- - - SYYS04 Alkuviikko! - - -

Mietin illalla, että syysmammapino on kuin oltaisiin mukavalla leikkentällä. Lapset ne leikkivät omiaan ja me istumme rykelmässä kertoillen omiamme, välillä kommentoiden toisten juttuja. Istumme keinussa tahi hiekkalaatikon reunalla, välillä nousten seisomaan, heilutellen puutuneita jalkoja ja ravistellen liikoja hiekkoja housuistamme. Äitikuu käväisee ohimennen, pikkuisempi ei kauaa viihdy leikkikentällä, vaikka hiekalla suloisesti konttausasennossa heijaa. Jatu seurailee isomman pojan vipellystä ja neidin leikkejä, välillä siirtyen, kipeää varvastaan varoen, paikasta toiseen. Ankkis pyyhältää paikalle tuulispäänä ja purkaa sydäntään. Muut nyökkivät myötätuntoisesti antaen vertaistukea. Ayap kaivaa Pyörskylle ja Väkkärälle evästä laukussaan. Pyörsky juoksee innoissaan kavereiden kanssa ympäri leikkikenttää. Tomera osallistuu keskusteluun välillä avaten hetkeksi tenttikirjaa. TiPi hyräilee viisuja ja katsoo iloisesti leikkivän onnin perään. Vaihdetaan vinkkejä bikinikuntoon pääsemisestä. T@hti häärää touhukkaasti, kaivaa evästä laukusta ja napsaisee välillä pienimmältä kynnet lyhyemmäksi :) Ynis suunnittelee hiusmallia, matkaa Muumimaailmaan ja kommentoi ahkerasti keskusteluja. Kukkuu murjaisee nasevan jutun silloin tällöin tuuditellen kaunokaista sylissään. Kukkanen pinkoo muiden syyslasten mukana ja Poikasensa juoksee hippasta perässään meidän tyttö-keskimmäinen, Jatun poika, Pileten Otso, Ayapin Pyörsky ja muutama muu. Tiivii täsmäkommentoi ja hymyilee nyökkäillen mukana jutuissa. Helli komentaa äksyilevää syyspoikaansa imetellen tyttöstään. Ramika kommentoi naureskellen ja nopeasti tyttösen hypähdellessä söpösti puettuina ympäriinsä kirppusen tuhistessa vaunuissaan. Keilinkin kaivaa välillä kirjan laukustaan ja lähtee pian ulkomailta Suomessa olevan ystävänsä luokse. Muut tulevat ja menevät. Puiston laidalla olevasta kerrostalosta heitellään sohvia alas parvekkeelta :)



Aurinko laskee jo kauniisti puiston laidalla. Kohennan keinun vauhtia, mutta pian pitää pakata kimpsusnsa ja kampsunsa ja lähteä lasten kanssa iltapalalle.



Huomiseen!



Saamuska♥

älä hyvänen aika - älkääkä kukaan muukaan vahingossakaan kantako murhetta tarjoamisten takia! Mehän oltiin sitä paitsi Otson synttäreille viimeiseen asti epävarmoja tulijoita, siinä sitten olisit ollut munattomien ja kaikettomien juttujen kanssa jos ei olisi tultukaan...

Ja Pyörskyhän sai kakkua ;)



Jee jee, kohta saan lapsoset nukkumaan! Miehellä on iltameno töiden puolesta, minullakin tavallaan koska teen töitä, kunhan saan nuo pikkutyypit tainnoksiin (tai ainakin sänkyihin).



