Onko täällä joku muu tilanteessa, jossa ei pysty mitenkään parantamaan elämäänsä?

Toimeentulotukea saa siinä tapauksessa, jos ei palkka ja eläke riitä. Jos et saa toimeentulotukea, niin sitten on katsottu että rahasi pitäisi riittää elämiseen. Siinä tapauksessa ei voi kuin itse tutkia, mistä menoista voi pihistää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaa tilannettasi vähän. Nyt on vaikea uskoa ettet oikeasti pystyisi muuttamaan tilannetta mitenkään. Voisko olla kyse, että rajoitukset asian suhteen ovat omassa mielessäsi? 

Olen parantumattomasti sairas enkä pysty tekemään niin paljon töitä, että pääsisin irti tukiloukusta (en tosin ole onnistunut edes saamaan mitään työpaikkaa vielä). Ja ei, kyse ei ole mielenterveysongelmasta.

Ap

Ei sillä ole väliä, vaikka olisi mielenterveys mennyt. Mielen sairaudet ovat sairauksia siinä, missä esim. vesirokko tai diabetes.

Ihmisen mielellä on uskomaton vaikutus kaikkeen muuhun. Nyt vasta aletaan ymmärtää mielen vaikutus ihmisen fysiiseen puoleen. Mm. varhaislapsuuden hoivan puute vaikuttaa todella paljon kipumekanismeihin.

Koitahan nyt jollain faktalla perustella tuo viimeinen lauseesi

Sivusta: goolaamalla löytyi heti tieto, että varhaislapsuuden hoivan puute ja traumaattiset kokemukset vaikuttavat merkittävästi ihmisen kipumekanismeihin. Lapsuuden haitallisten kokemusten (ACE) tiedetään lisäävän kroonisen kivun riskiä aikuisiällä.

Minulla on ainoastaan  yksi  laillinen suunnitelma oman talouden parantamiseksi ja se on hakea AMK ja opiskella siellä tutkinto ja sen jälkeen koittaa päästä yliopistoon ja opiskella siellä tutkinto ja työllistyä. Muuta keinoa en enää keksi. Jos korkea koulut menee maksulliseksi niin koitan saada lainaa jos sitä ei myönnetä niin se oli sitten siinä.

Vierailija kirjoitti:

Eilen viimeksi mietin samaa. Se, että saisin vakituisen työn auttaisi paljon mutta ei sekään ihmeitä tekisi kokonaisuuden kannalta. Tietenkin taloudellinen vakaus ja turva mahdollistaisi monenlaista eikä sitäkään sovi väheksyä kuinka paljon se vähentäisi stressiä ja nostaisi elämäniloa. Silti on liian paljon sellaisia asioita joille ei voi tehdä mitään (rahallakaan) ja nämä on niitä eniten elämänlaatua laskevia juttuja. Elämä ei ole omannäköistä miltään osin.

Lisäksi alan olla todella väsynyt. Liian pitkään tuli yritettyä ja jaksettua.

Mun kaikki ongelmat ratkaisisi raha jopa ne ongelmat mitä minulla ei vielä ole.

Taloudellinen tilanne on vain pieni osa siitä, mikä oikean elämänlaadun tuo. Ihmiskeho tarvitsee eniten liikettä, happea, valoa, jonkin verran ruokaa, lepoa. Tämä on elämänlaatusi perusta ja pohja, laita se kuntoon ensin. 

Sen jälkeen kun fyysinen hyvinvointisi - joka tulee siis liikkeestä ja levosta, ei ylensyönnistä - on kunnossa, lisää hengen pääomaa. Opettele hengellisiä harjoituksia, rukousta, meditaatiota, lue kirjallisuutta, runoutta, katsele taidetta, kuuntele musiikkia, lue tarinoita, ym. 

Materiaalinen hyvinvointi, vemputukset, vempeleet, hurvitukset - nämä ovat viimeinen asia mitä terveytesi ja hyvinvointisi vaatii. Suomessa perussosiaaliturva hoitaa nämä perustasolle. Saat vähän ruokaa, suojan, ja 24 tuntia vuorokaudessa aikaa käyttää hyvinvointiinsi. Metsässä on jopa mustikkaa ilmaiseksi. Myöskään mikään lääke ei paranna niin hyvin kuin terveellinen elämäntapa, ulkoilu ja liikunta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaa tilannettasi vähän. Nyt on vaikea uskoa ettet oikeasti pystyisi muuttamaan tilannetta mitenkään. Voisko olla kyse, että rajoitukset asian suhteen ovat omassa mielessäsi? 

Olen parantumattomasti sairas enkä pysty tekemään niin paljon töitä, että pääsisin irti tukiloukusta (en tosin ole onnistunut edes saamaan mitään työpaikkaa vielä). Ja ei, kyse ei ole mielenterveysongelmasta.

