Kerokaa mulle mitä voi odotaa kun lapsien ikäeroksi tulee 7 vuotta???

Tai ainakin mulla oli. Esikoinen aloitti koulun kun kuopus syntyi. Sain olla vauvan kanssa ihan kahden kesken muutaman tunnin, ja sitten vastaanotettiin pikku ekaluokkalainen koulusta.

Meillä ikäeroa oli 6 vuotta ja välillä käytös aika raivokasta jopa. Vanhat rutiinit ja keskustelu auttoi. Tuon ikäinen osaa jo onneksi pukea sanoiksi hämmennystään ja epävarmuuttaan. Kokee myös tietenkin iloa ja ylpeyttä ja on innokas auttamaan vauvan hoidossa; se auttaa sopeutumisessa. Onnea teille!

ja noinkin vanha lapsi osaa keksiä vaikka mitä sellasta mitä pienempi ei.



Mutta suuremmaksi osaksi luulen, että isommasta on paljon apua paljon ihania hetkiä.

Pienestä pitäen olleet kuin paita ja peppu. Nyt ovat jo 20v ja 12v. Yhdessä käyvät uimassa,syömässä,shoppailemassa ja paljon muuta. Ihanaa aikaa :)

meillä ei ole koskaan ollut mitään mustasukkaisuutta. ehkä sen takia että hän on poika. en muista että olisin edes ollut siinä iässä kateellinen tästä uudesta vauvasta. äiti ainakin kertoi että mielelläni halusin hoitaa pikkuveljeä.



mutta huonona puolena on se että mitään läheisiä välejä meille ei ole tullut. leikitty ei ole koskaan yhdessä. lähinnä olen häntä vahtinut kun oli pienempi. tunsin itseni aika yksinäiseksi, onneksi oli naapurissa oman ikäistä seuraa.



veljeni sai sitten pikkuveljen kun oli 2 vuotias. he ovat kun paita ja peppu edelleem.



suosittelen kaikille max 4 vuoden ikäeroa!



mutta tämä vain minun näkökulmani!