Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla on onnellinen liitto, kertokaa salaisuutenne sen saamiseksi!
Täällä aina haukutaan toista sukupuolta ja voimaannutaan sinkkuudesta. Haluaisin kuulla näkemyksiä ja kokemuksia heiltä, joilla parisuhde on kestänyt ja jotka kokevat olevansa onnellisessa liitossa. Mikä on salaisuutenne, miten saatte sen toimimaan?
Kommentit (364)
Erilliset asunnot ehdottomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti yhdessä asuminen ja sylikkäin nukkuminen joka yö <3
Vierailija kirjoitti:
Erilliset asunnot ehdottomasti.
Tai tarpeeksi iso koti?
Omat harrastukset, yhteiset tekemiset. Toisen arvostus, huomioiminen. Rakkaus.
Ollaan parhaat kaverukset myös, yhdessä on kiva reissata. Mökkeillä, kalastaa, saunoa. Kiva, samanlainen huumorintaju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30v naimisissa juurikin tämä vuonna lähinnä sisko-veli systeemillä. Emme kumpikaan ole mitään intohimoihmisiä ja meillä molemmilla oli "se joku muu jota kaivattiin" jossain.
Alku oli kauheaa rimpuilua kun mies ei millään olisi asettunut aloilleen ja perhemoodiin, haikaili nuoruuden exänsä peräänkin, ryyppäsi ja itki kännissä.
"Junailin ja runttasin " (niinkun tämän päivän politiikassakin ) homman mieleiselläni tavalla maaliin, mies tuli perässä kun ei enää muuta voinut.
Perheenä yhdessä elettiin ihan ok koska emme juurikaan riitele enää, elämä on rauhallista kun lapset ovst menneet omilleen ja ukko viihtyy koiransa kanssa ulkona, mökillä ja metsällä. Saan minäkin olla rauhassa. Ei meillä ole koskaan mitään intohimoa ollut, jotenkin vaan ajauduttiin molemmat laastarisuhteisiin ja siitä se alko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivittäinen seksi miehen kanssa.
Eikö vaimoasi asia häiritse muka ollenkaan
Kuukautisten aikaan varmasti mukavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ollaan parhaat kaverukset myös, yhdessä on kiva reissata. Mökkeillä, kalastaa, saunoa. Kiva, samanlainen huumorintaju.
Mua ahdistaisi tämmöinen läheisriippuvuus ihan jumalattomasti. Hyvään liittoon kuuluu myös että saa olla välillä myös omineen ja annetaan tilaa, ilman, että pitää olla 24/7 toisen iholla kiinni. Omia menoja ja harrastuksiakin on hyvä olla. En myöskään p*** parasta ystävääni.
Vierailija kirjoitti:
30v naimisissa juurikin tämä vuonna lähinnä sisko-veli systeemillä. Emme kumpikaan ole mitään intohimoihmisiä ja meillä molemmilla oli "se joku muu jota kaivattiin" jossain.
Alku oli kauheaa rimpuilua kun mies ei millään olisi asettunut aloilleen ja perhemoodiin, haikaili nuoruuden exänsä peräänkin, ryyppäsi ja itki kännissä.
"Junailin ja runttasin " (niinkun tämän päivän politiikassakin ) homman mieleiselläni tavalla maaliin, mies tuli perässä kun ei enää muuta voinut.
Perheenä yhdessä elettiin ihan ok koska emme juurikaan riitele enää, elämä on rauhallista kun lapset ovst menneet omilleen ja ukko viihtyy koiransa kanssa ulkona, mökillä ja metsällä. Saan minäkin olla rauhassa. Ei meillä ole koskaan mitään intohimoa ollut, jotenkin vaan ajauduttiin molemmat laastarisuhteisiin ja siitä se alko.
Kutsutko siis tätä onnelliseksi liitoksi, vai muutenko halusit jakaa asian?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa ottaa sen kenet saa, ei kyseessä ole mikään elämää suurempi rakkaustarina. Minä olen ollut muutaman kerran kihloissa ihan ok tyyppin kanssa, mitään suurempia tunteita kumpikaa ei minussa herännyt, mutta oli mukava jakaa hetki elämää toisen kanssa.
He halusivat naimisiin kanssani, mutta onneksi h-hetkeä ei koskaan tullut. Homma kuivui onneksi kasaan ennen sitä.
Aika moni on pitkäänkin yhdessä taloudellisista syistä ja tavan vuoksi ja koska palvelut pelaavat mukavasti. Se on ihan ok.
En itse jaksa katsella toista kovin montaa vuotta vaan joka kerta alkaa oma rauha lopulta kiinnostelemaan enemmän. Parisuhde (varsinkin heteronormatiivinen) on sosiaalinen konstruktio. Ei mitään ultimaattista rakkausfantasiaa.
Useathan rakastuvat rakkauteen ja haaveisiinsa ja pitävät kulissit pystyssä hampaat irvessä. Toiset kulkevat ruusunpunaiset rillit päässään vaikka minkälaisessa katastrofisuhteessa. Tämä aihe on tabu. Rakkausmaanikot riehaantuvat.
Saatte toki pitää haaveenne ja ihan ok- suhteenne, jokainen eläköön tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30v naimisissa juurikin tämä vuonna lähinnä sisko-veli systeemillä. Emme kumpikaan ole mitään intohimoihmisiä ja meillä molemmilla oli "se joku muu jota kaivattiin" jossain.
Alku oli kauheaa rimpuilua kun mies ei millään olisi asettunut aloilleen ja perhemoodiin, haikaili nuoruuden exänsä peräänkin, ryyppäsi ja itki kännissä.
"Junailin ja runttasin " (niinkun tämän päivän politiikassakin ) homman mieleiselläni tavalla maaliin, mies tuli perässä kun ei enää muuta voinut.