Sitä kateus-juttua jäin oikein miettimään. Rahaa ei varmaan koskaan ole tarpeeksi, aina haluaisi jotain lisää. Lapsia minulla on juuri se määrä, josta (jossain mielenhäiriössä) olen haaveillut. Sain hoitaa lapset niin pitkään kotona kuin halusinkin (ehkä vähän pitempäänkin, koska hinku töihin oli kova). Isoa hoidettavaa pihaa en haluaisi - nykyinenkin postimerkki tahtoo jäädä huonolle hoidolle. Mutta tilaa, sitä minä toivoisin! Erehdyin etuovi.comiin - voisinkohan shoppailla talon? ;)



Minä kadehdin niitä, joilla on aina siisti koti ja tavarat paikoillaan ja kirjat lasiovien takana rivissä ja valokuvat albumissa, eikä koskaan unohda kenenkään merkkipäiviä. Ja niitä, joilla arki on " tylsää" . Niitä jotka saavat unen päästä kiinni heti kun on pää tyynyssä. Ja niitä, jotka muistavat kaikki sovitut asiat. Ja niitä joilla pysyy paino hanskassa. Ja niitä, joiden ei tarvitse asioida Kelan kanssa. Pikkusieluinen minä.



Mutta tosiaan, paljon on asioita hyvin :) Lapset ovat ihania ja mies kans :) Töissä viihdyn, vaikka kiirettä pitääkin ja hetkittäin on pientä (tai suurta) stressiä.



Olen ollut tosi hyvällä mielellä lukiessani TiPin iloa Onnista :) Muistan huoleni sinusta, kun Onni oli pieni ja äitiys ei sinusta ollut ihan pastellisävyistä herkkua - ihanaa, miten te nyt nautitte elostanne!



Missä Enkeli piileksii?



Nyt on kyllä mentävä puuronkeittoon - ei auta mikään.

IHANA kuvaus! :) :) :)

Ihan silmissäni näin sen päivän,kun tippalinssissä luin..



jatu

Esikoisen systeemit vanhenee syksyyn mennessä ja pitäis ajoissa saada uudet lausunnot. Huoh! Taas yksi asia lisää tehtävälistaan.



Kadehdin niitä jotka selviytyy mukisematta päivän tehtävistä ja muistaa hoitaa kaiken ajallaan!



Saamuska sen sanoi jälleen osuvasti. Jatkoa syysmammarapiin:) Pitää ottaa talteen, kun tunnetusti nää keskustelut ajan myötä täältä katoaa.



T: Ynis

muuten tulee takasin mokoma!



Ynistä tulin kiittämään työnhaku tsempistä :-)

Taitaa vaan olla että jos elokuun alussa halutaan esim.tarhaan hoitaja,ei ne 1½kk odota..Mut jos löytyy tosi hyvältä vaikuttava paikka ni sit täytyy yrittää.Vielä ei ole " tonne tahon" paikkaa löytyny..



hyvät yöt!



jatu

Tuulen tuivertamia olivat jo uljaat

kasvatusteoriat

nuorimmaisen tullessa murrosikään

tukka hulmuten

portaat ryskyen



että hengissä säilyisi aikuiseksi

tuolla menolla

ja kohtuullisen terveenä vielä

ruumiin ja sielun puolesta

jotenkin



siinä kasvatustavoitteet

ylittyisivät

jo roimasti



Anja Porio " Keskipäivään oli aikaa"





Ei minulla vielä nuorimmainen ole tuossa hurjassa iässä, mutta kaksi vanhinta kyllä. Täytyy sanoa, että lapset opettaa - vievät turhat teoriat ainakin ;) Oikeasti.



PiLen pistoksesta vielä sen verran, että ajatteleva ja välittävä - se olet sinä :' ) Ja moni muukin syysmuorisosta - että me ollaan ihqui!



Kiva kun olette täällä, hiekkiksellä.

Tänään oli aivan ihanan kesäinen päivä. Luulenpa, etten olisi osannut nauttia siitä niin hyvin ilman Ankkisen eilistä listaa. Mutta vaikka vitsailen ja mainostan aina tänne muuttamista, ymmärrän toki, ettei kaikki todellakaan täällä viihtyis. Yks lähiseudun firma mainostaaki osuvasti :" Valmistettu kaukana kaikesta, siksi niin raikasta" .



Kevät on ollu kylmä, märkä ja tuulinen. On me silti ulkoiltu, mutta tänään oikein urakalla ja nauttien. Koitin kyllä samalla vähän keräillä risuja, että pääsis nurmikkoa laikkaamaan. Ois kyllä jo korkea aika.



