80-luvulla kun meni kaverin kotiin leikkimään, niin heidän ruoka-aikana piti odottaa kaverin huoneessa yksin

Ei se minusta nytkään ole outoa. Itse tarjoan kyllä lapseni kavereille ruuat ja muut, mutta en odota että omalle lapselleni tarjottaisiin kun hän on kylässä. Ruokin lapseni ennen kyläreissuja.

Juu niin piti. Toisekseen ei sinne vieraaseen pöytään olisi saanut mennä vaikka olisi pyydettykin vaan oikeastaan siinä vaiheessa piti ymmärtää lähteä kotiinpäin kun kaverin luona alkoi kattilat kolahdella keittiössä ja lautasia katettiin pöytään. En tiedä miksi tästä(kin) on tehty nykyisin ongelma.

Jokainen syö kotonaan.

Minä olen tarjonnut ruokaa monestikin lasten kavereille ja tietenkin serkuille aina.

Tosiaan silloin kasarilla kun itse kävin kylässä, niin sitä ruokaa tai mitään ei tarjottu.

1970-luvulla lähetettiin vieraat lapset kotiinsa, kun käytiin pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Ei se minusta nytkään ole outoa. Itse tarjoan kyllä lapseni kavereille ruuat ja muut, mutta en odota että omalle lapselleni tarjottaisiin kun hän on kylässä. Ruokin lapseni ennen kyläreissuja.

Kovin on yksipuolista huomioimista. Tollainen loppuu kyllä aikanaan. Siihen kyllästyy.

Vasta ysärillä alettiin ruokkimaan vieraita ja nyt niitä on kuin lintulaudalla.

Vierailija kirjoitti:

Juu niin piti. Toisekseen ei sinne vieraaseen pöytään olisi saanut mennä vaikka olisi pyydettykin vaan oikeastaan siinä vaiheessa piti ymmärtää lähteä kotiinpäin kun kaverin luona alkoi kattilat kolahdella keittiössä ja lautasia katettiin pöytään. En tiedä miksi tästä(kin) on tehty nykyisin ongelma.

Jokainen syö kotonaan.

Näin tämä meni tuolloin. Nykymenosta en tiedä kun ei tullut lapsia hankittua

Siksi ei kasarilla eikä ysärillä oltukaan läskejä. Ei ollut syöminen koko ajan mielessä. 

Ihan normaalia tuo on mielestäni. Näin tosiaan oli 80-luvulla. Minut kyllä joskus pyydettiin syömään läheisimpien kavereiden luona ja nuo samat kaverit joskus söivät meillä, mutta tämä oli poikkeuksellista. Yhden kaverin luona minulle tuotiin silloin tällöin esim. jäätelöannos tai pala marjapiirakkaa kun kaveri söi.

Olisit sanonut niissä tilanteissa, että mä käyn kotona syömässä ja tuun sitte takas. Miks kavereitten perheissä pitäis kaikki kaveritkin ruokkia? Etenkin, jos se on aina niin, että se on aina se "joku" tai "jotkut", jotka on muitten huusholleissa, mutta heillä ei käy/ole ketään koskaan. Joo, lapsena/nuorena et osannut sellaista ajatella, mut sun vanhempien ois pitäny. Ikävää, jos he ei oo silloin tajunnu mistään mitää.

Vierailija kirjoitti:

Olisit sanonut niissä tilanteissa, että mä käyn kotona syömässä ja tuun sitte takas. Miks kavereitten perheissä pitäis kaikki kaveritkin ruokkia? Etenkin, jos se on aina niin, että se on aina se "joku" tai "jotkut", jotka on muitten huusholleissa, mutta heillä ei käy/ole ketään koskaan. Joo, lapsena/nuorena et osannut sellaista ajatella, mut sun vanhempien ois pitäny. Ikävää, jos he ei oo silloin tajunnu mistään mitää.

Kunhan vain kerroin tuon toisen ketjun innoittamana, että 80-luvulla ei ikinä tarjottu lasten kavereille ruokaa.