Perheenä yhdessä elettiin ihan ok koska emme juurikaan riitele enää, elämä on rauhallista kun lapset ovst menneet omilleen ja ukko viihtyy koiransa kanssa ulkona, mökillä ja metsällä. Saan minäkin olla rauhassa. Ei meillä ole koskaan mitään intohimoa ollut, jotenkin vaan ajauduttiin molemmat laastarisuhteisiin ja siitä se alko.
Kutsutko siis tätä onnelliseksi liitoksi, vai muutenko halusit jakaa asian?
Tuohan on hyvin tyypillinen rakkaussuhde, näitähän on pilvin pimein. Toinen vetää kivirekeä ja toinen venyy mukana. Some on täynnä lässytystä mieleen kuvien kera vaikka olisi millainen myrsky oikeasti menossa.
Harvinaisen raatorehellistä kirjoitusta kylläkin. Arvostan.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse valinnut ukon sen perusteella, että hän tulee lähes kaikkien ihmisten kanssa hyvin toimeen ja on ystävällinen, ahkera, auttavainen ja myötätuntoinen, lisäksi hauska, eläinrakas ja jopa lahjakas tekemään asioita. Ei käytä päihteitä ja talous on ok. Ei äitiongelmaa eikä naisvihaa. Ei ole ollut vaikea onnistua parisuhteessa sitten, kun ymmärsin, että mikä on tärkeää ihmisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30v naimisissa juurikin tämä vuonna lähinnä sisko-veli systeemillä. Emme kumpikaan ole mitään intohimoihmisiä ja meillä molemmilla oli "se joku muu jota kaivattiin" jossain.
Alku oli kauheaa rimpuilua kun mies ei millään olisi asettunut aloilleen ja perhemoodiin, haikaili nuoruuden exänsä peräänkin, ryyppäsi ja itki kännissä.
"Junailin ja runttasin " (niinkun tämän päivän politiikassakin ) homman mieleiselläni tavalla maaliin, mies tuli perässä kun ei enää muuta voinut.
Perheenä yhdessä elettiin ihan ok koska emme juurikaan riitele enää, elämä on rauhallista kun lapset ovst menneet omilleen ja ukko viihtyy koiransa kanssa ulkona, mökillä ja metsällä. Saan minäkin olla rauhassa. Ei meillä ole koskaan mitään intohimoa ollut, jotenkin vaan ajauduttiin molemmat laastarisuhteisiin ja siitä se alko.
Kutsutko siis tätä onnelliseksi liitoksi, vai muutenko halusit jakaa asian?
Tuohan on hyvin tyypillinen rakkaussuhde, näitähän on pilvin pimein. Toinen vetää kivirekeä ja toinen venyy mukana. Some on täynnä lässytystä mieleen kuvien kera vaikka olisi millainen myrsky oikeasti menossa.
Harvinaisen raatorehellistä kirjoitusta kylläkin. Arvostan.
Eri
*imelien kuvien kera
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin ketju täyttä valhetta. Pari ihmistä tahkonnut "onnellisia" tarinoita. Sinkkuus on onnea.
Sinkkuna olo on kuin menisi karkkikauppaan. Kaikkea voi saada ja kokea. Nämä pariutuneet eivät ymmärrä mistä jäävät paitsi.
Aika moni pariutunut joko katsoo toisaalle kun toinen säätää tai on naiivi. Parisuhteissa petetään aivan uskomattoman paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin ketju täyttä valhetta. Pari ihmistä tahkonnut "onnellisia" tarinoita. Sinkkuus on onnea.
Sinkkuna olo on kuin menisi karkkikauppaan. Kaikkea voi saada ja kokea. Nämä pariutuneet eivät ymmärrä mistä jäävät paitsi.
Aika moni pariutunut joko katsoo toisaalle kun toinen säätää tai on naiivi. Parisuhteissa petetään aivan uskomattoman paljon.
Ja aika moni kakkonen ajattelee, ettei se minulle koskaan tekisi kuten exälle. Olen niin spessu. Se denialismi on jotain aivan käsittämätöntä.
Rakkaushan on aivokemiallinen häiriö. Osahan ei juurikaan rakastu ja osa rakastuu alvariinsa muutaman vuoden välein. Onkohan näitä kemioita tutkittu tarkemmin, että mitä näiden sarjasuhteilijoiden/rakastujien kemioille tapahtuu (toki tiedän, että 2-3 vuoden "huuma" on biologisesti ohjelmoitu meihin jotta jälkeläiset on hoidettu).
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa näissä muistaa se ei monen "onneliset" liitot ei ole onnellisia vaan kulissi on kovalla tasolla. Mutta hyvä siis jos onnellisia liittoja on, eikä se tapahdu kenenkään ulkopuolisen kustannuksella.
Tämä!
Vierailija kirjoitti:
Taianomainen seksi <3
Mitä teette loput 23h päivästä. Aika taianomaista jos tuo max tunti kattaa päivän loput tunnit. Vai onko teillä tuntikausien tantraa?
Vierailija kirjoitti:
Antaa miehelle pettämisen anteeksi. Tähän tulee alapeukkuja, mutta totta. Näistä pidetään vaan matalaa profiilia.
Tämä on valitettavan yleistä. Tiedän useamman, jotka ovat näin toimineet.
Minä en antanut anteeksi vaan erosin.
Ymmärrän toki anteeksi antamisen. Jos on esim. yhteiset kouluikäiset lapset ja yhteinen laina, siitä on vaikeampi lähteä.
Samanlainen arvomaailma pitänyt yhdessä yli 30 vuotta.
PS. Tästä unohdin mainita, että olemme olleet yhdessä 38 vuotta.