Ihmetytti eilen uutisissa nainen, joka halusi menna hoitovapaalta takaisin toihin, koska han oli mielestaan jo ollut niin kauan kotona (kolme vuotta).

ap

kotiäitiys vs. uraäitiys. Niiden kahden välillä on niin syvä kuilu, ettei ainakaan kotiäiti tunnu ikinä ymmärtävän ns. uraäitiä.

Minulle on kovin vieras ajatus, että ei jaksaisi olla omassa kodissaan, omien lastensa kanssa. Kotijakso oli niin lyhyt, että haikailen sen perään vieläkin. Miksi hankkia toinen lapsi, jos mieli kaipaa jo töihin? Elämä yhdenkin kanssa on ihan oikeaa perhe-elämää. Toiset ja kolmannet lapset ovat ihan samanarvoisia ja ansaitsevat samat " mukavuudet" kuin esikoinenkin. -ap

Yhtä lailla lapset ovat isän lapsia ja vuoden ikäistä voi ihan hyvin hoitaa myös lasten isä, ei ole täysimetys esteenä.

oli suunnattomia vaikeuksia jo yhden lapsen kanssa. Ihan koko ajan ja jo sairaalassa. Ehkä hänen onkin vaikea ymmärtää useamman lapsen kotiäitiä.

Veikkaan, että ko. äiti on ollut esikoisen kanssa kotona noin pitkään vain siksi, koska on alkanut odottaa toista lastaan esikoisen ollessa n. 1-vuotias. Miksi turhaan hän olisi siinä välissä mennyt töihin? Ja nyt kun hän tosiaan on ollut

työelämästä poissa putkeen

jo kolme vuotta, ymmärrän hyvin halun yhdistää perheen ja työn " jo" nyt. Aika harvassa maassa lapset hoidetaan vanhempien toimesta kotona kovin isoiksi, 1-vuotiaskin on monissa maissa jo iso hoitolapsi...

Lapselle tärkeintä ekan kolmen vuoden aikana on terve varhainen vuorovaikutus sekä hänen perusturvallisuutensa vahvistaminen. Nämä molemmat ovat mahdollisia monella tavalla hyvässä ja rakastavassa perheessä. Kotihoito ei todellakaan ole aina edes pienelle lapselle paras vaihtoehto, vaikka vanhemmissa (tai lapsen kehityksessä) ei olisi mitään " vikaa" . Vastaavasti kotihoito on varmasti valtaosalle alle 3-vuotiaista

riittävä

ja monille toki myös paras mahdollinen vaihtoehto, mutta muitakin hyviä vaihtoehtoja onneksi on.

Me vanhemmat (äiditkin) ollaan erilaisia, samoin lapset. Mikä sopii yhdelle perheelle, on toiselle kauhistus - ja päinvastoin.

Pikemminkin pitäisi neuvotella siitä, kumpi saa olla lasten kanssa. Meillä isällä ei ollut siihen mahdollisuutta, ja se oli hänestä tosi harmillista. -ap

että miksi se kakkonen on vain sivutuote? Esikoinen on höösätty ja kauan kaivattu, kakkonen tehdään kun niin on tapana ja hän sitten pyörii siinä jaloissa häthätää hoitokypsäksi. Tällaisia perheitä tapaa tosi paljon. Esikoisen kanssa ollaan täydellistä äitiä, kakkonen kulkee kikkanavaatteissa ja vanhoissa vaunuissa ja äiti hinkuaa vain töihin.

Itse ainakin jäisin. Ja tiedän että meillä mieskin jäisi mielellään.



Eri asia on sitten niillä, joilla talous ei yksinkertaisesti anna periksi kotiin jäämistä. Niitäkin ihmisiä on. Yleensä sitä keskiluokkaa, joilla palkat eivät kehity, kuten olisi kuvitellut. Eräskin tuttuni on it alalla töissä, eikä palkka ole noussut kertaakaan viidne vuodne aikana. Hän on sellaisissa hommissa, ettei niitä ihan joka firmalla ole tarjota, joten lähteminenkään ei ole niin helppoa. Ymmärrän sen, etä joku menee rahan takia takaisin töihin. Sitä en ymmärrä, että pannaan kymmenkuinen lapsi hoitoon, kun tekee mieli töihin...

