Mies lastenneuvolassa - voi elämän kevät!
Olen mies. Olen käynyt taaperomme kanssa neuvolassa:
Eka käynti. Neuvolatäti kysyi: "Tulitko yksin? Miksi äiti ei tullut mukana?" Kysytäänkö naisilta samaa, jos mies ei tule?
Toka käynti. Neuvolatäti kysyi: "Miten äiti voi? Kun hän ei tullut?" No ei voi huonosti, oli töissä.
Kolmas käynti. Neuvolatäti sanoi: "Kyllä se äitikin pitäisi saada tänne neuvolaan, tämä on kuitenkin hänen juttunsa." Kyllä olen ihan varma, että tämä on myös "minun juttuni". Sen verran olen ollut mukana valmistusprosessissa, synnytyksessä ja syntyneen lapsen kanssa.
Julkisuudessa ihmetellään, miten saataisiin miehet enemmän lasten kasvatukseen mukaan. No minäpä voin kertoa, että tuo kolmas kerta toden sanoi ja enää en ole menossa yhteenkään neuvolaan tai myöhemmin koululääkäriin. Happamalla suhtautumisella miehiin ei todellakaan saada mitään fiksua aikaan. Pitäkää tunkkinne.
Kommentit (83)
Minä olen "neuvolatäti" eli terveydenhoitaja. Minä kyllä tajuan nuo asiat ja olen hyvinkin tasa-arvon kannattaja. Hienoa, että isät alkavat olemaan enemmän mukana näissä asioissa, jotka on joskus mielletty vaan äideille, ellei kyse ole jostain poikkeustapauksesta. Jopa kannustan tuoreita vanhempia tähän, että mahdollisuuksien mukaan molemmat ottavat koppia näistä asioista!
Kyllähän näitä kollegoja on myös joka lähtöön.
Sinä et siis kysele äidistä mitään?
Aika herkkänahkaista aikuiselta ihmiseltä heittää hanskat tiskiin tällaisen asian takia... :D
Itseäni lähinnä huvitti joskus tilanteet missä selvästi odotettiin äitiä paikalle, ja edessä seisoikin joku karvanaama. Mutta en mä niistä osannut loukkaantua. Koska Mulle on ainakin opetettu, että silloin vastataan kun kysytään eikä kiukutella. Jos kysymys on sellainen joka kysyjälle kuuluu. Vastauksen sävy toki saattaa vaihdella kysyjän tyylin mukaan, koska olenhan vain ihminen minäkin.
Olethan siis selkeästi sanonut, että Äiti on palannut työelämään, ja sen vuoksi minä olen nyt se ykkösyhteyshenkilö? Etkä vain tuhissut jotain epämääräistä, jättäen äidin tilanteen avoimeksi neuvolan suuntaan? Tuossa ammattihenkilö antoi ihan fiksun vastauksen siihen miksi mahdollisesti äidin perään kysellään.
m45
Vierailija kirjoitti:
Minä olen "neuvolatäti" eli terveydenhoitaja. Minä kyllä tajuan nuo asiat ja olen hyvinkin tasa-arvon kannattaja. Hienoa, että isät alkavat olemaan enemmän mukana näissä asioissa, jotka on joskus mielletty vaan äideille, ellei kyse ole jostain poikkeustapauksesta. Jopa kannustan tuoreita vanhempia tähän, että mahdollisuuksien mukaan molemmat ottavat koppia näistä asioista!
Kyllähän näitä kollegoja on myös joka lähtöön.
Sinä et siis kysele äidistä mitään?
Täh? Miten niin en kysele?
Vierailija kirjoitti:
Vai niin. Ikävää että tällaistakin ilmenee vielä vuonna 2026. On tosiasia että pöhköjä asenteita ja käytöstä on molemmilla sukupuolilla. Ja tuo ala varsinkin on hyvin sukupuolikorostunutta. Harvassa on miespuoliset neuvolatädit.
Tavallaan tämä vaatimus äidin läsnäolosta on ymmärrettävää, Koska toki sen äidin hyvinvointi on myös syynissä siellä neuvolassa. Varsinkin vauva-aikana, koska synnytys ja imetys on rankka prosessi, ja siitä toipumista ja sen sujumista on vaikea seurata, jos potilas ei ole paikalla. Kuitenkin kun kyseessä on taapero, niin asialla ei pitäisi olla enää niin merkitystä. Tosin tilannetta tuntematta, saattaa toki olla, että jos aiemmin on ollut haasteita vaikka jaksamisen kanssa, niin äiti haluttaisiin myös katsastukseen. Silti asian ilmaisutapa on tökerö ja ei siten toimi tarkoituksen mukaisesti.
