Olen nyt ajatunut tilanteeseen jossa minulla on näennäisesti parisuhde, ja siihen syntyi lapsikin, vaikka en ole ihastunut ollenkaan
Jotenkin vain ajauduin hengailemaan ja olemaan naisen kanssa, johon en ollut ollenkaan ihastunut missään vaiheessa. Nainen on kaunis, rikas, hoikka, mukava, fiksu ja empaattinen. Tosi ihastunut minuun, ja halusi pian lapsen. Nyt olemme jo pari vuotta enemmän tai vähemmän viettäneet aikaa yhdessä, ja japsemmekin syntyi pari kuukautta sitten. Raskaus tapahtui ikään kuin vahingossa, mutta en halunnut olla se joka sanoo että pitäisi tehdä abortti.
Tuntuu että olen vain ajautunut tähän tilanteeseen, ja en voi väittää olevani onnellinen. Lähinnä hieman ahdistunut. Emme asu yhdessä, joten se helpottaa niin ettei tarvitse 24/7 olla läsnä. Lapsi asuu tietysti naisen kanssa.
En koskaan nuorempana saanut niitä naisia joihin olin ihastunut, ja minua on satutettu pahasti aikaisemmissa parisuhdeyrityksissä. Olen ollut kauan sitten noin kuukauden jopa psykoottisessa tilassa pieleen menneen rakkauden ja parisuhteen takia. Olisinkohan jotenkin onnistunut sammuttamaan tunnepuolen itsestäni, vai mitä tämä on? Sen kuitenkin tiedän, että jotenkin tämä tilanne täytyisi purkaa pitkällä aikavälillä...En minä mitenkään voi olla vuosiakausia samanlaisessa suhteessa jos tunnen näin, tai oikeastaan en tunne mitään. Ikää minulla on siis jo 40 vuotta
Onko muilla ollut vastaavanlaisia kokemuksia?
Kommentit (31)
Ootko naisten tappaja kun oot kännissä?
Kuinka äitisi satutti sinua kun olit pieni lapsi?
Vierailija kirjoitti:
Ootko naisten tappaja kun oot kännissä?
En ole. Alkoholilla ei ole minuun negatiivista vaikutusta...Muutun vain paljon rennommaksi ja puheliaammaksi
ap
Vierailija kirjoitti:
Kuinka äitisi satutti sinua kun olit pieni lapsi?
Puhutko nyt fyysisesta vai psyykkisestä puolesta?
Fyysinen kuritus oli käytössä jossain määrin 90-luvulla sekä isän että äidin puolelta. Ei kai mitään normaalista poikkeavaa tapahtunut. Äiti oli kontrolloiva ja ylisuojeleva.
Ap
Olet vain yksinkertainen miesoletettu. Miksi nait?
Suosittelen terapiaa. Ihan aikuisten oikeasti.
Vauvikselta tuskin saat kovin järkeviä elämänohjeita.
Tsemppiä! :)
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan sinulla jokin tunnelukko joka vaatii terapiaa?
Ei kun se vetää jotain sieniä. Kannattaa lopettaa niiden vetäminen, niin loppuu tuommoiset harhat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan sinulla jokin tunnelukko joka vaatii terapiaa?
Ei kun se vetää jotain sieniä. Kannattaa lopettaa niiden vetäminen, niin loppuu tuommoiset harhat.
Miksi pitää tulla kirjoittamaan asiattomuuksia vakavaan aiheeseen?
Onko sulla kaikki hyvin?
Vierailija kirjoitti:
Olet vain yksinkertainen miesoletettu. Miksi nait?
Sinun kommenttisi tässä on se yksinkertainen. Miksi kirjoitit?
ap
Onpa tilanne..
Etkö sä pysty puhumaan asiasta lapsen äidin kanssa?
Menkää vaikka pariterapiaan?
Ja kyllä toi kuulostaa siltä että kannattaisi mennä ihan yksilöterapiaankin, niinkus täällä on jo muutama ehdottanut.
Tsemii muiltakin, toivottavasti tilanne aukenee ja helpottuu
Vierailija kirjoitti:
Onpa tilanne..
