Mikä oli ratkaisevin ”siirtosi” elämässäsi, jotta unelmasi toteutui?

Vaikea sanoa mikä oli ratkaisevin. 

1) otin itseäni 30-vuotiaana niskasta kiinni ja pakotin itseni lukemaan ylemmän korkeakoulututkinnon (sain vauvan, hyödynsin äitiysloman ja vanhempainvapaan opiskeluun)

2) vaihdoin miestä edellisen seurauksena ja päädyin sitä kautta hyvin erilaiseen elämään (ennen olin itse duunari ja olin duunarin kanssa, koulutuksen upgraden jälkeen työpaikka ja parisuhde upgradaantuivat samaan syssyyn)

Nämä kaksi asiaa ovat vedenjakaja entisen köyhäilylämäni ja nykyisen hyvän elämäni välillä. Nyt 50 v ja kaikki hyvin!

Kävin Iltakoulun ja siirryin duunarista insinööriksi. Palkka tuplaantui ja mahdollistaa nykyisen elintasoni.

Kouluttauduin suvun kauhuksi raskaaseen, mutta minulle antoisaan työhön ja tein sitä yli 40v ja sain ostettua palkallani kaikki mistä olin unelmoinut, esim. pienen oman kodin ja mummonmökin...matkustelin myös paikkoihin mistä olin vain lukenut nuorena. Ja yllätys yllätys, myös oman perheen perustimme...

Juljus kirjoitti:

Mä vaan lopetin unelmoimisen. Hyväksyin, että elämä on tässä ja nyt. Ei enää eteenpäin pyrkimistä.

Viisasta! Meillä on vain tämä hetki. Moni ketjussa keksii itselleen unelmaelämän sitku ja tarinoita ostovaimoista ym, muttei elä juuri nyt. Eikä sitku toteudu koskaan. Norjaan muuttaha on myös fikdu. Tosin jos osaa ruotsia, puhutun norjan oppii sujuvaksi parissa kuukaudessa, kun on päivittäin norjalaisten kanssa puheissa.

Vierailija kirjoitti:

Kävin Iltakoulun ja siirryin duunarista insinööriksi. Palkka tuplaantui ja mahdollistaa nykyisen elintasoni.

Iltakoulussa insinööriksi oli mahdollista joskus 1950-luvulla.

Lopetin työt ja muutin pois Helsingistä. Mitään en varsinaisesti ole koskaan unelmoinut, ei kuulu luonteeseeni. Sensijaan olen pyrkinyt toimimaan tavoitteellisesti saadakseni haluamani, enkä ole rakentanut elämääni pelkän unelmoinnin varaan.