Onko sulla vielä avaimet lapsuudenkotiin tai ylipäätään vanhempien luokse?
Toisessa ketjussa ihmeteltiin, että miksi omillaan asuvalla nuorella aikuisella olisi vanhemman luokse avaimet. Itse kyllä ihmettelen lähinnä tuota asennetta, kun tuota asiaa ihmetellään.
Isäni asuu meidän lapsuudenkodissa edelleen ja kyllä meillä kolmella aikuisella lapsella on edelleen avaimet sinne. Lukot vaihdettiin tänä vuonna, kun olivat niin vanhat ja isä antoi jokaiselle lapselleen uudet avaimet. Mulla ikää 47v. Äidin luokse mulla oli avain, mutta annoin sen tyttärelleni joka kävi äitini asuinpaikkakunnalla töissä muutaman vuoron ja oli äitini luona yötä.
Mun aikuisella omillaan asuvalla lapsella on avain mun luokse. Ei olla asuttu tässä koko lapsen lapsuutta ja nuoruutta, mutta useampi vuosi silti ehdittiin asua tässä omakotitalossa ennen kuin lapsi muutti omilleen.
En pidä mitenkään erikoisena tätä asiaa.
Kommentit (49)
Pistin välit poikki vanhempiini kauan sitten.
Lapsuudenkoti on myyty enkä ole koskaan saanut avaimia heidän osakehuoneistoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut edes lapsena.
Ei mulla aina ollut, kun äiti oli kotona koska teki töitä perhepäivähoitajana. Teini-iässä sain oman avaimen.
Ap
Ei ole eikä se ole mikään loukkaus. Miksi olisi avaimet enää? Ei minunkaan lapsilla ole minun kotiini avaimia, eikä minulla heidän. Osataan kyllä sopia kyläilyistä kun halutaan viettää aikaa.
Kärpäsestä härkänen tämäkin asia taas.
Minulla oli avain vanhemmilleni, kun elivät. Aikuisilla lapsillani on avain minun luokse. Minulla on vanhimman lapseni vara-avain, kun asuu samassa kaupungissa.
Ei enää, äidin kuollessa meni asunto myyntiin ja avaimet meni uudelle omistajalle, kaikilla sisaruksilla oli avain .
Mä olen 58-vuotias ja mulla on yhä avain lapsuudenkotiini. Toki ilmoitan aina etukäteen, kun menen siellä käymään, mutta avaimesta on se hyöty, ettei iäkkäiden, huonosti liikkuvien vanhempieni tarvitse könytä avaamaan ovea. Ja onhan se myös siltä varalta, että jotain sattuu. Toivottavasti ei.
Oli aikanaan. Isäni jäi leskeksi ja asui yksin yhdeksän vuotta. Kuoli 90 vuotiaana terveenä kotona. Omilla avaimilla tulin sisään ja löysin hänet. Ei tarvinnut pelastuslaitoksen murtautua sisälle. Omilla lapsilla myös avaimet kotiimme.
No nyt kun kysyit niin itseasiassa on. En ole asiaa eds miettinyt, se on jotenkin tuntunut itsestäänselvältä. Kun vanhemmat muuttivat aikanaan omakotitalosta kerrostaloon niin minulle annettiin avain sinnekin. Olen 53v.
Minulla oli avain heidän kummankin kotiin heidän kuolemaan saakka. Isäni asui lapsuudenkodissani ja äitini aina muuttaessaan antoi minulle avaimen ilman mitään keskusteluja. Ja nyt kun aloin miettimään, niin äitini ei koskaan kutsunut kodissaan olevaa ylimääräistä makuuhuonetta vierashuoneeksi, vaan se oli hänen puheissaan aina minun huone, vaikken ollut koskaan edes asunut siellä...
Minun jo omillaan asuvilla aikuisilla lapsilla on myös edelleen avain minun luokseni.
Ei ole ja faija on monesti huutanut kun tulee erimielisyyttä että lähde pois tämä on hänen talo. Pienenä suuttuessaan pahoinpiteli.
Tiedän vara-avaimen paikan. Ovi ei kyllä juuri koskaan ole lukossa.
On kyllä. Mulla on tavaroitakin vielä siellä. Samoin sisaruksillani.
Minulla on avain äitini kotiin ja molemmilla aikuisilla lapsillani minun kotiini. Lisäksi minulla on avain eri paikkakunnalla asuvan tyttäreni perheen kotiin. Olen 65v.
Lapsuudenkotiin ei.
Muistisairaalle äidille kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole eikä se ole mikään loukkaus. Miksi olisi avaimet enää? Ei minunkaan lapsilla ole minun kotiini avaimia, eikä minulla heidän. Osataan kyllä sopia kyläilyistä kun halutaan viettää aikaa.
Kärpäsestä härkänen tämäkin asia taas.
Ainoa joka tässä teki kärpäsestä härkäsen olet sä itse. Melkoisia tulkintoja vedit nyt kyllä. Missään en kirjoittanut mistään loukkauksesta vaan ihmettelin sitä, että miksi jonkun mielestä on jotakin ihmeellistä siinä, että aikuisella on avaimet vanhempiensa luokse. Otsikossa myös näkyy erittäin selkeästi mitä kysyn.
Ap
Minulla on avaimet vanhempien kotiin samoin siskolla, kun muuttivat omakotitalosta kerrostaloon saimme avaimet sinne. Omilla aikuisilla lapsilla on avaimet meille. Minusta ihan normaalia.
On avaimet. Ja muistelisin että heilläkin on avaimet meille, vara-avain mentaliteetilla. En käy ilmoittamatta ja kylään mennessä soitan ovikelloa, mutta omaa avainta käytän jos käyn vaikka sovitusti hakemassa tai viemässä jotain. Joskus on esim. myyjäis- tai juhlaleipomisia saatu säilöä hetki heidän pakastimessaan tai olen vienyt heille lainaan ompelukoneen, mutta ei ne siellä passissa odota milloin pistäydyn vaan ovat paljon menossa.
Ei ollut edes lapsena.