Kuinka vakava sairaus psykoottinen masennus on?

Vierailija kirjoitti:

Katoottinen tila. Vaikeaa jaksaa tehdä mitään. 

Olen luullut että katatoninen tila liittyy skitsofreniaan.

Naisilla voi liittyä kuukautishäiriöihin, jos ei mitään ulkoista syytä ole. Lapsivuodeaika, jatkuva omien rajojen ylitys, väkivalta kaikissa muodoissa, jotkin somaattiset sairaudet, jotkin lääkkeet, elämänarvojen päivitys...

Ja se suuri virhe, että uskoudut jollekulle, joka saa olon tuntumaan todella hirveälle.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ollut. Osastolla pari kertaa, mutta kyllä elämässä pärjää. Uusiutumisriski ja jäännösoireet ovat isompia kuin lievemmissä masennuksissa.

Voitko kertoa konkreettisia esimerkkejä miten oirehdit?

Olen joskus miettinyt, onko oma masennus ollut välillä psykoottisen tasolla kun myös dissosioin tosi vahvasti, esim joku osa kropasta saattaa puutua / en tunne kehoani omaksi yhtään ja mulla on tosi vahva pelko itse hoitoa ja terveydenhuoltoa kohtaan, tuntuu että kaikki siellä on mua vastaan, en uskalla puhua ongelmista ja vähän kaikki muutkin ihmiset epäilyttää ja mietin vaan, miten ne meinaa mua satuttaa tai huijata. Onko nää niitä harha ajatuksia vai ihan totuuteen perustuvia. Pelkotilat on pari kertaa vienyt osastolle.

Muita diagnooseja on liuta.

Vierailija kirjoitti:

Psykoosissa oleva ihminen on vaarallinen muille.

Psykoosi ja psykoottinen masennus on eri asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ollut. Osastolla pari kertaa, mutta kyllä elämässä pärjää. Uusiutumisriski ja jäännösoireet ovat isompia kuin lievemmissä masennuksissa.

Voitko kertoa konkreettisia esimerkkejä miten oirehdit?

Olen joskus miettinyt, onko oma masennus ollut välillä psykoottisen tasolla kun myös dissosioin tosi vahvasti, esim joku osa kropasta saattaa puutua / en tunne kehoani omaksi yhtään ja mulla on tosi vahva pelko itse hoitoa ja terveydenhuoltoa kohtaan, tuntuu että kaikki siellä on mua vastaan, en uskalla puhua ongelmista ja vähän kaikki muutkin ihmiset epäilyttää ja mietin vaan, miten ne meinaa mua satuttaa tai huijata. Onko nää niitä harha ajatuksia vai ihan totuuteen perustuvia. Pelkotilat on pari kertaa vienyt osastolle.

Muita diagnooseja on liuta.

Ai että pelkotilat vie osastolle?

Epäilen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ollut. Osastolla pari kertaa, mutta kyllä elämässä pärjää. Uusiutumisriski ja jäännösoireet ovat isompia kuin lievemmissä masennuksissa.

Voitko kertoa konkreettisia esimerkkejä miten oirehdit?

Olen joskus miettinyt, onko oma masennus ollut välillä psykoottisen tasolla kun myös dissosioin tosi vahvasti, esim joku osa kropasta saattaa puutua / en tunne kehoani omaksi yhtään ja mulla on tosi vahva pelko itse hoitoa ja terveydenhuoltoa kohtaan, tuntuu että kaikki siellä on mua vastaan, en uskalla puhua ongelmista ja vähän kaikki muutkin ihmiset epäilyttää ja mietin vaan, miten ne meinaa mua satuttaa tai huijata. Onko nää niitä harha ajatuksia vai ihan totuuteen perustuvia. Pelkotilat on pari kertaa vienyt osastolle.

Muita diagnooseja on liuta.

