Raha ei ole parisuhteen valuuttaa

Nykyaikaina kaikki miettii rahaa. Olet oikeassa siitä, että parisuhteeseen käytetty aika on se, jolla on merkitystä. 

Minusta nimenomaan aika on se parisuhteen valutta. Raha on valuuttaa siellä töissä, ja siellä töissä käydään perhettä varten. 

Enpä koskaan tuolla tavalla ole ajatellut... Mutta niinhän se menee suhteessa, että molemmilla pitää olla sama elintaso. Ja molempien aika on yhtä arvokasta.... 

Meillä on aikalailla noin. Rahat ovat yhteisiä, vapaa-aika on omaa. 

Ehkä tuon ajatusmaailman sisäistäminen olisi hyvä kaikille! Työpaikalla tehdään rahaa, parisuhteessa luodaan onnea! 

Olen ajatellut niin, että raha ei ole parisuhteessa valuuttaa, koska kumpikin maksaa itse kaikki omat kulunsa ja ne kulut, joita parisuhteessa aiheuttaa (esim. vesi- ja sähkölasku). Parisuhteessa ei rahalla ole mitään merkitystä, koska se ei näy molempien vastatessa itse itsestään. Jokainen on vastuussa omasta elintasostaan, mutta toista voi hemmotella lahjoilla ja matkoilla, jos haluaa.

Tasa-arvoisessa parisuhteessa ei oleteta, että toinen maksaa haluamani elintason. Jos minä en halua syödä joka päivä ravintolassa, niin se ei saa estää toista nauttimasta ravintolapäivällisistä, vaikka elintaso tuolloin on selkeästi erilainen!

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tuon ajatusmaailman sisäistäminen olisi hyvä kaikille! Työpaikalla tehdään rahaa, parisuhteessa luodaan onnea! 

Töissä tehdään töitä palkan eteen. Parisuhteessa tehdään töitä onnellisuuden eteen. 

Parisuhteessa rahalla ei ole mitään merkitystä! Kyse on yhteisestä elämästä, yhteisestä onnesta eikä siitä, että vaatii toista maksamaan enemmän kuluja, koska tämä on opiskellut enemmän ja tekee töitä ahkerammin kuin mitä itse viitsii.

Avioliittolakihan lähtee siitä, että kumpikin osallistuu perheen yhteiseen talouteen ja elatukseen kykynsä mukaan eli jos ei ole rahaa maksaa, niin tekee enemmän kotitöitä. Sillon paremmintienaava ja laskut maksava voi keskittyä työhön ja huonompituloinen tekee riemulla kotityöt, jotta parisuhde pysyy tasa-arvoisena.

Vierailija kirjoitti:

Olen ajatellut niin, että raha ei ole parisuhteessa valuuttaa, koska kumpikin maksaa itse kaikki omat kulunsa ja ne kulut, joita parisuhteessa aiheuttaa (esim. vesi- ja sähkölasku). Parisuhteessa ei rahalla ole mitään merkitystä, koska se ei näy molempien vastatessa itse itsestään. Jokainen on vastuussa omasta elintasostaan, mutta toista voi hemmotella lahjoilla ja matkoilla, jos haluaa.

Tasa-arvoisessa parisuhteessa ei oleteta, että toinen maksaa haluamani elintason. Jos minä en halua syödä joka päivä ravintolassa, niin se ei saa estää toista nauttimasta ravintolapäivällisistä, vaikka elintaso tuolloin on selkeästi erilainen!

Miten se on tasa-arvoinen parisuhde jos molemmat maksavat omat kulunsa? Minun mielestäni tasa-arvoa parisuhteessa on se, että molemmilla on sama elintaso.

Toinen lentää yksityiskoneella lomalle ja toinen syö maksalaatikkoa 2 vuotta jotta sinne pääsee bussilla... Ei ole tasa-arvoa tuollainen. 

Vierailija kirjoitti:

Avioliittolakihan lähtee siitä, että kumpikin osallistuu perheen yhteiseen talouteen ja elatukseen kykynsä mukaan eli jos ei ole rahaa maksaa, niin tekee enemmän kotitöitä. Sillon paremmintienaava ja laskut maksava voi keskittyä työhön ja huonompituloinen tekee riemulla kotityöt, jotta parisuhde pysyy tasa-arvoisena.

Luet lakia typerästi. Kykysensä mukaan ei tarkoita sitä, että rahalla saa ostaa toisen aikaa. 

Kykyjensä mukaan tarkoittaa sitä, molemmat osallistuvat ajallisesti yhtä paljon. Jos toisella on kykyjä tienata 4000 ja toisella 3000, niin molemmat ovat vastaavalla panoksella osallistuneet kykyjensä mukaan. 

Näin puolisoa elättävänä... Olipa harvinaisen fiksusti sanottu. 

Raha ei ole parisuhteen valuuttaa. Muistan ensi kerralla kun tuo puoliso kokee alemmuudentunnetta. 

Kiitos tästä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ajatellut niin, että raha ei ole parisuhteessa valuuttaa, koska kumpikin maksaa itse kaikki omat kulunsa ja ne kulut, joita parisuhteessa aiheuttaa (esim. vesi- ja sähkölasku). Parisuhteessa ei rahalla ole mitään merkitystä, koska se ei näy molempien vastatessa itse itsestään. Jokainen on vastuussa omasta elintasostaan, mutta toista voi hemmotella lahjoilla ja matkoilla, jos haluaa.

