Onko sulla vielä avaimet lapsuudenkotiin tai ylipäätään vanhempien luokse?
Toisessa ketjussa ihmeteltiin, että miksi omillaan asuvalla nuorella aikuisella olisi vanhemman luokse avaimet. Itse kyllä ihmettelen lähinnä tuota asennetta, kun tuota asiaa ihmetellään.
Isäni asuu meidän lapsuudenkodissa edelleen ja kyllä meillä kolmella aikuisella lapsella on edelleen avaimet sinne. Lukot vaihdettiin tänä vuonna, kun olivat niin vanhat ja isä antoi jokaiselle lapselleen uudet avaimet. Mulla ikää 47v. Äidin luokse mulla oli avain, mutta annoin sen tyttärelleni joka kävi äitini asuinpaikkakunnalla töissä muutaman vuoron ja oli äitini luona yötä.
Mun aikuisella omillaan asuvalla lapsella on avain mun luokse. Ei olla asuttu tässä koko lapsen lapsuutta ja nuoruutta, mutta useampi vuosi silti ehdittiin asua tässä omakotitalossa ennen kuin lapsi muutti omilleen.
En pidä mitenkään erikoisena tätä asiaa.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut edes lapsena.
Sama täällä. Ei ole ikinä ollut avaimia vanhempieni kotiin. Eii silloin kun siellä asuin ja ei myöskään pois muuton jälkeen. Syy tähän oli, että ovi ei ollut ikinä lukossa normaalisti. Vain silloin kun olimme lomareissussa.
Asuttiin niin metsässä , että sinne ei löytänyt edes vahingossa eksymällä. Ja naapuri olis havainnut vieraat.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset menettävät avaimet lapsuudenkotiin siinä vaiheessa, kun me emme enää saa avainta heidän kotiinsa. Kun lapsi on niin aikuinen, ettei enää pidä tärkeänä sitä, että vanhemmilla on pääsy kotiinsa, on aika ottaa pois avaimet lapsuudenkotiin ja molemmin puolin ryhtyä aikuiseen ihmissuhteeseen, jossa ei olla enää osa samaa perhettä. Jostain syystä molemmat miniät ovat suuttuneet, kun puoliso on joutunut luopumaan vanhoista avaimista, joilla pääsi lapsuudenkotiin, kesämökille ja Lapin mökille.
Ehkä niitä miniöitä on kiristänyt ihan muut asiat.. tekstisi nimittäin oikein huutaa luonnehäiriötä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset menettävät avaimet lapsuudenkotiin siinä vaiheessa, kun me emme enää saa avainta heidän kotiinsa. Kun lapsi on niin aikuinen, ettei enää pidä tärkeänä sitä, että vanhemmilla on pääsy kotiinsa, on aika ottaa pois avaimet lapsuudenkotiin ja molemmin puolin ryhtyä aikuiseen ihmissuhteeseen, jossa ei olla enää osa samaa perhettä. Jostain syystä molemmat miniät ovat suuttuneet, kun puoliso on joutunut luopumaan vanhoista avaimista, joilla pääsi lapsuudenkotiin, kesämökille ja Lapin mökille.
Ja minä olen ollu puolison kanssa jo yli 20 vuotta kun viime kesänä vasta sain kuulla missä appivanhempien vara avain. Ei mulla ole ollu hinkua heille. Ei mulla edes vielä ole appiukon numeroakaan. Ja mitä miniät muka suuttuu? Eikö he itsenäisesti osaa antaa omaa avain teille. 🤣
Ei ole avainta. Asun toisella puolella Suomea kuin vanhemmat.
Tietenkin on. En ymmärrä niitä, joilla ei ole.
Lapsuudenkoti on jo myyty, sinne oli avaimet siihen asti kun vanhemmat myivät sen. Heidän nykyiseen kotiinsa on myös avain ja heillä minun kotiini. Minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä.
Oli niin kauan kuin äitini eli. Isä on kuollut jo 1980-luvulla.
On meidän pois muuttaneilla lapsilla avaimet kotiin ja meillä on heidän vara-avaimet. Emme kyläile ilmoittamatta, mutta hyvä olla avaimet, jos jotain sattuu. Viimeksikin tyttö lähti pariksi viikkoa ulkomaille ja soitti sitten parin päivän päästä, että unohti viedä täpötäyden roskapussin, et viittis käydä...
On avaimet. Heidän asuntonsa ei ole lapsuudenkotini. He ovat kesäisin pitkään mökillä, ja käyn siellä silloin tällöin heidän pyynnöstään tsekkaamassa postit ja kastelemassa kukat. Ihan normaalia. Meidän vara-avaimet on miehen vanhemmilla kun he asuvat vain muutaman korttelin päässä. Kukaan ei tietenkään paukkaa kenenkään luokse omilla avaimilla milloin sattuu.
Mulla on avain, äiti kuoli 2015 ja talo myytiin pari vuotta ennen sitä. Talo oli uudelleen myynnissä pari vuotta sitten, en käynyt näytössä :)
Enkä oo ajatellut käydä kokeilemassa sopisko avain vielä lukkoon.
Asuin siellä osan yläastetta ja lukion, äiti asui vielä parikymmentä vuotta sen jälkeen. Vitunmoinen tyhjentäminen oli.
Olen 62-vuotias mies. On ollut vanhempieni kotiin koko ajan avain ja heillä oli myös minun asuntoon. Eri paikkakunnilla pääosin asuttiin. Kunto heillä huononi vähitellen. Nyt molemmat jo kuolleet ja tämä heidän asuntonsa on ns. kuolinpesän asunto tällä hetkellä.
Mä sain eka kerran oman avaimen vanhempien asuntoon kun olin 52v ne ylitti molemmat silloin 80v. lapsena ei ollut avaimia. En ole vielä tarvinnut sitä onneksi.
On avaimet lapsuudenkotiin ja vanhempien mökille. Heillä on myös avain meille. Välillä käyvät Hesassa kun olemme poissa ja ovat yötä,
Eipä ole vanhempiakaan enää. Myin lapsuuden kotini jo 10 v sitten, sain sen perinnöksi mutta se oli aivan liian iso talo minulle, 150 neliöinen. Asun nyt jos 10 v sopivassa pienessä talossa 80 neliöinen.
Vanhempani eivät asu enää lapsuudenkodissani, mutta kyllä, mulla on avain heidän nykyiseen kotiinsa sekä myös heidän mökilleen.
Myös heillä on avaimet meidän kotiimme. Asutaan 200 km päässä.
Et sitten osannut lukea otsikko loppuun.
Ap