Etkö sä pysty puhumaan asiasta lapsen äidin kanssa?
Menkää vaikka pariterapiaan?
Ja kyllä toi kuulostaa siltä että kannattaisi mennä ihan yksilöterapiaankin, niinkus täällä on jo muutama ehdottanut.
Tsemii muiltakin, toivottavasti tilanne aukenee ja helpottuu
Enhän mä nyt voisi ikinä paljastaa hänelle että en oikeastaan tunne paljon mitään. Mutta en ole valehdellutkaan, siinä olen pysynyt tiukkana. En ole vastannut naisen rakkaudentunnustuksiin koskaan, tai muutenkaan luonut mielikuvaa että olisin ihastunut. Onko naisellakin jokin juttu että saa "kicksit" siitä kun olen saavuttamaton ja etäinen?
ap
Täältä myös ääni terapialle, sekä yksin, että yhdessä.
Sitten pari näkökulmaa:
Olet jo 40-vuotias. Tiedätkö miten harvinaista on, että mies saa ensimmäisen lapsensa tuon ikäisenä? Olet todella onnekas, vaikka nyt ei ehkä tunnu siltä. Tuosta pienestä lapsesta voi olla sinulle tulevina vuosina ja vuosikymmeninä suunnatonta iloa. Ja saat mahdollisuuden antaa hänelle sellaista rakkautta ja turvaa, mitä et omilta vanhemmiltasi saanut.
Intialaiset harrastavat vieläkin järjestettyjä avioliittoja, joissa kaksi lähes vierasta menevät naimisiin, koska heidän vanhempansa ovat viisaasti näin päättäneet. Siellä ajatellaan, että ensin tulee avioliitto ja sitten rakkaus. Siihen nykyiseen naisystävään on ihan mahdollista rakastua ajan kanssa, vaikka alussa ei ole kummempaa kipinöintiä ollut. Rakkaus ei ole tunne, vaan tahdon valinta. Rakkauden tekoja tekemällä tulee ajan kanssa se tunnekin.
Kyllä tästä vielä voi hyvä tulla, vaikka nyt tuntuisi vaikealta.
Etkös sä ole se, joka on ollut elämäntapatyötön jo pitkään?
Muistelen lukeneeni täältä useampia samantyyppisiä aloituksia viime aikoina. Vaikuttaa vähän joltain jatkokertomukselta? Hämmentävää.
Vierailija kirjoitti:
Muistelen lukeneeni täältä useampia samantyyppisiä aloituksia viime aikoina. Vaikuttaa vähän joltain jatkokertomukselta? Hämmentävää.
Taitaapi vain olla niin, että tällä tyypillä on paljon aikaa palstailuun ja persoonallisuus aika jäsentymätön. Oikeasti ihmiset ovat paljon oudompia kuin mielikuvituksen tuotteet.
Ei sympatiaa, eikä empatiaa sinulle mies. Olet tiennyt naisen tunteista, etkä ole osannut avata suutasi. Et ole kertonut hänelle että et tunne samalla tavoin kuin hän, mutta seksi on kelvannut. Vaikutat vaan pelurilta,joka nyt kerjää myötätuntoa ja empatiaa. Naisen olisi kuulunut tietää, minulta empatiat ja sympatiat naiselle. Sinä saat mennä 🗑
Tuo ajelehtiminen se tuntuu olevan nykymiesten ongelma. Nelikymppiseksi ajelehditaan pikkupojan elämää kamujen kanssa ja sitten ihmetellään keski-iässä kun ei ole perhettä. Sinullahan on sikäli oikein onnekas tilanne, että olet onnistunut ajelehtimaan isäksi.
Vierailija kirjoitti:
Etkös sä ole se, joka on ollut elämäntapatyötön jo pitkään?
Missä niin luki?
Vähän, tai no aika paljonkin, epäreilua sitä naista kohtaan että oot venyttänyt tilannetta.
Puhu asiat selviksi ja harkitse että hoidat pään sisäiset asiat kuntoon. Ihan itsesi, mutta myös lapsen takia.
Olisikohan sinulla jokin tunnelukko joka vaatii terapiaa?