Siis häh? Mitä ihmettelemistä siinä on. Ehkä naisella on tyydytystä antava työ ja ura, joka ei kestä pitkää poissaoloa. On se helppoa ihmetellä jos oma ammatti on jotain tylsää vääntämistä ja käydä täällä arvostelemassa muiden valintoja.

että jaksatte kaikkea arvostella. ei se lapsi siihen kuole, että menee yks vuotiaana hoitoon. ihmiset on erilaisia. onneksi. olisi kamalaa jos oltaisiin kaikki perus-paheksuvia/tuomitsevia-av-mammoja. joillain on elämä! ja ne tekee asiat omalla tavallaan. ei silti pahoinpitele lapsiaan tai hylkää niitä. koittakaa kestää ja nauttikaa ihmeessä siellä kotona olemisesta. itsekin kyllä olen. voisin mennä töihinkin.

Kysymys ei ole vanhemmista vaan lapsista. Aina voi hakea vuorotteluvapaata, virkavapaata tai irtisanoutua työstään, ellei sitä jaksa. Ei sitä varten tarvitse lapsia hankkia. Ja toisaalta: jos niitä lapsia kuitenkin ehdoin tahdoin hankkii, eikö heidät kaikki olisi kohtuullista kasvattaa samoin hyviksi katsominsa periaattein? Ja edelleen: yksikin lapsi riittää, jos haluaa äidiksi/isäksi. -ap

Riittää että lapsi ei kuole, sitä ei hakata eikä hylätä.

ap

ne jotka omaa tarpeeksi älyä, ymmärtää varmaan etten sitä todellakaan tarkoittanut. tarkoitin että se että vie lapsen päiväkotiin ei tarkoita sitä että lapsi siitä kärsii kuten em toiminnasta. ja se ei ollut tommonen kiihkeä ja vakavamielinen kommentti muutenkaan.

mun lapsi on ihana ja voi hyvin. eikä sen äiti oo suvaitsematon!

Vierailija:

Riittää että lapsi ei kuole, sitä ei hakata eikä hylätä.

Toiset ja kolmannet lapset ovat ihan samanarvoisia ja ansaitsevat samat " mukavuudet" kuin esikoinenkin. -ap

Minäkin olen yhdistänyt molemmat, kotonaolovuosia kertyi kaikkiaan melkein kymmenen (meillä on 3 harvakseltaan saatu lasta). Esikoinen oli 3,5v keskimmäisen syntyessä ja keskimmäinen 6v kuopuksen syntyessä. Esikoinen sai(?) olla lopulta siis eskari-ikään asti kotona ja keskimmäinen aloitti eskarinsa, kun jäin kuopuksen takia uudestaan kotiäidiksi. Kenellekään en siis kyennyt tarjoamaan 100% samanlaista kotonaolon mallia, koska en ole kokonaan kotiäiti/rouva...

Minulle on kovin vieras ajatus, että ei jaksaisi olla omassa kodissaan, omien lastensa kanssa. Kotijakso oli niin lyhyt, että haikailen sen perään vieläkin.

Vaikka olenkin itse hoitanut lapset aina vähintään 3-vuotiaiksi asti kotona, ymmärrän hyvin toisenlaisiakin valintoja tehneitä ystäviäni. He ovat taatusti aivan yhtä hyviä äitejä (joissakin yksittäisissä asioissa välillä parempiakin), vaikka ovatkin " halunneet pois kotoa" pienimipien lastensa ollessa " vasta" 1-vuotiaita. Me vain olemme erilaisia :)

Miksi hankkia toinen lapsi, jos mieli kaipaa jo töihin? Elämä yhdenkin kanssa on ihan oikeaa perhe-elämää.

