Lue keskustelun säännöt.
Voiko elämässä enää nuoruuden jälkeen tuntea samanlaista riemua ja jännitystä?
17.07.2026 |
Keski-iässä kaikki tuntuu olevan huolien ja realismin varjostamaa.
Esim. Olen aloittamassa nyt opinnot ja mietin lähinnä miten ehdin saada tutkinnon ajoissa valmiiksi ennen opintotukikuukausien loppumista, kestääkö mun terveys opintoja ja työllistynkö edes tämän kaiken jälkeen.
Nuorempana olisin miettinyt vaan, että onpa hauskaa ja jännittävää aloittaa uusi elämänvaihe ja tutustua uusiin ihmisiin.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Oli sitä jännitystä nuorena että löytyykö elämänkumppani ja työpaikka mutta vanhana ei tarvitse jännittää sitäkään. Jos ei enää työllisty niin ei paljon paina.
Vanhana jännittää lähinnä sitä mihin paikkaan koskee seuraavana aamuna, ja hetkellistä riemua jos ei koskekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos keski-iän kriisissä ihastuu, niin saa kokea samanlaista tunteiden myllerrystä kuin nuorena.
En todellakaana usko tätä.
Ap
Ei tarvitse uskoa. Eikä sitä uutta rakastumista kaikille satukaan. Mutta ne, joille se onni on osunut kohdalle, tietävät kyllä mistä puhuvat.
Vaikuttaa serotoniinivajeelta. Tee asialle jotain, tai elämässäsi voi käydä huonosti. Ei kukaan halua palkata turhista asioista huolestuvaa hapannaamaa.
Muista en tiedä, mutta pirun köppäästä mulla on ollu jo 57 vuotta :( Suurimman osan elämästäni oon tuhlannut töitä huhtomalla. Köyhänä olisin pysynyt helpomminkin. Sekä terveempänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos keski-iän kriisissä ihastuu, niin saa kokea samanlaista tunteiden myllerrystä kuin nuorena.
En todellakaana usko tätä.
Ap
Ei tarvitse uskoa. Eikä sitä uutta rakastumista kaikille satukaan. Mutta ne, joille se onni on osunut kohdalle, tietävät kyllä mistä puhuvat.
En usko jo ihan siitäkin syystä, että ryppyiset kasvot ja elähtänyt vartalo ei ole miellyttävää katseltavaa. Miten sellainen voi jonkun silmissä olla maailman upein näky?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vanhana elämä ole samanlaista. Sitä arvostaa eri asioita ja saa niistä iloa elämäänsä. Esim. tuo "saa tutustua uusiin ihmisiin" on nuoruuden asioita. Nykyään on lähinnä rasittavaa tutustua uusiin ihmisiin. Nämä nykyiset riittää ja varsinkin oma aika on tärkeää ja se riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos keski-iän kriisissä ihastuu, niin saa kokea samanlaista tunteiden myllerrystä kuin nuorena.
En todellakaana usko tätä.
Ap
Ei tarvitse uskoa. Eikä sitä uutta rakastumista kaikille satukaan. Mutta ne, joille se onni on osunut kohdalle, tietävät kyllä mistä puhuvat.
En usko jo ihan siitäkin syystä, että ryppyiset kasvot ja elähtänyt vartalo ei ole miellyttävää katseltavaa. Miten sellainen voi jonkun silmissä olla maailman upein näky?
Ap
Olen samaa mieltä. EI mitään samaa tunteiden myllerrystä enää tapahdu. Olen sen jo kokenut nuorena, niin ei ole enää edes tarvetta moiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos keski-iän kriisissä ihastuu, niin saa kokea samanlaista tunteiden myllerrystä kuin nuorena.
En todellakaana usko tätä.
Ap
Ei tarvitse uskoa. Eikä sitä uutta rakastumista kaikille satukaan. Mutta ne, joille se onni on osunut kohdalle, tietävät kyllä mistä puhuvat.
En usko jo ihan siitäkin syystä, että ryppyiset kasvot ja elähtänyt vartalo ei ole miellyttävää katseltavaa. Miten sellainen voi jonkun silmissä olla maailman upein näky?
Ap
Olen samaa mieltä. EI mitään samaa tunteiden myllerrystä enää tapahdu. Olen sen jo kokenut nuorena, niin ei ole enää edes tarvetta moiselle.
Eikä nuorena mieti hetkeäkään onko ihastumisessa mitään järkeä. Aikuiset miettivät onko suhde millään tavalla realistinen, muutetaanko yhteen vai ei, kestääkö tämä, onko meillä samanlaiset arvot jne.
Minä taas koin nuorempana lähinnä pelkoa, nykyään keski-ikäisenä olen hyvin mielissäni siitä, että elämää voi suunnitella tietoisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkäät vain menettävän mukavuutesi, joka perustuu haalimaasi materiaan. Huolehtimisesta suurin osa on menettämisen pelkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos keski-iän kriisissä ihastuu, niin saa kokea samanlaista tunteiden myllerrystä kuin nuorena.
En todellakaana usko tätä.
Ap
Ei tarvitse uskoa. Eikä sitä uutta rakastumista kaikille satukaan. Mutta ne, joille se onni on osunut kohdalle, tietävät kyllä mistä puhuvat.
En usko jo ihan siitäkin syystä, että ryppyiset kasvot ja elähtänyt vartalo ei ole miellyttävää katseltavaa. Miten sellainen voi jonkun silmissä olla maailman upein näky?
Ap
Olen samaa mieltä. EI mitään samaa tunteiden myllerrystä enää tapahdu. Olen sen jo kokenut nuorena, niin ei ole enää edes tarvetta moiselle.