Ap

Ei sillä ole väliä, vaikka olisi mielenterveys mennyt. Mielen sairaudet ovat sairauksia siinä, missä esim. vesirokko tai diabetes.

Ihmisen mielellä on uskomaton vaikutus kaikkeen muuhun. Nyt vasta aletaan ymmärtää mielen vaikutus ihmisen fysiiseen puoleen. Mm. varhaislapsuuden hoivan puute vaikuttaa todella paljon kipumekanismeihin.

Koitahan nyt jollain faktalla perustella tuo viimeinen lauseesi

Sivusta: goolaamalla löytyi heti tieto, että varhaislapsuuden hoivan puute ja traumaattiset kokemukset vaikuttavat merkittävästi ihmisen kipumekanismeihin. Lapsuuden haitallisten kokemusten (ACE) tiedetään lisäävän kroonisen kivun riskiä aikuisiällä.

Jos on syystä tai toisesta tällainen ongelma suositukseni on ensinnäkin tutustua kristilliseen ja hengelliseen tekstiin, joka on täynnä rakkautta. Jeesuksen rakkaus tässä maailmassa on lähes rajaton, ja se tarjoaa ihmiselle levon ja kokemuksen hoivattuna olemisesta. 

Toinen juttu on poistua mielestään. Jos elää vielä nelikymppisenä jotain varhaislapsuutta niin ongelma ei ole siellä varhaislapsuudessa vaan nelikymppisyydessä. Voit itse antaa itsellesi korvaavat kokemukset. Hellät sanat aamulla, halin ennen kuin nouset syömään ravitsevaa aamiaista. Ota ajatuksesi vangiksi ja alista ne sinun tahdollesi, sinun rakkaudellesi. Vanhempasi eivät niitä enää hallitse. Lapsuuttasi ei ole enää olemassakaan. On vain nyt, ja sinä valitset mitä narratiivia toistat. Netti on täynnä toinen toistaan parempia ja pahempia narratiiveja, sinä valitset itse mihin niistä uskot vai toisteletko jotain huonoa perimää, jonka olet saanut lapsuudessasi, jota ei ole enää olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, olen vähän aloitekyvytön. On ihan sairauksia syynä. Pitäisi karsia turhia tavaroita, mutta aivosumu ja huono hapensaanti vähän estää. Sairaudet ovat kyllä hoidossa, ettei tarvi viisastella.

Mun ongelma ei ole mikään aloitekyvyn puute tai tavarakaaos, vaan se etten ole työkykyinen kuin muutamana satunnaisena päivänä kuukaudessa.

Ap

Sulla on kaiketi siitä lääkärintodistus. Mitä työkkäri siihen sanoo. Oletko työkkärin kirjoilla. Onko toi nykyisillä tiedoilla pysyvää. Nää tätyis tietää, ennen kun voi sanoa oikein mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, olen vähän aloitekyvytön. On ihan sairauksia syynä. Pitäisi karsia turhia tavaroita, mutta aivosumu ja huono hapensaanti vähän estää. Sairaudet ovat kyllä hoidossa, ettei tarvi viisastella.

Mun ongelma ei ole mikään aloitekyvyn puute tai tavarakaaos, vaan se etten ole työkykyinen kuin muutamana satunnaisena päivänä kuukaudessa.

Ap

Sulla on kaiketi siitä lääkärintodistus. Mitä työkkäri siihen sanoo. Oletko työkkärin kirjoilla. Onko toi nykyisillä tiedoilla pysyvää. Nää tätyis tietää, ennen kun voi sanoa oikein mitään.

Et osaa vastata otsikon kysymykseen ilman näitä tietoja? Erikoista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ainoastaan  yksi  laillinen suunnitelma oman talouden parantamiseksi ja se on hakea AMK ja opiskella siellä tutkinto ja sen jälkeen koittaa päästä yliopistoon ja opiskella siellä tutkinto ja työllistyä. Muuta keinoa en enää keksi. Jos korkea koulut menee maksulliseksi niin koitan saada lainaa jos sitä ei myönnetä niin se oli sitten siinä.

Mä olen hakenut opiskelemaan ja saanut opiskelupaikankin. En vaan tiedä selviänkö opinnoista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tienaan säälittävät 37k eur/vuosi. Keski-iässä tästä kuopasta ei hirveästi nousta.

Mene lääkikseen 

Vierailija kirjoitti:

K elarotan elämässä käänne parempaan huomiseen: Tukien leikkaukset ajoivat työelämään ja kohti uutta vapautta!

 

K elarotta oli pienessä suomalaisessa kaupungissa (Akaa) asuva rotta, joka oli vuosikausia elänyt mukavasti yhteiskunnan tukien varassa. Hän oli saanut työttömyyskorvausta ja asumistukea, eikä ollut nähnyt tarpeelliseksi mennä töihin, sillä elämä soljui mukavasti pelkkien tukien varassa lihoen. Hän vietti päivät puistoissa ryypäten ja rellestäen toisten K elarottien kanssa, ja iltaisin hän katseli televisiota, joi olutta, poltti tupakkia ja pelasi pelejä.

