Mikä oli ratkaisevin ”siirtosi” elämässäsi, jotta unelmasi toteutui?

Vaikea sanoa mikä oli ratkaisevin. 

1) otin itseäni 30-vuotiaana niskasta kiinni ja pakotin itseni lukemaan ylemmän korkeakoulututkinnon (sain vauvan, hyödynsin äitiysloman ja vanhempainvapaan opiskeluun)

2) vaihdoin miestä edellisen seurauksena ja päädyin sitä kautta hyvin erilaiseen elämään (ennen olin itse duunari ja olin duunarin kanssa, koulutuksen upgraden jälkeen työpaikka ja parisuhde upgradaantuivat samaan syssyyn)

Nämä kaksi asiaa ovat vedenjakaja entisen köyhäilylämäni ja nykyisen hyvän elämäni välillä. Nyt 50 v ja kaikki hyvin!

Kävin Iltakoulun ja siirryin duunarista insinööriksi. Palkka tuplaantui ja mahdollistaa nykyisen elintasoni.

Kouluttauduin suvun kauhuksi raskaaseen, mutta minulle antoisaan työhön ja tein sitä yli 40v ja sain ostettua palkallani kaikki mistä olin unelmoinut, esim. pienen oman kodin ja mummonmökin...matkustelin myös paikkoihin mistä olin vain lukenut nuorena. Ja yllätys yllätys, myös oman perheen perustimme...

Juljus kirjoitti:

Mä vaan lopetin unelmoimisen. Hyväksyin, että elämä on tässä ja nyt. Ei enää eteenpäin pyrkimistä.

Viisasta! Meillä on vain tämä hetki. Moni ketjussa keksii itselleen unelmaelämän sitku ja tarinoita ostovaimoista ym, muttei elä juuri nyt. Eikä sitku toteudu koskaan. Norjaan muuttaha on myös fikdu. Tosin jos osaa ruotsia, puhutun norjan oppii sujuvaksi parissa kuukaudessa, kun on päivittäin norjalaisten kanssa puheissa.

Vierailija kirjoitti:

Kävin Iltakoulun ja siirryin duunarista insinööriksi. Palkka tuplaantui ja mahdollistaa nykyisen elintasoni.

Iltakoulussa insinööriksi oli mahdollista joskus 1950-luvulla.

Lopetin työt ja muutin pois Helsingistä. Mitään en varsinaisesti ole koskaan unelmoinut, ei kuulu luonteeseeni. Sensijaan olen pyrkinyt toimimaan tavoitteellisesti saadakseni haluamani, enkä ole rakentanut elämääni pelkän unelmoinnin varaan. 

Eikö kukaan lähtenyt eräoppaaksi lappiin? Ainakin ennen se oli varsikin yritysjohtajien suosima exit blääni. 

Kun valmistuin muutin työn perässä 150 km vaikka poikaystävä jäi toiselle paikkakunnalle.

Muutimme pysyvästi pois Suomesta n. 30 v. sitten.

Muutin toiselle puolelle Suomea ja rakensin elämäni itseni näköiseksi vapaana perheen ja tuttavien paineista. 

Varsinaisesti en unelmia ole saavuttanut, mutta olen päässyt eroon odotusten painolastista.

Hyvä tämäkin.

Lopetin typerän työssä huhtomisen. Köyhänä voi pysytellä vähemminkin vaivoin.

Muutin pois Heinolasta ja jokainen päivä sen jälkeen on ollut orgasmi potenssiin kymmenen.

Hylätä kaikki plan b:t. Päättää mitä haluan ja todeta, etten tyydy vähempään. Lisäksi miettiä suhteellisen tarkasti tai ainakin tärkeimmät pointit, että mitä haluaa sen unelman todella sisältävän. Esimerkiksi jos haluaa miehen, saa todennäköisesti huonon miehen. On tehtävä pitkä ja tarkka lista, millainen sen miehen pitää olla ja mietittävä oikeasti, millaista miestä jaksaa katsella loppuelämänsä. 

Sitten kun on tehnyt tämän eikä enää keksi miten haavettaan parantaa, antaa sen toteutua omalla painollaan. Itse en ole koskaan oikeastaan hirveästi sykkinyt minkään tavoitteen eteen, vaan tehnyt ainoastaan sen mikä tuntuu luonnolliselta ja kevyeltä, ja loppu tapahtuu omalla painollaan. Jopa se unelmien prinssi rakastui enemmän minuun kuin minä häneen, vaikka minä tein vaatimuslistan. Kun pyydät jotakin jumalalta tai universumilta, jumala alkaa valmistelemaan sinua vastaanottamaan sen, eikä suinkaan heitä sinulle mitään tuhannen kohdan stressaavaa to do -listaa sitä varten, että nyt kärsit jotta saat sen mitä haluat. Ehei. Jumala rakastaa lapsiaan ja ohjaa heitä lempeästi ja kevyesti kohti sitä, mitä he haluavat, kuin vanhempi, joka haluaakin antaa lapsilleen kaiken mitä he haluavat ja toivovat maan päällä. 

Eli tärkeintä on siis tietää mitä haluaa ja sitten luottaa, että kaikki järjestyy.