Mies luokkaretkeä valvomassa eli yönylireissulla. Mutta soitteli päivällä ja kovasti tuntui löytyvän lapsille kampetta, kun sai rauhassa katella. Täällä isompien luokkaretkeen kuuluu olennaisesti shoppailu jossain kaupungissa ;)



Isäni oli loukannut eilen. Ilmeisesti luiskahtanua traktorista tullessaan ja lyönyt päänsä. 6 tikkiä. Kaks päivää ois saanu sairaslomaa, mutta tuumi, ettei niin vähänstä oo mitään apua, joten on jatkanut vaan hommiaan. Toki varoen ja osittain yhdessä naapuruston isäntien kanssa. Onneksi oli kännyklkä taskussa (usein unohtuu jonnekin) ja sai hälytettyä naapurin apuun. Naapuri oli vielä ottanut toisen mukaan, joka lähtikin sitten isää tk:n kuskaamaan.

Sen verran oli kuitenkin epäselvyyttä tapahtumien kulussa, että koitetaan puhua isälle, että menis myös polkupyörätestiin eli myös sydänjutut tutkittais.



Iikalla oli tänään ylimääräinen mittalakäynti. Paino oli taas laskenu :( Lääkäri soittaa pe. Toisaalta pituutta oli kuitenki tullu hyvin. Iika on nyt 10,5kk. Pituutta 70 cm. Paino 8,1kg. Toisaalta koitan miettiä, että ei me miehenkään kanssa isoja olla ja Iika on niin iloinen ja touhukas. Mutta kyllähän se mietityttääkin. Varsinkin kun veriaroissakin oli sanomista eli toinen kilpirauhasarvo oli alakanttiin ja sokeri myös, vaikka Iika oli syöny aamulla normaalisti (kun mitään ohjeita ei annettu muusta).



Tänään ulkoillessa olen kuullut ja nähnyt: pääskysten livertelyä, käen kukuntaa, perhosia, uudenlaista käpymusiikkia (vanhat kävyt " poksahtelevat" auki). Ja kurkia, joista yksi justiin laskeutui lähipellolle ja seisoo siinä nyt niin ylväänä. Koiruus ei taida oikein tykätä, kun rupes haukkumaan.



Saamuskalle kiitos. Aivan ihana kuvaus.



Toivottavasti Ankkis ja miehensä on jo sopineet riitansa.



T@hti

Ihanaa kun on ollut pinossa lukemista. Itse en oo ehtinyt kirjoittelemaan.



Auton kanssa on ongelmia. Onneksi liike josta auto ostettiin suostuu auton huoltamaan. Autossa menee etupäässä melkein kaikki uusiksi. No huomenna menee auto huoltoon ja jollain ihmeellä pitäis loppu viikko selvitä ilman autoa. Oonkin tänään miehelle sanonut että kuinka sitä voikaan olla niin riippuvainen tollasesta peltilehmästä johon uppoaa ihan tuhottomasti rahaa.



Ankkikselle halaus.



T@hti onneksi ei isällesi käynyt pahemmin.



Minäkin Enkeliä huhuilen tuuppa kertomaan kuulumisia.



Minä olen katellinen siitä että on liian vähän rahaa. En kyllä tiedä oisko sitä ikinä tyytyväinen rahatilanteeseen, kaippa sitä aina on liian vähän (tai sitten on liian isot menot). Kovasti halauaisin isomman asunnon, lapsille omat huoneet. Rivitalosta haaveilen. Tossa aika lähellä ois aivan ihania. Niissä iso piha, parveke yläkerrassa ja rauhallisella alueella. Lasten kanssa pystyn olemaan kotona niin kauan kuin vaan haluan. Venlan laitan aikaisintaan 2 vuotiaana päiväkotiin. Tulee myös kadehdittua ihmisiä jotka pystyvät matkustelemaan lomille ulkomaille niin paljon kuin haluavat.



