Kauanko kestää, että suhteessa on huonotkin puolet näytetty ja uskaltaa miettiä yhteen muuttoa?

Ei kai tuohon mitään sääntöä ole. Joskus käy niin, että vasta yhteisen kodin ja talouden pyörittäminen paljastaa toisesta piirteitä, joita ei voi sietää. 

2 v on yleisesti se aika kun ihminen  lipsuu yrityksestä näyttää parhaat  puolensa

Kannattaa muistaa, että kyse ei ole siitä, tuleeko suhteessa ongelmia vai ei. Varmasti tulee. Kyse on kyvykkyydestä ja osaamisesta ratkaista eteen tulevat ongelmat aikuismaisella tavalla. Jos jompikumpi tai molemmat on ihmiseksi kasvamisessa jämähtänyt viisivuotiaan kehitysasteelle, luvassa on haasteita.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että kyse ei ole siitä, tuleeko suhteessa ongelmia vai ei. Varmasti tulee. Kyse on kyvykkyydestä ja osaamisesta ratkaista eteen tulevat ongelmat aikuismaisella tavalla. Jos jompikumpi tai molemmat on ihmiseksi kasvamisessa jämähtänyt viisivuotiaan kehitysasteelle, luvassa on haasteita.

Tiedän ja on meillä ollutkin ongelmia. Ne tottakai kuuluu suhteeseen. Ja olemme ne pystyneet keskustelemalla selvittämään. Koska, itse olen sitä mieltä ettei asioista tarvitse riidellä, eikä ne ole toista vastaan hyökkäyksiä, vaan ne pyritään selvittämään yhdessä ja ottaa asiat asioina. Ei aina toki niin helppoa, mutta yrityksellä näin toimia on ainakin tähän asti saatu asiat selvitettyä.

Itseä vaan jännittää ajatus lainasta, jos talo ostetaan. Siinä on sitouduttu sitten hyvin pitkälti yhteen pitkäksi aikaa. 

Vaikka, uskon että nyt mulla on puoliso, jonka kanssa vielä kiikkustuolissa katsellaan Suomi-sarjoja yhdessä.

Jollei uskalla luottaa, ei kannata sitoa itseään vakavaan hankkeeseen.  En usko mitään rajoja on, jonka jälkeen vaikea perua, ja toinen näyttää huonot puolet.

Hyvä olla yhdessä, ole iloinen siitä.

Puolitoista vuottahan se euforia kestää ja sitten arki astuu kuvaan.

20 vuotta

Ei sitä ulkopuolinen pysty sanomaan. Me seurustelimme vuoden, sitten löytyi mieleinen asunto, kihloihin ja naimisiin. Tästä on nyt 50 vuotta. Lapsia ei ollut, ne teimme itse.

50 vuoden päästä tulee yllätys.

Yhteen ei kannata muuttaa. Siitä alkaa liiton tuho. Omat asunnot ja suhde pysyy lopun iän.

Kyllä se vie useamman vuoden, että naamiot tippuu jos sellaisia on. Sanoisin, että noin 2-3 vuotta menee niin ihmiset yleensä paljastaa ikävän puolensa. 

Moni näyttää todellisen luontonsa vasta, kun on miutettu yhteen. Tämä on fakta, riski piilee aina yhteenmuutossa. Tsemppiä päätökseen.

Vaikka seurustellessa vietettäisiin yhdessä paljonkin aikaa, se on vähän lomafiilistä kuitenkin.

Yhteen muutettua paljastuu paljon asioita toisesta, siivoustiheys ja huolellisuus arkielämässä. Laskujen maksaminen/ tasaaminen. Kaupassa käynti, sukulaiset ja muu sosiaalinen elämä.

Jos kaikkea pelkää, niin ei taida elämä riittää että kaikki kivet on käännetty?

Itse menin kihloihin 36 päivän jälkeen. Anu Pentik meni kuulemma vieläkin nopeammin. Näinkin hyvin voi käydä jos luottaa toiseen ihmiseen ja on itse luottamuksen arvoinen. Ehkä oli tuuria mukana, tai ensimmäinen tunne oli oikea, tai molemmilla oli aitoa halua rakentaa yhteinen elämä? En tiedä - teillä muilla on vaikka koko elämä aikaa arpoa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vie useamman vuoden, että naamiot tippuu jos sellaisia on. Sanoisin, että noin 2-3 vuotta menee niin ihmiset yleensä paljastaa ikävän puolensa. 

Täytyy olla pitkäpinnainen ihminen joka himmailee vuosikausia eikä näytä mitään negatiivisia tunteita. Ääripää on tietenkin muutamassa viikossa ärhäkkääksi muuttuva, hän tulisi varmaan olemaan hankala jatkossakin.

Vierailija kirjoitti:

Itseä vaan jännittää ajatus lainasta, jos talo ostetaan. Siinä on sitouduttu sitten hyvin pitkälti yhteen pitkäksi aikaa. 

Vaikka, uskon että nyt mulla on puoliso, jonka kanssa vielä kiikkustuolissa katsellaan Suomi-sarjoja yhdessä.

Vähän niinkuin uskoit silloin kun kakarasi teit, vai?

Sitten kun lapset on aikuisia. Mikään ei ole niin julmaa kuin sotkea lasten elämä omien himojen ja halujen takia.

Vierailija kirjoitti:

Itseä vaan jännittää ajatus lainasta, jos talo ostetaan. Siinä on sitouduttu sitten hyvin pitkälti yhteen pitkäksi aikaa. 

Vaikka, uskon että nyt mulla on puoliso, jonka kanssa vielä kiikkustuolissa katsellaan Suomi-sarjoja yhdessä.

Ei sitä taloakaan tarvitse jännittää, kun huolehtii parista asiasta. Talo yhteisiin nimiin ja lainaa lyhennetään saman verran kumpikin. Mahdollisen eron tullessa ei tarvitse vääntää, onko toisella oikeus puolikkaaseen talosta/myyntihinnasta.

Me teimme aikanaan niin, että talolainan lyhennyksiä varten perustettiin yhteinen tili. Sille meni kuukausittain automaattisesti kummaltakin puolet kuukausilyhennyksestä. Jos olisi tullut ero, olisi ollut helppo todistaa, että puoliksi omistettua taloa on maksettu yhtä paljon.

Uusperhettä en perustaisi koskaan.

Muuten yleisellä tasolla: huonot puolet tulevat esiin parin vuoden yhteisasumisen jälkeen.