Itse isänä koin neuvolakäynnit aika simppeleiksi. Mutta tosiaan olin vasta taaperovaiheessa se asiakas. Koska ei minun voinnissani ollut vähäisiä unia lukuunottamatta juuri syynättävää. Äiti sai enemmän tukea ja ohjausta imetykseen ja vatsalihasten erkauman hoitoon yms.... Sellaiseen mikä kuuluu naisen kehon huoltoon synnytyksen jälkeen.
Minulle tuli uutena tietona, että äidin vointi kiinnostaisi lastenneuvolassa.
Ei ainakaan omalla kohdalla kiinnostanut yhdelläkään kerralla. Ei edes silloin kun synnytyksessä menetin runsaasti verta, ja sairaalassa neuvoivat että 'pyydä sittn lastenneuvolassa käydessäsi että mittaavat sulta hemoglobiinin". Ei mitattu. Olivat kauhistuneita siitä että kehtasin ottaa asian puheeksi.
Tekivät hyvin selväksi, että vain lasten vointia voidaan seurata lastenneuvolassa.
Tämä tekee vielä oudommaksi sen, että haluavat nimenomaan äidin käyvän neuvolassa lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
poikani kertonut samaa, aina kysytty missäs äiti...
Ovatko nämä neuvolan tädit niin yksinkertaisia etteivät tajua että A) äiti voi olla sairaana, töissä tai joutunut lähtemään jonnekin, B) äiti on kuollut tai jättänyt perheensä, kyseessä on siis yksinhuoltajaisä C) isä muuten vain on lähtenyt vauvan kanssa neuvolaan?
Onko isälle siis jotenkin vaikea vastata missä se äiti on? Vai mistä kiikastaa?
Kyllä minultakin usein kysyttiin missä isä on. Kun tultiin neuvolatädin kanssa tutuiksi, hän jo muisti että meidän perheen isä on töissä. Sitten hän saattoi kysellä esimerkiksi onko meille tulossa yhteistä lomaa yms. Ihan normaalia kanssakäymistä ja perheen tilanteen kartoittamista.
Nykyään jotkut isät (ja äidit) ottaa loukkauksena sen jos edes kysytään äidin kuulumisia. Niinkuin se tarkoittasi samaa, että isä ei ole yhtä hyvä kuin äiti. Niinkuin hyökättäisiin suoraan isän kyvykkyyttä kohtaan ja haukuttaisiin samalla äiti huonoksi vanhemmaksi. Vaikka eihän se kysyminen sitä tarkoita 😂
Miksi se äidin sijainti ja tilanne pitää sinne selvittää? Kun vastaavasti isästä ei kysellä, kun äiti käy?
Minulta ei nimittäin ole ikinä kysytty yhtään mitään isästä. Sen sijaan esimerkiksi omia työkuvioitani olen saanut selittää moneen kertaan.
Meillä oli hyvä neuvolatäti. Olin mukana neuvolakäynneillä alusta asti, ja siinä vaiheessa kukän synnyttäjä sairaistui mieleltään pahasti ja alkoi vieraannuttaa ja estää lapsen ja isän tapaamisia, niin neuvolatäti oli ensimmäinen, joka oli kiinnittänyt asiaan huomiota ja kirjannut huolensa siitä, että lapsi ei näe isäänsä. Eron jälkeen siis en nähnyt lastani 6 kuukauteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai niin. Ikävää että tällaistakin ilmenee vielä vuonna 2026. On tosiasia että pöhköjä asenteita ja käytöstä on molemmilla sukupuolilla. Ja tuo ala varsinkin on hyvin sukupuolikorostunutta. Harvassa on miespuoliset neuvolatädit.
Tavallaan tämä vaatimus äidin läsnäolosta on ymmärrettävää, Koska toki sen äidin hyvinvointi on myös syynissä siellä neuvolassa. Varsinkin vauva-aikana, koska synnytys ja imetys on rankka prosessi, ja siitä toipumista ja sen sujumista on vaikea seurata, jos potilas ei ole paikalla. Kuitenkin kun kyseessä on taapero, niin asialla ei pitäisi olla enää niin merkitystä. Tosin tilannetta tuntematta, saattaa toki olla, että jos aiemmin on ollut haasteita vaikka jaksamisen kanssa, niin äiti haluttaisiin myös katsastukseen. Silti asian ilmaisutapa on tökerö ja ei siten toimi tarkoituksen mukaisesti.