Ei ollut mitään asiaa heidän ruokapöytäänsä ikinä. Piti odottaa aina siellä kaverin huoneessa hiljaa.

Enkä ikinä kyseenalaistanut tätä tapaa, minusta oli itsestäänselvää, että kavereille ei ikinä tarjota ruokaa, jokainen söi kotonaan.

Ei meidänkään kotona ikinä tarjottu ruokaa kavereille, jos sattuvat olemaan kylässä ruoka-aikaan.

Pöytään istuivat vain perheen jäsenet ja kaverit lähetettiin kotiinsa tai heidän piti odottaa kaverin huoneessa ruokailun ajan.

ap

Saako lapsen kaverin jättää toiseen huoneeseen, kun perhe syö päivällistä? Tätä mieltä on perheneuvolan psykologi.

vastauksena otsikon kysymykseen:

On koh-te-li-as-ta tarjota kaverille sapuskaa.

Pakko ei ole mutta se on hyvän tavan mukaista.

https://www.vauva.fi/keskustelu/6589961/saako-lapsen-kaverin-jattaa-toi…

nosto

Meillä oli 80-luvulla jotenkin itsestään selvä juttu se että jokainen syö kotonaan ja jos olin kaverilla kylässä, niin kaveri meni syömään ja minä odottelin sen aikaa lukemalla vaikka sarjiksia. Meillä äiti ja isä olivat yleensä iltaisin töissä, niin ruoka oli valmiina koulusta tullessa ja kavereille ei saanut lähteä jos en syönyt. Eipä sitten tarvinnut olla nälissään kaverin luona. 

Samalla lailla on menty omien lasten kanssa ja kukaan ei ole ihmetellyt. Mielellään toki tarjotaan välipalaa kun tulevat ulkoa leikeistään ja leipovat joskus, mutta mitään aterioita ei, kun ei vain haluta sitä että lapsen kaverit alkaisivat pitää sitä tapana ja halutaan syödä oman perheen kesken silloin kun se on mahdollista. 

Meillä kaverit kyllä kutsuttiin aina pöytään. Ehkä kyseessä on karjalainen tapa. 

Meillä sai ruokaa kaikki, jotka talossa ruoka-aikaan olivat. Myös kavereilla kutsuttiin syömään. Lapsuus -70-80-luvulla Hämeessä. Aivan normaali tapa. Olisi ihmetelty, jos olisi ollut toisin eli pidetty lasta nälässä ja epäkohteliastakin moinen olisi ollut.

Eikä ollut. Asuttiin Martinlaaksossa. Aina jos meillä oli ruoka-aika mun kaverit söi kanssa. Sama jos olin heillä. Olisi ollut epäkohteliasta olla pyytämättä pöytään. Ihme perheissä olette eläneet.

Kahden kaverin luona ei tarjottu 90-luvulla ruokaa. Vaikea oli lähteä kotiin syömään, kun oma koti oli 10km päässä maalla.

Toisesta näistä kavereista tuli hyvä kaveri. Sen jälkeen, kun hän kävi meillä yökylässä, sain aina kaverillakin ruokaa. 

Toisen kaverin kanssa kaveruus loppui onneksi lyhyeen, niin ei tarvinut enää nälissään olla.

Muissa perheissä sai aina ruokaa kyllä.

Koulun jälkeen nälkäisenä kun meni koulukaverin luona käymään, niin kyllä se aika pahalta tuntui, että välipalaa annettiin vain sille omalle lapselle. Olisihan vaikka voinut jonkun pienenkin välipalan antaa, jos ei ihan samaa kuin omalle lapselle.

Itse olen kyllä antanut aina jotain muittenkin lapsille, jos ovat osuneet meille ruoka-aikaan.

80 luvun lapsena oli kiusaannuttavaa syödä vieraassa pöydässä. Varsinkin kun siihen aikaan ei erikseen kutsuttu. Saatettiin soittaa etukäteen mutta oli myös mahdollista mennä suoraan ovelle pimpottamaan.