Depressiivinen stupor oli varmasti yksi vaikeimmista oireista minkä kirjoitinkin toiseen viestiin. Olin ihan täysin jähmettynyt paikoilleni ja kyvytön liikkumaan ja tuottamaan puhetta. Minulla saattoi olla myös puhelimessa ääninauhuri päällä jotta saisin "todisteita" että minua yritetään tappaa kun muut halusivat viedä minut päivystykseen. Koin että minua halutaan tappaa sen takia että olen tehnyt jotain väärää.  Tuo tila edelsi kumpaakin osastojaksoa, tosin toisella kerralla tiesin jo sairausalttiuden niin pääsin nopeammin avun piiriin. Ensimmäisessä jaksossa saatoin piileskellä autojen takana parkkipaikoilla pitkiä aikoja koska luulin että jostain kauempaa minut ammutaan. Olin monta tuntia kyyryssä jossain piilossa putkeen. Koin myös että kaikki mitä minulle sanottiin oli "vihje" siitä että minua yritetään tappaa.  Tuossa psykoosioireiden osalta jotain mitä muistan, oli myös samanaikaisesti todella voimakkaita mielialaoireita. Kun masennus helpotti, myös psykoosioireet hävisivät mikä sopii psykoottisen masennuksen kulkuun. Jos mietit onko sinulla psykoottinen masennus niin todennäköisesti akuutti vaihe on niin vakava että se vaatii sairaalahoitoon päätymisen ennemmin tai myöhemmin, lähinnä joskus erotus saattaa olla vaikeaa muista psykooseista.

Minä olen eläkkeellä psykoottinen masennuksen takia. Enkä ikinä ole ollut muille vaarallinen.

Vierailija kirjoitti:

Olisko Puppaattinen?

Vttu sä olet tyhmä

Vierailija kirjoitti:

Minä olen eläkkeellä psykoottinen masennuksen takia. Enkä ikinä ole ollut muille vaarallinen.

Oliko monta vuotta kuntoutustukea ennen pysyvää eläkettä?

Up

Omassa masennuksessani on se jännä puoli, varmaan muillakin, että ajattelen elämästä oikeasti ihan todella kyynisesti ja jotenkin turtuneesti, mutta omasta mielestäni olen aina tuolloin vain täysin realisti ja koen sen lähes positiivisena noissa tilanteissa. Että eihän tässä nyt mitään hätää ole kun maailmanloppu kuitenkin tulee ennemmin tai myöhemmin niin kaikki paskaksi ja palamaan vaan. Sitten jälkikäteen taas hahmotan että huhhuh olipa ehdotonta ja mustavalkoista ja itsekästä tekstiä, pahimmillaan suunnattu läheisten ongelmiin ja murheisiin.

Masennuksen ydintä, ainakin itselläni on se, että on huono omatunto ihan kokoajan kaikesta. Ja tavallaan syystäkin kun omalla vaikealla olemisellaan tekee läheisten elämästä välillä aika sietämätöntä. Vaikka toisaalta ymmärrän että se en ole aidosti se minä itse, vaan se sairaus joka vaikuttaa aivoihini niin että käyttäydyn itseäni kohtaan kuin mikäkin rotta, ja näin välillisesti laiminlyön myös muita elämäni ihmisiä.

En tiedä olenko ollut psykoottisen masentunut, mutta usein niin masentunut että tuo maailmanloppu tuntuu todellisuudelta ja kaikki muut ihmiset sokeilta ja naiiveilta hölmöläisiltä.

Sori tämä räntti.

Isoäidilläni oli nuorena diagnosoitu psykoottinen masennus joskus 1940-luvulla. Sai sairaalahoitoa ja eli 95- vuotiaaksi. Masennusta oli loppuun asti, mutta pärjäsi kaikissa elämänsä vaiheissa masennuksensa kanssa kaikenkaikkiaan hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Isoäidilläni oli nuorena diagnosoitu psykoottinen masennus joskus 1940-luvulla. Sai sairaalahoitoa ja eli 95- vuotiaaksi. Masennusta oli loppuun asti, mutta pärjäsi kaikissa elämänsä vaiheissa masennuksensa kanssa kaikenkaikkiaan hyvin. 

Mielenkiintoista, koska sähköhoito otettiin käyttöön vasta samoihin aikoihin ja antipsykootit myöhemmin. Uusiutuiko tai kroonistuiko sairaus myöhemmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen eläkkeellä psykoottinen masennuksen takia. Enkä ikinä ole ollut muille vaarallinen.

Oliko monta vuotta kuntoutustukea ennen pysyvää eläkettä?

4 vuotta.

Masennus, kuten muutkin psykiatriset diagnoosit, ei ole sairaus vaan oirekuvaus.