Selittäkää miksi niin moni suomalainen kannatti Norjaa jalkapallossa?
Ihan vilpittömästi kysyn, koska en ymmärrä. Monet ovat perustelleet, että "jos Suomi ei pärjää niin hyvä että joku lähinaapuri pärjää" tai että "Norjahan on melkein kuin Suomi niin tottakai sitä kannatetaan". Jostain syystä en tajua yhtään tätä perustetta. Käsittääkseni Norjalla tai norjalaisilla ei Suomen tai suomalaisten kanssa ole kyllä mitään muuta yhteistä kuin sijainti pohjoisessa. Geneettisesti tai kansanahan me emme ole millään tavalla samaa porukkaa enkä kyllä hetkeäkään ajattele, että norjalaiset samaan tapaan kannattaisi Suomea.
Itse olin hirmu iloinen, että hävisivät eilen (toki myönnettämä on, että parempiahan ne oli).
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vaimo ja lapset kannustivat Norjaa ja olivat hirveän pettyneitä tappion jälkeen. Itse kannatan aina voittajaa, joten en ollut pettynyt lainkaan. Jälleen kerran voittaja voitti, minulla hyvä mieli kuten aina. Joskus aikoinaan vaimo melkein minut jätti tämän urheilua koskevan näkemykseni vuoksi, mutta en vaan millään pysty pieksemään itseäni mielentilaan, missä jonkun täysin tuntemattomien ihmisten potkupallon perässä juokseminen ja siinä epäonnistuminen saisi minut itkemään, raivoamaan ja tuntemaan suunnatonta elämänlaatua heikentävää vitutusta.
Koetko että tämä viiltävä analyysisi on kyllin kukkea tiivistämään miljardien ihmisten motiivit vaikkapa jalkapallon seuraamiseen? Minusta juttusi kuulostaa lähinnä alakouluikäisen finnipojun paskalta.
Vierailija kirjoitti:
Norjalaiset pelaajat on valkoisia pääasiassa. Siksi toivoin heidän voittoa.
Ranskan joukkueessa ei taida olla ainuttakaan ranskalaista.
Ranskalla on jonkun verran alusmaita joiden asukkaat on ranskalaisia 😳
Heijasin alusta asti Norjaa, upea saavutus heittää brassit kotiin ja norjalaisilla vahva kannustus ja positiivinen kannustus
Heia Norge Ro, Ro…
"Geneettisesti tai kansanahan me emme ole millään tavalla samaa porukkaa enkä kyllä hetkeäkään ajattele, että norjalaiset samaan tapaan kannattaisi Suomea."
Jaa. Minulla on kyllä kaikki sukujuuret Pohjois-Norjasta ja suurella osalla muillakin, ketä tässä kulmilla asuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo ja lapset kannustivat Norjaa ja olivat hirveän pettyneitä tappion jälkeen. Itse kannatan aina voittajaa, joten en ollut pettynyt lainkaan. Jälleen kerran voittaja voitti, minulla hyvä mieli kuten aina. Joskus aikoinaan vaimo melkein minut jätti tämän urheilua koskevan näkemykseni vuoksi, mutta en vaan millään pysty pieksemään itseäni mielentilaan, missä jonkun täysin tuntemattomien ihmisten potkupallon perässä juokseminen ja siinä epäonnistuminen saisi minut itkemään, raivoamaan ja tuntemaan suunnatonta elämänlaatua heikentävää vitutusta.
Koetko että tämä viiltävä analyysisi on kyllin kukkea tiivistämään miljardien ihmisten motiivit vaikkapa jalkapallon seuraamiseen? Minusta juttusi kuulostaa lähinnä alakouluikäisen finnipojun paskalta.
Ja sieltä taas yksi urheilusta sekoava "tosifani". Aina kisojen aikaan, oli talvi- tai kesälaji, telkkari laitetaan täysille, sohva raahataan sen eteen, pänttäydytään fanivarusteisiin mukaanlukien typerä hattu, suosikkijoukkueen t-paita ja naamavärit, vaimo ja lapset mukiloidaan hiljaiseksi ja korkataan kaljat. Oikeasti urheilufanitus on vähä-älyisille, mutta meitä on näköjään moneen laivaan ja jotkut jäävät rannallekin.
Norjalaiset vaan on niin symppiksiä, rentoja, fiksuja eikä yhtään koppavia, hauskaa kansaa.
Minua ainakin ärsyttää Norjan menestys, koska en voi olla ajattelematta että tuo voisi olla Suomi, ellei eräs keppitappelupeli olisi valloittanut tätä maata 30 vuotta sitten. Tunnen ikään kuin syntyneeni väärään maahan.
Nordic feelings.