Itse isänä koin neuvolakäynnit aika simppeleiksi. Mutta tosiaan olin vasta taaperovaiheessa se asiakas. Koska ei minun voinnissani ollut vähäisiä unia lukuunottamatta juuri syynättävää. Äiti sai enemmän tukea ja ohjausta imetykseen ja vatsalihasten erkauman hoitoon yms.... Sellaiseen mikä kuuluu naisen kehon huoltoon synnytyksen jälkeen.
Minulle tuli uutena tietona, että äidin vointi kiinnostaisi lastenneuvolassa.
Ei ainakaan omalla kohdalla kiinnostanut yhdelläkään kerralla. Ei edes silloin kun synnytyksessä menetin runsaasti verta, ja sairaalassa neuvoivat että 'pyydä sittn lastenneuvolassa käydessäsi että mittaavat sulta hemoglobiinin". Ei mitattu. Olivat kauhistuneita siitä että kehtasin ottaa asian puheeksi.
Tekivät hyvin selväksi, että vain lasten vointia voidaan seurata lastenneuvolassa.
Tämä tekee vielä oudommaksi sen, että haluavat nimenomaan äidin käyvän neuvolassa lapsen kanssa.
Voinnin seuraaminen on eri asia kuin hoitotoimenpiteiden tekeminen tai labrojen otto. Labrat ottaa terveyskeskus, ihan normaalia. Joissain neuvoloissa voi toki olla jotain ylimääräisiä palveluita äideillekkin.
Minun mieheltäni ei kysytty tuota edes vuonna 1992, kun käytti vauvaa ensimmäisellä käynnillä yksin. Niin ne ajat muuttuvat.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se äidin sijainti ja tilanne pitää sinne selvittää? Kun vastaavasti isästä ei kysellä, kun äiti käy?
Minulta ei nimittäin ole ikinä kysytty yhtään mitään isästä. Sen sijaan esimerkiksi omia työkuvioitani olen saanut selittää moneen kertaan.
Ai kukaan ei koko raskaus-, synnytys, tai imetysaikana kysynyt isästä sanaakaan?
Selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienten lasten äideillä on riski sairastua uupumukseen ja mielenterveysongelmiin, tilastojen valossa myös lähisuhdeväkivalta on yleistä. Jos noin pienen lapsen äitiä (joka papereiden mukaan kuitenkin on lapsen elämässä mukana) ei yhtäkkiä näy neuvolassa aikoihin, se voi herättää aihetta huoleen. Etenkin jos isällä ei ole antaa siihen selkeää syytä, kuten äiti palasi töihin, vaan käyttäytyy uhmaavasti kysyttäessä.
Asiaa voi toki kysyä monella tavalla. Ei sitä tarvitse kysyä töykeästi, jos sinulta noin on oikeasti kysytty, mitä tässä esität. Isät neuvoloissa, päiväkodissa, lääkärissä jne on kuitenkin ihan nykypäivää, että harvemmin sitä kukaan ammattilainen enää NYKYPÄIVÄNÄ ihmettelee. 10+ vuotta sitten oli eri maailma.
Äidin hyvinvointi on vahvasti kytköksissä lapsen hyvinvointiin. Neuvoloissa seurataan myös äidin hyvinvointia joka käynnillä, sekä toki koko perheen.
Kyllä ne viimeistään kouluterkkarilla lakkaavat kyselemästä äidin perään. Meillä isä hoitaa nuo kaikki.
T. SosionomiMinä olin perhevapaalla, äiti töissä. Ja myöhemmin kun lomat pidetty molemmilta, minulla joustava työaika, äidillä säännöllinen klo 8-16. Minulle luontevaa mennä. Juuri noilla sanoilla töksäytettiin kysymykset suoraan. Toki joka kerta kerroin, miksi minä ja miksi ei äiti. Kun kerran kysyttiin. Mutta niin kuin sanottu, tarkoitus on neuvolassa kai herättää luottamusta ja auttaa vaikeissakin tilanteissa. Ketutusta nostattamalla niissä tavoitteissa ei onnistuta. Eikä muissakaan tavoitteissa.
ap
No tosiaan harmillista jos sitä kysyttiin ikävällä tavalla. Asiaa voi kysyä myös ystävällisesti. Kyllähän myös isän ja koko perheen vointia kartoitetaan käynneillä, vaikka siellä kävisi äiti.