Tasa-arvoisessa parisuhteessa ei oleteta, että toinen maksaa haluamani elintason. Jos minä en halua syödä joka päivä ravintolassa, niin se ei saa estää toista nauttimasta ravintolapäivällisistä, vaikka elintaso tuolloin on selkeästi erilainen!

Tasa-arvoisessa parisuhteessa molemmat tuovat pöytään niin paljon kuin samalla panostuksella kykenevät. 

Vierailija kirjoitti:

Avioliittolakihan lähtee siitä, että kumpikin osallistuu perheen yhteiseen talouteen ja elatukseen kykynsä mukaan eli jos ei ole rahaa maksaa, niin tekee enemmän kotitöitä. Sillon paremmintienaava ja laskut maksava voi keskittyä työhön ja huonompituloinen tekee riemulla kotityöt, jotta parisuhde pysyy tasa-arvoisena.

Tai sitten molemmat voivat siivota pönttöä yhtälailla ja tehdä töitä yhtälailla. 

Vierailija kirjoitti:

Avioliittolakihan lähtee siitä, että kumpikin osallistuu perheen yhteiseen talouteen ja elatukseen kykynsä mukaan eli jos ei ole rahaa maksaa, niin tekee enemmän kotitöitä. Sillon paremmintienaava ja laskut maksava voi keskittyä työhön ja huonompituloinen tekee riemulla kotityöt, jotta parisuhde pysyy tasa-arvoisena.

Tuohan nimenomaan tarkoittaa sitä, että tekee kykyjensä mukaan. Jos toinen tienaa enemmän niin se on hänen kykynsä tienata. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikaina kaikki miettii rahaa. Olet oikeassa siitä, että parisuhteeseen käytetty aika on se, jolla on merkitystä. 

Aloituskin on vain rahan miettimistä. Toisen mielestä itse tienaamat rahat on omia ja toisen mielestä toisen tienaamat rahat ovat yhteisiä. Raha, raha, raha, vaikka kuinka sitä yritettäisiin piilotella muiden termien alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ajatellut niin, että raha ei ole parisuhteessa valuuttaa, koska kumpikin maksaa itse kaikki omat kulunsa ja ne kulut, joita parisuhteessa aiheuttaa (esim. vesi- ja sähkölasku). Parisuhteessa ei rahalla ole mitään merkitystä, koska se ei näy molempien vastatessa itse itsestään. Jokainen on vastuussa omasta elintasostaan, mutta toista voi hemmotella lahjoilla ja matkoilla, jos haluaa.

Tasa-arvoisessa parisuhteessa ei oleteta, että toinen maksaa haluamani elintason. Jos minä en halua syödä joka päivä ravintolassa, niin se ei saa estää toista nauttimasta ravintolapäivällisistä, vaikka elintaso tuolloin on selkeästi erilainen!

Miten se on tasa-arvoinen parisuhde jos molemmat maksavat omat kulunsa? Minun mielestäni tasa-arvoa parisuhteessa on se, että molemmilla on sama elintaso.

Toinen lentää yksityiskoneella lomalle ja toinen syö maksalaatikkoa 2 vuotta jotta sinne pääsee bussilla... Ei ole tasa-arvoa tuollainen. 

No sitten ei pidä mennä loisimaan toisten lompakolle hypergamiahaahkana. Katsoo että se puolisokin syö maksalaatikkoa ja kulkee julkisilla niin kaikki on hyvin. 

Mulle on ihan ok, että vaimo tekee vähemmän. Mä teen pitkää päivää, vaimo normaalia. Mä tosin tykkään työstäni enemmän, että ehkä se on se juttu. Kykyjen mukaan... Vaimo hajoilee töissä ja mä tekisin mielelläni niin paljon kuin voisin... Ehkä tuokin menee sitten "kykyjensä mukaan"... Koen että pääsen jopa helpommalla... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ajatellut niin, että raha ei ole parisuhteessa valuuttaa, koska kumpikin maksaa itse kaikki omat kulunsa ja ne kulut, joita parisuhteessa aiheuttaa (esim. vesi- ja sähkölasku). Parisuhteessa ei rahalla ole mitään merkitystä, koska se ei näy molempien vastatessa itse itsestään. Jokainen on vastuussa omasta elintasostaan, mutta toista voi hemmotella lahjoilla ja matkoilla, jos haluaa.

Tasa-arvoisessa parisuhteessa ei oleteta, että toinen maksaa haluamani elintason. Jos minä en halua syödä joka päivä ravintolassa, niin se ei saa estää toista nauttimasta ravintolapäivällisistä, vaikka elintaso tuolloin on selkeästi erilainen!

Miten se on tasa-arvoinen parisuhde jos molemmat maksavat omat kulunsa? Minun mielestäni tasa-arvoa parisuhteessa on se, että molemmilla on sama elintaso.

Toinen lentää yksityiskoneella lomalle ja toinen syö maksalaatikkoa 2 vuotta jotta sinne pääsee bussilla... Ei ole tasa-arvoa tuollainen. 

No sitten ei pidä mennä loisimaan toisten lompakolle hypergamiahaahkana. Katsoo että se puolisokin syö maksalaatikkoa ja kulkee julkisilla niin kaikki on hyvin. 

Eihän tuollainen ole mikään parisuhde. Tuollainen on elintasojenjakamissuhde. 

Mä elätän mun pienituloista miestä, ja todellakaan ei tulis vaatia siltä enempää aikaa kuin mitä itse käytän. Yhdessä tehdään kotityöt, minä todennäköisesti enemmän jopa.