Onko sinun mielestä kunnianhimoisuus hyve?
Lapsena satukirjoissa vain pahat olivat kunnianhimoisia. Se oli negatiivinen sana. Pitääkö ihmisen tavoitella ulkoista arvostusta?
Kommentit (16)
Kunnianhimo = röyhkeyttä, ahneutta, itsekeskeisyyttä
Usein myös elämä menee hukkaan kunnianhimon vuoksi.
En ole ikinä ollut kunnianhimoinen. En edes piittaa siitä, mitä muut minusta ajattelevat. Ei ole minulle hyve.
Vierailija kirjoitti:
Usein myös elämä menee hukkaan kunnianhimon vuoksi.
Olen nähnyt tapauksen ihan vierestä. Hyvää duunia teki paljon kovien huumeiden voimalla, tietty muut hoiti ihmisen arjen vastuut sekä velvollisuudet, mutta taitaa olla melko rampa ihminen nykyään.
Suomenkielen sana kuulostaa pahalta. Kunnianhimo saa asian kuulostamaan siltä että on jotain ulkoista kunniaa mitä himoitaan ja tavoitellaan.
Kun oikeasti yleensä tarkoitetaan sitä että ei tyydy normisuoritukseen vaan haluaa viedä sen niin pitkälle kun pystyy.
Ihan sama. Maailmaan mahtuu ja tarvitaan kaikenlaisia tyyppejä. Jos joku on kunnianhimoinen niin sitten elää suorittajaelämän ja joku toinen elää hiirulaiselämän. Ei tarvitse arvostella toisten valintoja tai tekemisiä, vaan keskittyä siihen omaan suoritukseensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein myös elämä menee hukkaan kunnianhimon vuoksi.
Olen nähnyt tapauksen ihan vierestä. Hyvää duunia teki paljon kovien huumeiden voimalla, tietty muut hoiti ihmisen arjen vastuut sekä velvollisuudet, mutta taitaa olla melko rampa ihminen nykyään.
Aika monet organismit rakentuvat juuri näin, ihmiset erikoistuvat tiettyihin rooleihin ja joku ylisuorittaa yhtä ja toinen toista. Siinä ei sinänsä olekaan mitään järkeä että kaikki tasapäisesti tekevät vähän kaikkea, silloin ei tule oikein mitään kehitystä mihinkään suuntaan. Vai osaisitko sinä rakentaa sen tietokoneen jota nyt näpytät? Tuskinpa.
Riippuu tarkoitetaanko sillä sisäisen vai ulkoisen kunnian tavoittelua. Ihmisen olisi hyvä kunnioittaa itseään ja elämässä saa olla tavoitteita.
Täysin kontekstisidonaista.
Joku treenaa laulamista kunnianhimoisesti tullakseen oopperalailajaksi vs. joku tekee kunnianhimoisesti töitä sen eteen, että hänestä tulisi huumeparoni.
Vierailija kirjoitti:
Täysin kontekstisidonaista.
Joku treenaa laulamista kunnianhimoisesti tullakseen oopperalailajaksi vs. joku tekee kunnianhimoisesti töitä sen eteen, että hänestä tulisi huumeparoni.
Joku saattaa haluta niin paljon olla paras oopperalaulaja, että järjestää kollegoille jonkun flunssatartunnan, että saa olla paras itse.
Tässä kunnianhimo muuttuu negatiiviseksi.
Kunnianhimo on sitä, että tekee vaikka kaikkensa estääkseen toista ihmistä menestymästä. Kunnianhimoinen ei välitä, vaikka joku kuolisi (kärjistäen) - kunhan tämä kunnianhimoinen saa sen haluamansa. Eli en pidä kunnianhimoa hyveenä. Pidän sitä sairautena. Ihmistä joka arvostaa kunnianhimoa pidän tyhmänä tai sokeana.
En yhdistä kunniaa sanaan kunnianhimo oikeastaan enää ollenkaan. Minusta sanaa käytetään enemmän siinä yhteydessä jos vaikka joku projekti on liian kunnianhimoinen. Eli yrittää liikaa. Liian monta asiaa kerralla. Tai jos se ei ole tarpeeksi kunnianhimoinen, eli omat resurssit on arvioitu liian pieniksi. Kunnia ei varsinaisesti liity asiaan minun mielessäni.
Vierailija kirjoitti:
Kunnianhimo on sitä, että tekee vaikka kaikkensa estääkseen toista ihmistä menestymästä. Kunnianhimoinen ei välitä, vaikka joku kuolisi (kärjistäen) - kunhan tämä kunnianhimoinen saa sen haluamansa. Eli en pidä kunnianhimoa hyveenä. Pidän sitä sairautena. Ihmistä joka arvostaa kunnianhimoa pidän tyhmänä tai sokeana.
Kummallinen tulkinta sanasta. Miten olisi kateus?
Kai jokainen haluaa päteä jossain. Siinä mielessä riippuu itsestä kun tarpeeksi kova tahto, saa haluamansa.
Se on kunnianhimo eikä kunnianhimoisuus 😊
Mitäpä pahaa siinä on?