Itse olen tavannut paljon isejä omassa työssäni, kun olen pitänyt vasuja ja tehnyt neuvolakaavakkeita. Niiden yhteydessä on myös puhuttu neuvolakäynneistä ja ei ole harvinaista, että siellä on käynyt isä eikä äiti. Kukaan isä ei ole ainakaan sanonut saaneensa huonoa kohtelua neuvolassa.
T. SosionomiSosionomi, joka käyttää isästä nimitystä isi???
Ja eihän tuossa isä saakaan huonoa kohtelua, vaan se äiti, ihan poissaolevanakin hän on se jota moititaan.
Eihän tuossa yhdessäkään kohtaa ole kirjoitettu isi vaan isä.
Isi-isejä, isä-isiä! 😌
Isi-isejä, isä-isiä!
Aivan ja hän nimenomaan kohtasi ISEJÄ.
Mikä tämä isejä on? Ei se ainakaan ole monikkomuoto sanasta isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kunnon asenne. Suutu ja kävele pois ja jätä se lapsi omilleen. Oletko 5v?
En jätä lasta omilleen vaan neuvolatädin.
ap
Mikä on neuvolatäti? Minkä alan setä sinä olet?
Kettuileva terveydenhoitaja on neuvolatäti. Mutta kyllä ne kivatkin terveydenhoitajat olivat neuvolatätejä, ainakin ennen. Meille osui aina toinen toistaan hauskempia neuvolatätejä. :D
T. kirjastotäti
Vierailija kirjoitti:
Minulle asuntonäytössä miesvälittäjä yritti sitkeästi esitellä pelkkää keittiötä. Vaikka olin itse siinä vaiheessa ollut kiinteistönvälitysfirmassa ja arkkitehtitoimistossa ollut vuosia töissä. Aina vaan niihin keittiön kaappien värimaailmaan palattiin.
Olin karjatila töissä. Eläinlääkäri tuli hoitamaan sairastunutta lehmää. Keskusteli vain minun kanssa, isäntä ihmetteli vieressä. Saatiin kuitenkin hyvät hoito- ohjeet ja kunnon naurut päälle. Lehmäkin selvisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienten lasten äideillä on riski sairastua uupumukseen ja mielenterveysongelmiin, tilastojen valossa myös lähisuhdeväkivalta on yleistä. Jos noin pienen lapsen äitiä (joka papereiden mukaan kuitenkin on lapsen elämässä mukana) ei yhtäkkiä näy neuvolassa aikoihin, se voi herättää aihetta huoleen. Etenkin jos isällä ei ole antaa siihen selkeää syytä, kuten äiti palasi töihin, vaan käyttäytyy uhmaavasti kysyttäessä.
Asiaa voi toki kysyä monella tavalla. Ei sitä tarvitse kysyä töykeästi, jos sinulta noin on oikeasti kysytty, mitä tässä esität. Isät neuvoloissa, päiväkodissa, lääkärissä jne on kuitenkin ihan nykypäivää, että harvemmin sitä kukaan ammattilainen enää NYKYPÄIVÄNÄ ihmettelee. 10+ vuotta sitten oli eri maailma.
Äidin hyvinvointi on vahvasti kytköksissä lapsen hyvinvointiin. Neuvoloissa seurataan myös äidin hyvinvointia joka käynnillä, sekä toki koko perheen.
Kyllä ne viimeistään kouluterkkarilla lakkaavat kyselemästä äidin perään. Meillä isä hoitaa nuo kaikki.
T. SosionomiMinä olin perhevapaalla, äiti töissä. Ja myöhemmin kun lomat pidetty molemmilta, minulla joustava työaika, äidillä säännöllinen klo 8-16. Minulle luontevaa mennä. Juuri noilla sanoilla töksäytettiin kysymykset suoraan. Toki joka kerta kerroin, miksi minä ja miksi ei äiti. Kun kerran kysyttiin. Mutta niin kuin sanottu, tarkoitus on neuvolassa kai herättää luottamusta ja auttaa vaikeissakin tilanteissa. Ketutusta nostattamalla niissä tavoitteissa ei onnistuta. Eikä muissakaan tavoitteissa.
ap
No tosiaan harmillista jos sitä kysyttiin ikävällä tavalla. Asiaa voi kysyä myös ystävällisesti. Kyllähän myös isän ja koko perheen vointia kartoitetaan käynneillä, vaikka siellä kävisi äiti.