Eikä nuorena mieti hetkeäkään onko ihastumisessa mitään järkeä. Aikuiset miettivät onko suhde millään tavalla realistinen, muutetaanko yhteen vai ei, kestääkö tämä, onko meillä samanlaiset arvot jne.
Todellakin. Nuorena en miettinyt yhtään järjellä, kun tapasin kumppanini. Sitä jaksoi joustaa ja muuttaa elämäänsä sen mukaan, että sai olla yhdessä. Kaikki tekeminen yhdessä oli parasta. Sittemmin erosimme pitkän suhteen jälkeen. Nykyään en jaksaisi joustaa lähes mistään elämäntyylissäni. Olen rakentanut tietyn tavan elää ja nautin siitä. Miksi edes lähtisin muuttamaan hyvää elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä tunsin suurta riemua kun pääsin Yliopistoon, enkä ollut edes varasijalla vaan pääsin valittuna alalle, joka on vieläpä taito suvussani eli tekemään sitä mistä tykkään todella paljon. Lahjani pääsee siis käyttöön. Olen keski-ikäinen ja se on asia josta tunsin paljon riemua ja iloa ja kivaa on todellakin ollut samanhenkisten ihmisten kanssa. Mutta muuten ei tietenkään enää mitään kiksejä saa samalla tavallla esim. elokuvista kun niitä on ikänsä katsonut niin ne jotenkin toistaa itseään. Uusista ruuista voi myös saada riemua ja iloa kun kokeilee uusia reseptejä. Tai jostain luovasta toiminnasta ja harrastuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Pelkäät vain menettävän mukavuutesi, joka perustuu haalimaasi materiaan. Huolehtimisesta suurin osa on menettämisen pelkoa.
Yleensähän ihminen perustaa elämänsä tiettyjen asioiden varaan. Niistä saa turvaa, sisältöä ja mukavuutta omaan elämäänsä. Miksi ei siis pelkäisi tai olisi huolissaan, jos olisi vaarassa menettää ne peruspilarit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos keski-iän kriisissä ihastuu, niin saa kokea samanlaista tunteiden myllerrystä kuin nuorena.
En todellakaana usko tätä.
Ap
Ei tarvitse uskoa. Eikä sitä uutta rakastumista kaikille satukaan. Mutta ne, joille se onni on osunut kohdalle, tietävät kyllä mistä puhuvat.
En usko jo ihan siitäkin syystä, että ryppyiset kasvot ja elähtänyt vartalo ei ole miellyttävää katseltavaa. Miten sellainen voi jonkun silmissä olla maailman upein näky?
Ap
Toiset eivät arvioi sitä kroppaa erillisenä ihmisestä itsestään kuin lihaklönttiä, vaan se keho ryppyineen päivineen pitää sisällään ihanan ihmisen, jota rakastaa. Ilman sitä kroppaa ei sitä ihmistä olisi tässä maailmassa, ja mikä menetys se olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos keski-iän kriisissä ihastuu, niin saa kokea samanlaista tunteiden myllerrystä kuin nuorena.
En todellakaana usko tätä.
Ap
Ei tarvitse uskoa. Eikä sitä uutta rakastumista kaikille satukaan. Mutta ne, joille se onni on osunut kohdalle, tietävät kyllä mistä puhuvat.
En usko jo ihan siitäkin syystä, että ryppyiset kasvot ja elähtänyt vartalo ei ole miellyttävää katseltavaa. Miten sellainen voi jonkun silmissä olla maailman upein näky?
Ap
Toiset eivät arvioi sitä kroppaa erillisenä ihmisestä itsestään kuin lihaklönttiä, vaan se keho ryppyineen päivineen pitää sisällään ihanan ihmisen, jota rakastaa. Ilman sitä kroppaa ei sitä ihmistä olisi tässä maailmassa, ja mikä menetys se olisikaan.
Yleensä sitä ihanaa ihmistä kutsutaan ystäväksi.
Kyllä...
Viimeinen henkäys eli kylmä pieru.
Pitkäikäiset sanovat säilytä lapsenmielisyys loppuun asti. Niin olen tehnyt. Muuten on sieluton lammas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos keski-iän kriisissä ihastuu, niin saa kokea samanlaista tunteiden myllerrystä kuin nuorena.
En todellakaana usko tätä.
Ap
Ei tarvitse uskoa. Eikä sitä uutta rakastumista kaikille satukaan. Mutta ne, joille se onni on osunut kohdalle, tietävät kyllä mistä puhuvat.
En usko jo ihan siitäkin syystä, että ryppyiset kasvot ja elähtänyt vartalo ei ole miellyttävää katseltavaa. Miten sellainen voi jonkun silmissä olla maailman upein näky?
Ap
Toiset eivät arvioi sitä kroppaa erillisenä ihmisestä itsestään kuin lihaklönttiä, vaan se keho ryppyineen päivineen pitää sisällään ihanan ihmisen, jota rakastaa. Ilman sitä kroppaa ei sitä ihmistä olisi tässä maailmassa, ja mikä menetys se olisikaan.
Yleensä sitä ihanaa ihmistä kutsutaan ystäväksi.
Niin, ajatella, että oma rakas voi myös olla ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Pitkäikäiset sanovat säilytä lapsenmielisyys loppuun asti. Niin olen tehnyt. Muuten on sieluton lammas.
Miten sen lapsenmielisyyden pystyisi säilyttämään, kun elämä kolhii, vastuu painaa ja on huolia?
Voi, kun kuukautiset vihdoin loppuu.