Kun on tutkittu, että alle 3-vuotiaan paikka on kotona...
...niin onko ajateltu sitä onko se ihanteellista siinä perheessä? Mulla on alle 2v lapsi ja niinä viikkoina kun olen kokonaan työtön/lomalla tuntuu että seinät kaatuvat päälle. Vaikka lapsi on miten ihana niin en vain jaksa kotona oloa pelkästään lapsen seurassa.
Myös jotkut kerhoilut tai kahvittelut muiden taaperoperheellisten kanssa ovat jo kamala ajatuskin. Erona on ehkä jos sattuu olemaan joku oikeasti alunperinkin hyvä ystävä.
Kyllä siis lapsen kanssa leikitään, touhutaan, ulkoillaan jne. mutta en vain jaksa olla päivästä toiseen kotiäitinä. En vaikka olisi miten rahaa tms.
Kommentit (9)
Kaikki naiset eivät vain sovi äidiksi lainkaan. Miksi hankkia lapsia, jos ei halua olla heidän kanssaan edes tekemisissä?
Vierailija kirjoitti:
Kaikki naiset eivät vain sovi äidiksi lainkaan. Miksi hankkia lapsia, jos ei halua olla heidän kanssaan edes tekemisissä?
Siis onko se ettei halua olla 24/7 kotiäitinä sitä ettei välitä lapsestaan? Kyllä on kovat vaatimukset äidille. Entäs isä? Ai niin, se on varmaan ihan eri asia jos isä tekee täyttä työiikkoa :D
ap
Vierailija kirjoitti:
Kaikki naiset eivät vain sovi äidiksi lainkaan. Miksi hankkia lapsia, jos ei halua olla heidän kanssaan edes tekemisissä?
Isä voi hoitaa
Tutkimuksiin pohjautuvat oheistukset ovat pääsääntöisesti aina yleistyksiä. Aina on myös olemassa poikkeuksia, jotka eivät sovi siihen samaan muottiin. Kun miettii omaa elämäänsä ja mitä siinä tapahtuu, on varmaan hieman järkevämpää miettiä sitä, mikä itsellä toimii eikä sitä, mitä joku muu ohjeistaa tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Tutkimuksiin pohjautuvat oheistukset ovat pääsääntöisesti aina yleistyksiä. Aina on myös olemassa poikkeuksia, jotka eivät sovi siihen samaan muottiin. Kun miettii omaa elämäänsä ja mitä siinä tapahtuu, on varmaan hieman järkevämpää miettiä sitä, mikä itsellä toimii eikä sitä, mitä joku muu ohjeistaa tekemään.
*ohjeistukset
Mulla sama, 1,5v aloitti päiväkodissa ja hyvin sujui. Molemmat olivat tyytyväisiä, lapsi lähti mielellään päiväkotiin ja hoitopäivän jälkeen jäi aikaa puuhailla kahdestaan. Ja tietysti pidettiin myös lomia. Kyllä lapsi aistii kun äitiä ahdistaa. Se että muuttaa tilannetta siihen että ei ahdista, on paljon parempi ratkaisu kun odottaa että tilanne kärjistyy ja saa psyykelääkkeet...
Vierailija kirjoitti:
Tutkimuksiin pohjautuvat oheistukset ovat pääsääntöisesti aina yleistyksiä. Aina on myös olemassa poikkeuksia, jotka eivät sovi siihen samaan muottiin. Kun miettii omaa elämäänsä ja mitä siinä tapahtuu, on varmaan hieman järkevämpää miettiä sitä, mikä itsellä toimii eikä sitä, mitä joku muu ohjeistaa tekemään.
Näinhän se on. Näkee näitä haastatteluita joissa joku pedagogi selittää miten sen lapsen paikka on kotona ainakin kolmevuotiaaksi asti ja niinhän se pääsääntöisesti on. Sitten on vain niitä äitejä ja isejä jotka nauttivat kyllä vanhemmuudesta, mutta kokevat etteivät voi oikein ammentaa mitään itsestään lapselle jos ovat aina kotona.
Mulla on ainakin takki jotenkin tyhjä jo muutaman päivän jälkeen. Ja mä kun haluaisin näyttää lapselle kaikkea mielenkiintoista ja jos olen pitkään kotona niin jotenkin tylsistyn eikä se ole lapsellekaan hyväksi. En nyt tarkoita mitään ohjelmatoimistona olemista vaan sitä että se draivi vaatii sitä että vanhemmalla on vaihtelua ja jotain muuta elämää kuin vanhempana olemista.
ap
Vauva-ajan olin kokonaan kotona mitä tuli lapsen ensimmäiseen elinvuoteen. Se meni jotenkin niissä äitiyden "huuruissa". En enää jaksa. On todella mukavaa päästä välillä töihinkin. Se tietysti aina mietityttää mikä on lapselle sopiva määrä päiväkodissa oloa ja mikä taas liian kuormittavaa. ap