Mä aloitan tänään autokoulun!

ajoin korttini 18-veenä ja sen jälkeen ajaminen jäi eri syistä. Nyt olen 37 v ja koska olen melkoinen arkajalka liikenteessäkin, niin valitsin suoraa päätä autokoulun Helsingin keskustasta.



Kun tekee kaistanvaihdot Mannerheimintiellä niin pelkuruus karisee kummasti. 5 tuntia riitti ja nyt on huristeltu siellä ja täällä. Onnea vaan!

Minä olin kyllä vasta 20 kun kävin autokoulun, mutta vastaan silti. Ensimmäinen (ja muutenkin aluksi muutama) ajotunti tuntuu ihan mahdottomalta. Musta tuntui siltä, etten ikinä voi oppia ottamaan huomioon joka asiaa (ratti, polkimet, vaihteet ja tarkkailemaan ympäristöä) yhtä aikaa. Mutta niin se vain aikaa myöten muuttuu automaattiseksi.



Muistat vaan ottaa rauhallisesti. Autoa jota ajat, kuljetat SINÄ. Saat ottaa itsellesi niin paljon aikaa, kuin tunnet tarvitsevasi esim. risteyksessä yms. Jos muilla on kiireempi, niin menkööt ohi tai odottakoot, älä siis kiirehdi muiden takia.



Nykyaikaista autoa ei myöskään saa ajamalla rikottua, sitä ei kannata pelätä. Eikä auto itsestään hyppää katolleenkaan, sitä varten pitää ajaa niin lujaa, ettet siihen varmasti ihan heti uskalla.



Tsemppiä autokouluun!

Ajokortti on kullanarvoinen olemassa.

Samanikäisenä olen autokoulun käynyt kuin sinä.

Se oli mulla ainakin sellaista ylä- ja alamäkeä, välillä meni ajotunti hyvin ja välillä tuntui että ei onnistu ollenkaan.

Opettaja oli mukava ja jaksoin kannustaa, sanoi että, " kyllä sä vielä opit ja sen kortin saat" .

Niin tapahtuikin, teoria ja inssi ekalla läpi. Sen jälkeen alkoi tosi opettelu kun yksin piti lähteä liikenteeseen.



Muistan että eniten harmitti muut autoilijat, kun autokoulun autolla ajoin. Jos auto sammui (alussa sammui usein), heti oli joku tööttöilemässä takana. Kukaan ei ole seppä syntyessään, ja monelta on se ajatus unohtunut.



Tsemppiä paljon, ajokortti on kuitenkin hyvä olla olemassa.