Eräänä päivänä hänen maailmaansa kuitenkin järkytti iso uutinen: hallitus oli päättänyt leikata sosiaalitukia. Rotat kaupungissa alkoivat kuiskia, että tukien varassa eläminen ei enää kohta riittäisi edes vuokran maksuun, saati kaljoihin. K elarotta ei ollut uskoa kuulemaansa. "Ei kai tätä oikeasti tehdä? Minähän en töihin lähde!" hän tuhahti raivoissaan rotta tovereilleen.

Mutta viikot kuluivat kaljaa juoden, ja tukien määrä väheni pikkuhiljaa. Pian Kelarotalla ei ollut enää varaa ostaa lempijuustoaan ja kaljaa kaupasta. Hän huomasi, että vuokranmaksu alkoi jäädä jälkeen. Hätääntyneenä hän päätti tehdä jotain, mitä ei ollut koskaan kuvitellut tekevänsä: hän alkoi etsiä töitä.

K elarotta selasi työpaikkailmoituksia netissä ja huomasi, ettei hänellä ollut paljoa taitoja tai kokemusta. Hän kuitenkin pisti itsensä rohkeasti likoon ja haki monia paikkoja. Viikkojen odottelun jälkeen eräänä aamuna hänen sähköpostiinsa saapui viesti: roskakuskin paikka olisi tarjolla.

Roskakuskina työskentely ei ollut mitään glamouria, mutta K elarotta tiesi, ettei hänellä ollut varaa olla nirso. Hän tarttui työhön ja oppi nopeasti roskien keruun salat. Hän ajoi ympäri kaupunkia roskakuskin lavetti kiiltäen ja nosti roskapönttöjä voimiensa takaa. Työ oli raskasta, mutta siinä oli oma palkitsevuutensa ja mikä parasta, hän sai taas säännöllistä tuloa.

Kaupungilla toiset K elarotat katsoivat häntä kummissaan. "Miten sinä jaksat nousta joka aamu viideltä ja mennä töihin?" he kysyivät. K elarotta naurahti ja vastasi: "Se tuntuu aluksi raskaalta, mutta tiedättekö mitä? Töissä käynti antaa enemmän vapautta kuin jatkuva tukien varassa eläminen. Minä saan nyt päättää omasta elämästäni."

Vaikka K elarotta ei ollut aluksi innoissaan työelämään siirtymisestä, hän huomasi, että elämässä oli paljon enemmän sisältöä ja mielekkyyttä, kun hän oli osa jotain suurempaa. Hän tunsi ylpeyttä tekemästään työstä ja siitä, että hän auttoi pitämään kaupungin siistinä. Ja mikä parasta, hän ei enää elänyt pelkästään tukien varassa hänellä oli oma tulo ja oma tapa kantaa vastuunsa.

Lopulta K elarotta tuli siihen tulokseen, että vaikka tukien leikkaukset olivat aluksi tuntuneet epäoikeudenmukaisilta, ne olivat saaneet hänet muuttamaan elämänsä parempaan suuntaan. Töissä käynti antoi hänelle paitsi rahaa, myös itsevarmuutta ja tarkoituksen tunnetta.

Tarina perustuu täysin tositapahtumiin.

Höpöti höpön. Kuinka moni juo? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, olen vähän aloitekyvytön. On ihan sairauksia syynä. Pitäisi karsia turhia tavaroita, mutta aivosumu ja huono hapensaanti vähän estää. Sairaudet ovat kyllä hoidossa, ettei tarvi viisastella.

Mun ongelma ei ole mikään aloitekyvyn puute tai tavarakaaos, vaan se etten ole työkykyinen kuin muutamana satunnaisena päivänä kuukaudessa.

Ap

Olisko sitten itsemurhan paikka?

"Älä tapa" on 10 käskyssä. Mutta kehottaja hakemaan apua itselleen. 

Perskokoomus on ajanut mut ja monet muut tohon tilanteeseen. Terapiaan jouduin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, olen vähän aloitekyvytön. On ihan sairauksia syynä. Pitäisi karsia turhia tavaroita, mutta aivosumu ja huono hapensaanti vähän estää. Sairaudet ovat kyllä hoidossa, ettei tarvi viisastella.

Mun ongelma ei ole mikään aloitekyvyn puute tai tavarakaaos, vaan se etten ole työkykyinen kuin muutamana satunnaisena päivänä kuukaudessa.

Ap

Olisko sitten itsemurhan paikka?

Eihän itsemurha paranna elämää vaan lopettaa sen, idiootti.