leikkiä yms eikä tuputtaa mitään arvoja. Syynä se, että arvot muuttuvat jatkuvasti. Perheet opettakoon omat arvonsa. 

Ainoastaan pitäisi olla siististi ja kohdella toisia hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluissa totutetaan lapset tähän muuttuneeseen maailmaan. He eivät ole kokeneet muuta ja tottuvat. 

Juuri tämä. Me "vanhuksetkin" olisimme tottuneet, jos äskettäin olisimme syntyneet. Ja sitten keski-iässä muisteltaisiin, miten ihanaa ja täydellistä aikaa se 2020-luku oli ja miten kaikki on mennyt pilalle sen jälkeen.

Ihan turha kauhistella, kaikki on suhteellista. Ja oma nuoruus on joka ikiselle sukupolvelle ollut se "oikeanlainen" maailma. Vaikka se olisi kulunut sodan keskellä, niin sekin käännettäisiin positiiviseksi vaikka sitä kautta, että "silloin kestettiin kaikkea niin hyvin". Ja oli yhteishenkeä, oli sitä ja tätä. Ei nykylapsillakaan mitään hätää ole. 

Vai ei ole hätää.Luetko/katsotko uutisia lainkaan? heitä ostetaan tappamaan, polttamaan rakennuksia ja kaikkea rikollista.Hakkaavat porukalla ja kuvaavat vierestä.Tappavat toisiaan.Mielenterveys on monilla huonossa kunnossa.Lapset eivät saa enää olla lapsia,edes taaperot eivät voi olla rannalla alasti,ettei sairaat ihmiset kuvaa heitä.Vai ei ole hätää.Olen eri mieltä.

Kaikilla mahdollisilla tilastomittareilla lasten elämä on nyt huomattavasti turvallisempaa kuin joitakin vuosikymmeniä sitten. Olet yksinkertaisesti väärässä, ja teet joistakin marginaalisista asioista miljoona kertaa kokoaan suurempia asioita. 

Lapset ja nuoret eivät voi tehdä tai sanoa mitään spontaania tai hölmöä mikä kuuluisi tuohon ikään kun pelkäävät (aiheellisesti) että se ikuistetaan nettiin. Älylasit monine sovelluksineen kytkettynä internettiin antavat kuoliniskun yksityisyydelle. 

Tätä paskaa ei ollut aiemmin ja se on fakta eikä suhteellista. 

Vierailija kirjoitti:

Aika samanlaisia tuntemuksia täällä. Ennen olin sosiaalisempi, tarmokkaampi ja jotenkin vain parempi versio itsestäni. En vieläkään ole ikäloppu, mutta nyt en välitä seurusteluista, kyläilyistä, ihmisistä ylipäätään, enkä mistään ihmeellisyyksistä. Pidän kyllä huolta itsestäni ja talostani, mutta viihdyn pelottavan hyvin myös yksinäni ja synnyn uudelleen mökillä, sinne voisin jäädä ikuisiksi ajoiksi, vaikka se ei ole erämaassa, tuntuu, että koko perkeleen maha maailma ei sinne lonkeroitaan saa upotettua. Ihmisten kanssa toimeen tuleminenkin on niin työlästä että kyläreissun tai jonkin session jälkeen saa puhaltaa oikein urakalla ja tuntuu, että olisi ollut raskaassa työssä vähintään 8 tuntia tai enemmän. 

Käyn tismalleen samaa läpi! Olen alkanut miettiä että mikä minua vaivaa. On ihanaa kun saa olla vain itsekseen. Töissä joutuu olla työkavereiden kanssa tekemisissä enkä meinaa jaksaa heidän juttujaan ollenkaan.

Oletko keksinyt mistä tämä johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Onko sitä parempaa maailmaa ikinä ollutkaan? Ainahan sitä muistellaan menneitä, miten oli paremmin asiat. Monet venäläisetkin kuulemma kaipailevat Neuvostoliittoa takaisin. Mutta joka vuosikymmenellä on ollut omat ongelmansa. 

Voisimme luoda sellaisen. Parhaan mitä on koskaan ollut. Noin on ajateltu ennenkin, yleensä jonkun yhden ei uhan terveen ihmisen tahokta, mutta entä jos yhteiskuntina yhdessä rakentaisimme hyvän maailman, tiedemiesten, insinöörien, tekoälyn yms avulla. Isoin ongelma olisi markkinatalouden suuret tekijät, jotka eivät haluaisi muuttaa tilannetta, ehkä heille voisi räätälöidä jonkinlaisen tavan tienata uusilla tavoilla?

Ilmestyskirja nyt. Ei se elokuva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sitä parempaa maailmaa ikinä ollutkaan? Ainahan sitä muistellaan menneitä, miten oli paremmin asiat. Monet venäläisetkin kuulemma kaipailevat Neuvostoliittoa takaisin. Mutta joka vuosikymmenellä on ollut omat ongelmansa. 

Voisimme luoda sellaisen. Parhaan mitä on koskaan ollut. Noin on ajateltu ennenkin, yleensä jonkun yhden ei uhan terveen ihmisen tahokta, mutta entä jos yhteiskuntina yhdessä rakentaisimme hyvän maailman, tiedemiesten, insinöörien, tekoälyn yms avulla. Isoin ongelma olisi markkinatalouden suuret tekijät, jotka eivät haluaisi muuttaa tilannetta, ehkä heille voisi räätälöidä jonkinlaisen tavan tienata uusilla tavoilla?

Ihmiselle on annettu kaikki eväät tehdä tästä maailmasta melkein paratiisi, mutta keskittyminen epäolennaisuuksiin estää aina tämän tekemisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika samanlaisia tuntemuksia täällä. Ennen olin sosiaalisempi, tarmokkaampi ja jotenkin vain parempi versio itsestäni. En vieläkään ole ikäloppu, mutta nyt en välitä seurusteluista, kyläilyistä, ihmisistä ylipäätään, enkä mistään ihmeellisyyksistä. Pidän kyllä huolta itsestäni ja talostani, mutta viihdyn pelottavan hyvin myös yksinäni ja synnyn uudelleen mökillä, sinne voisin jäädä ikuisiksi ajoiksi, vaikka se ei ole erämaassa, tuntuu, että koko perkeleen maha maailma ei sinne lonkeroitaan saa upotettua. Ihmisten kanssa toimeen tuleminenkin on niin työlästä että kyläreissun tai jonkin session jälkeen saa puhaltaa oikein urakalla ja tuntuu, että olisi ollut raskaassa työssä vähintään 8 tuntia tai enemmän. 

Käyn tismalleen samaa läpi! Olen alkanut miettiä että mikä minua vaivaa. On ihanaa kun saa olla vain itsekseen. Töissä joutuu olla työkavereiden kanssa tekemisissä enkä meinaa jaksaa heidän juttujaan ollenkaan.

Oletko keksinyt mistä tämä johtuu?

Ihan täysin luonnollista, kun iän myötä fiksu ihminen vähitellen ymmärtää, että koko tämä arkinen sosiaalinen härdelli on perusolemukseltaan täysin turhaa ja tyhjänpäiväistä teatteria. Ihmiset kilpailevat toisten huomiosta ja positiivisista mielipiteistä, vaikka ne ovat todellisuudessa täysin merkityksettömiä. Kaikki on osa typerää ja perimmältään tarkoituksetonta peliä.

Todellakin odotan sitä päivää, kun saan jätettyä koko roskan taakseni ja muutettua mökille luonnon rauhaan.