Lue keskustelun säännöt.
hah, nyt on siis todistettu että lapset kannattaa hankkia vanhempana!
22.05.2007 |
Viitaten tuohon itsekkyys, oma napa, lapsi-ei lapsia -ketjuun. varmaan joo voi vaan kateellisena seurata sinkkukavereiden uraa, matkustelua jne, ja puurtaa parikymppisenä perheenäitinä, jo pari lasta tehneenä!
Mäpäs olen saanut KAIKEN, kun sain esikoiseni 37 vuotiaana! Olen tehnyt ura, matkustellut, nautiskellut itsestäni ja omasta navastani niin paljon ja kalliisti kuin hyvin tienaava sinkkunainen vain voi!
Lapsen sain sellaisessa kohdassa että ei VARMASTI kaduta elämätön NUORUUS, kaikkea on tehty ja saatu paljon! Nyt ei enää EVVK sellainen elämä kuin joskus vietin, nyt onkin hyvä rauhoittua lapsen kanssa kotona. Eikä tarvii kadehtia ketään!
Eikä tarvii tulla tähän jeesustelemaan että voi voi, mä tein lapset jo 15 vuotiaana ja nyt voin nauttia elämästä...Hah, lapsista voi nauttia vanhempanakin, seurapiirielämästä sun muusta nauttii varmasti enemmän nuorempana. Sitäpaitsi eihän ne lapset mihinkään katoa, vaikka kasvavatkin, ainahan niistä kuitenkin huoli on. Paitsi jo ne lapset tekee (saa) tosiaan vanhempana, jolloin omat menot on jo menty. Vielä tarkennus, menen vieläkin silloin tällöin, yksi, miehen kanssa ja koko perheenä, nyt se meneminen on vaan erilaista kuin nuorena jolloin se oma ihana napa oli the best of the best !
Kommentit (52)
Lapsentekoikä on asioita, joissa on vain YKSI ja ainoa totuus...
...vai onko sittenkään?
T: Äidiksi 29-vuotiaana tullut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
he tekivät lapset niin, että vaimo oli 18 vuotias esikoisen saadessaan.
Kerran tuli juttua juuri näistä lapsentekoiästä ja muusta. Hän sanoi, että ovat ainoa pari, joka on enää alkuperäisen kanssa yhdessä. Muut ovat eronneet ja parhaat jo kolmannella kierroksella kun menojalka iski jossain vaiheessa.
Lapsia on monella parilla sitten useassa sarjassa eri partnereille.
lapseni " vanhana" , 38-vuotiaana ja olen kanssa todennut, että parempi näin. Uraa en ole hirveästi luonut, kun en ole uraihmisiä, mutta olen huidellut siellä ja täällä, asunut viidessä eri maassa ja muutenkin kokenut kaikkea yllin kyllin, joten ei niin hirveästi kirpaise jostakin lapsen vuoksi luopuminen.
Toisaalta olen täältä myös oppinut, että jos ei koe juuri mistään joutuneensä lapsen vuoksi luopumaan, niin sekin on väärin :-).
lisäksi vielä että voi olla lasten isän kanssa elämänsä loppuun asti ei tarvitse erota katsoakseen on nurmikko vihreämpää aidan takana.
Kaikki eivät koe elämää samalla tavalla, eivätkä kaikki edes halua samoja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummo ikäinenhän sinä pian olet...
Olen matkustellut lapsen kanssa,opiskellut ja tehnyt töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näyttää mummoilta jo kolmekymppisinä, toiset eivät vielä viisikymppisinäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan neljäkymppinen nainen voi olla noin kypsymätön ja henkisesti köyhä! Hauskaa päivän jatkoa kuitenkin:)
useammankin lapsen, kun ei ole vielä ikäloppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kateelliseen kommenttiin. Tee sä lapset lähiössä 20kymppisenä, ja toivo että lapsesikin tekevät, niin saat ihan oikeasti olla mummo jo 40kymppisenä. Mikäs sen hauskempaa, jippiajee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein paljon asioita ennen lapsia, teen paljon asioita nyt. Onpa outo kiistelyn aihe.
en omasta tahdostani, olisin ollut valmis jo monta vuotta aikaisemmin.
Mutta kuitenkin yli 30-vuotiaana lapsen saaminen sopi minulle - perhehistoriastani johtuen minulla oli paljon asioita jotka piti ikäänkuin selvitellä itseni kanssa ennen äidiksi tuloa.
Mutta: jollekin toiselle päinvastainen ratkaisu voi sopia paremmin, en yhtään sitä epäile.
Kun minä olen lähes sinun ikäisesi, voin matkustella ja mennä taas ihan kuinka tykkään ja nauttia menemisestä kypsällä järjellä kun olen jo sinut itseni kanssa. Silloin sitä todella osaa nauttia kaikesta.
Ja luon myös suhdetta mahdollisiin lapsenlapsiin ja seuraan lasteni elämää.
:) ihanaa...
ja näin suhde ei jatku. kun taas nuorena ei ole ehtinyt oppia ajattelemaan niin helkkarin itsekeskeisesti!!
Tiedän montakin! Minä taas muistan nuoruudestani, että kaikki sellaiset nuoret joiden vanhemmat olivat " ikäloppuja" häpesivät vanhempiaan!
osa ihmisistä on henkisesti kypsempiä aikaisemmin kuin toiset. Joku tarvitsee enemmän vapaata elämää pitemmälle saakka, miestä ei löydy jne. Itse en ole koskaan kokenut lapsia muun elämän esteeksi, vaan luonnolliseksi osaksi omaa elämää. Kaikki aikanaan ja kaikkea aikansa. Ensimmäisen sain 25-vuotiaana ja toisen 27-vuotiaana. Ihan tarpeeksi on tullut mentyä ja matkusteltuakin, oltua töissä ja kunnon ammatti hankittu