Itse olen tavannut paljon isejä omassa työssäni, kun olen pitänyt vasuja ja tehnyt neuvolakaavakkeita. Niiden yhteydessä on myös puhuttu neuvolakäynneistä ja ei ole harvinaista, että siellä on käynyt isä eikä äiti. Kukaan isä ei ole ainakaan sanonut saaneensa huonoa kohtelua neuvolassa.
T. SosionomiSosionomi, joka käyttää isästä nimitystä isi???
Ja eihän tuossa isä saakaan huonoa kohtelua, vaan se äiti, ihan poissaolevanakin hän on se jota moititaan.
Eihän tuossa yhdessäkään kohtaa ole kirjoitettu isi vaan isä.
Isi-isejä, isä-isiä! 😌
Isi-isejä, isä-isiä!
Aivan ja hän nimenomaan kohtasi ISEJÄ.
Mikä tämä isejä on? Ei se ainakaan ole monikkomuoto sanasta isä.
Mikä tämä isejä on? Ei se ainakaan ole monikkomuoto sanasta isä.
Se on monikkomuoto sanasta isi. Sitähän minä just ihmettelin, että miksi sosionomi käytti nimitystä isi.
Itse kun menin rouvan kaa niin laitoin merkille et virkailija; ei tervehtinyt, ei tunnin aikana kertaakaan katsonut silmiin, ei moikannut kun lähdimme.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli hyvä neuvolatäti. Olin mukana neuvolakäynneillä alusta asti, ja siinä vaiheessa kukän synnyttäjä sairaistui mieleltään pahasti ja alkoi vieraannuttaa ja estää lapsen ja isän tapaamisia, niin neuvolatäti oli ensimmäinen, joka oli kiinnittänyt asiaan huomiota ja kirjannut huolensa siitä, että lapsi ei näe isäänsä. Eron jälkeen siis en nähnyt lastani 6 kuukauteen.
Eihän vieraannuttamista palstan mukaan tapahdu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienten lasten äideillä on riski sairastua uupumukseen ja mielenterveysongelmiin, tilastojen valossa myös lähisuhdeväkivalta on yleistä. Jos noin pienen lapsen äitiä (joka papereiden mukaan kuitenkin on lapsen elämässä mukana) ei yhtäkkiä näy neuvolassa aikoihin, se voi herättää aihetta huoleen. Etenkin jos isällä ei ole antaa siihen selkeää syytä, kuten äiti palasi töihin, vaan käyttäytyy uhmaavasti kysyttäessä.
Asiaa voi toki kysyä monella tavalla. Ei sitä tarvitse kysyä töykeästi, jos sinulta noin on oikeasti kysytty, mitä tässä esität. Isät neuvoloissa, päiväkodissa, lääkärissä jne on kuitenkin ihan nykypäivää, että harvemmin sitä kukaan ammattilainen enää NYKYPÄIVÄNÄ ihmettelee. 10+ vuotta sitten oli eri maailma.
Äidin hyvinvointi on vahvasti kytköksissä lapsen hyvinvointiin. Neuvoloissa seurataan myös äidin hyvinvointia joka käynnillä, sekä toki koko perheen.
Kyllä ne viimeistään kouluterkkarilla lakkaavat kyselemästä äidin perään. Meillä isä hoitaa nuo kaikki.
T. SosionomiLastensuojelulain mukaan terveydenhoitaja on velvollinen tekemään lasun aina jos huoli herää. Huolen kanssa ei kannata leikkiä. Se on vakava asia.
Ei kai ne voi lasua tehä ilman perusteltua syytä.
Oma lapsi on nyt 10 v. Aika lailla puoliksi sitä on viety neuvolaan, lekuriin, ym. Kertaakaan ei kymmenen vuoden aikana ole kysytty, että missä äiti menee. Vauva vaa'alle sätkimään ja valmis.
Vanhempien vointia on pariin otteeseen kysytty.
Minä olen "neuvolatäti" eli terveydenhoitaja. Minä kyllä tajuan nuo asiat ja olen hyvinkin tasa-arvon kannattaja. Hienoa, että isät alkavat olemaan enemmän mukana näissä asioissa, jotka on joskus mielletty vaan äideille, ellei kyse ole jostain poikkeustapauksesta. Jopa kannustan tuoreita vanhempia tähän, että mahdollisuuksien mukaan molemmat ottavat koppia näistä asioista!
Kyllähän näitä kollegoja on myös joka lähtöön.