Tuo nyt on ihan absurdi kysymys. Äitiys on niiiin paljon enemmän kuin lapsen ensimmäiset elinvuodet saati valinta siitä, kuinka pitkään on poissa työelämästä niiden aikana! Ei kai kukaan kyseenalaista isien työssäkäyntiäkään, jos he kuitenkin ovat lastensa elämässä muuten läsnä, kun nuo mussukat asuvat vielä kotona...? Huh.

niin kuin niissä lukee, vaan ne pitää tulkita tietyllä tavalla? Mikset kirjoita sitä mitä tarkoitat? Eikö äly riitä?

Vierailija:

Kysymys ei ole vanhemmista vaan lapsista. Aina voi hakea vuorotteluvapaata, virkavapaata tai irtisanoutua työstään, ellei sitä jaksa. Ei sitä varten tarvitse lapsia hankkia. Ja toisaalta: jos niitä lapsia kuitenkin ehdoin tahdoin hankkii, eikö heidät kaikki olisi kohtuullista kasvattaa samoin hyviksi katsominsa periaattein? Ja edelleen: yksikin lapsi riittää, jos haluaa äidiksi/isäksi. -ap

Kakkonen ei ikinä muutenkaan ole. Vaikka hän saisikin nauttia päivät vanhempansa jakamattomasta huomiosta isomman ollessa hoidossa, hän ei koskaan ole ainoa kuten esikoinen aikanaan on ollut. Kyllä minusta äidillä (ja isällä) on täysi oikeus palata töihin tuossa vaiheessa, jos hän niin päättää.

no mä oon ollu kotona jo yli 5 vuotta, lapset ovat 5v, 4v ja 1v. Eli vaikka olen kotona niin kolmas ei saa nauttia samoista eduista kuin eka ja toka. Nyt kuljetan isompia kerhoon, muskariin jne, niin että joudun jatkuvasti herättämään nuorinta päiväunilta ja päivät ovat hänellä tosi rikkonaisia.

Mulle ainakin lapset on sen verran maanläheinen asia että sama se onko niitä jaloissa yksi vai kaksi. Teet vaan enempi ruokaa (paitti jos teet muutenkin pakkaseen kerralla niin sekin on sitten ihan se ja sama).

Taas tätä iänaikuista paskan jauhantaa: sillä on VAAN yksi, mitä se tietää kun on kaksi.. Tai jos ikäeroa on 1- vuosi TAI 6 vuotta..



Ja mitä enempi lapsia; sitä isompia on apuna. 1- vuotias osaa jo siivota lelujaan, pukea vähän vaatetta, viedä roskia jne. Jokkut tekee kolmen vuoden välein lapsia ja on poissa työelämästä nopsaan 10 vuotta, miten se on hohdokkaampaa kuin olla töissä? Mua etoo miksi kyseenalaistetaan toisten tarve olla töissä, ei ole kyse hohdokkuudesta. Minä teen paskaduunia, ei siinä muuta. Lapset silti tulee ykkösinä, jos hoitoon ei mentäisi iloisina niin kyseenalastaisin hoitopaikan.



Jos vanhempi passaa lapsiaan niin toki työmäärä lisääntyy...



Minä olisin kotona, mutta eipä sillä makseta kattolainaa talolainan lisäksi, opintolainat polttaa tiliä autolainan kanssa ja tarttee maksaa ruoka, vaatteet, puhelimet, sähköt, roskat.. Ties mitä.

Luonteeltani olen sellanen että haluan maksaa minäkin. Lapsia ei sinne hoitoon adoptoida, niitä näkee kyllä. Suuri osa naisista heiluu kotona eikä leiki lastensa kanssa. Onko se sitten hoitovapaata? Kai jollekkin..



On upeeta jos ei tartte miettiä millä kaiken maksaa! Mutta jokkut oikeesti joutuu miettimään. Toisten miehet tekee kahta työtä ettei tartte mennä töihin, toiset taas nauttii työstä -semmoset ihmiset jokka sitä ei tajua ei varmaan nauti muusta kun kotona makaamisesta ja kun mennään töihin niin johan sitten ulistaan.