Pikku hiljaa yritän alkaa katsomaan vaatteita mukaan reissuun. Lapset vaan niin innokkaita apureita että heti levittävät vaatepinot ympäriinsä. Perjantai aamuna lähdetään ja ens keskiviikkona tullaan takaisin. Alun perin piti jo maanantaina tulla mutta pidennettinkin reissua muutamalla päivällä.



veetillä sujuu pottailu tosi hyvin. Öisin käyttää vaippaa ja näemmä päiväkodissa pitävät koko ajan vaippaa, pitää sanoa että antavat olla vaan ilman vaippaa. Kaupoissakin, puistossa ja kylässä ollaan nyt ilman vaippaa oltu ja Veeti nätisti ilmoittaa että on pissa tai kakka hätä. Tänään sellossa innostui äitiä ja isiä innoissaan juoksuttamaan vähän väliä vessassa. En edes muista koska viimeksi ois vahingossa pissa päässyt housuun ja vaippaan ei enään missään nimessä suostu kakkaamaan.



Veeti ois vältämättä halunnut nyt illalla Venlan viereensä nukkumaan. Kamala suru tuli kun en suostunut. Hienosti leikkivät välillä yhdessä, mutta riitojakin tulee kun Venla konttailee ja ottaa Veetin leluja. Ja siitähän Veeti suuttuu ja repii lelut siskon kädestä ja kamala huutohan siitä seuraa.



Nyt tuli vaan omaa naoaa. Pitää mennä pikku hiljaa nukkumaan.



Öitä kaikille!



Öttis, Veeti ja Venla

Kiitos Saamuska ihanasta kuvauksesta, tästä meidän iki-omasta leikkikentästämme:) Sinä se ossaat!



Ja kiitos Ayap! Ihan oikein olet kyllä huomannut, että nyt meillä on kivaa Onnin kanssa! Jostain syystä ihan vedet tuli silmiin havainnostasi. Ja itselläkin todella hyvä mieli, varsinkin tuosta Onnin reipastumisesta. Ei sillä, että ujous olisi pahe mutta tiedättehän. Tänään kerhossa oli taas tosi reipas (jopa villi) ja yks äiti, joka ei toviin ollut nähnyt Onnia sanoikin, että onpas se reipastunut:)



Se kerhokerta oli meille toiseksi viimeinen:( Sitten tulee kesä ja syksyllä tarhaan lähtö. Ajattelin leipoa kakkua ensi kerraksi, koska on viimeinen kerta meille ja muillekin ennen kesää ja sitten mulla on parin viikon päästä ne 3-kymppiset. Hui hurjaa.



Onni se osaa nukkua oikeina aamuina pitkään:) KErhoaamut on varmoja nakkeja, kun nukkuu 8.30 asti. Tänäänkin, vaikka yleensä herätään 7 aikaan. No eilinen oli aika uuvuttava päivä ja päikyt jäi reiluun tuntiin, kun vaivoin sain sen neljän jälkeen hereille. Ihanaa, kun sain itsekin nukuttua pitkästä aikaa hyvin. Nyt se tuolla on muka päikyillä, itse halusi. Tuskin uni tulee mutta levähtääpä ainakin.



KYSYMYS: Kuinka moni syyslapsonen käyttää ruokalappua tai vastaavaa, kun syö??? Ei varmaan enää kukaan.. Onni on jotenkin sen verran kova sotkemaan, että olen pitänyt vielä sitä, varsinkin jos on just pantu puhtaat vaatteet. Kun se sotkee vaikka olisi kaukalokin. Aina on ruokaa sylissä. Johtuu kyllä osaksi siitä, että syö vielä syöttötuolissa. Ja se taas johtuu siitä, etten ole vielä vienyt sitä pois. Jos syö tavallisessa tuolissa, osaa laittaa suun niin lähelle lautasta, ettei juuri sotke. Pitää viedä kyllä tällä viikolla tuo syöttis pois.



Äitini vaan otti asiaan taas kantaa, etteihän noin iso poika enää ruokalappua tarvi. Aivan kuten vuosi sitten puuttui nokkamukin käyttöön. Hyvällä tahdolla tietysti:)



Eipä silti, muistan viime kesänä serkkuni lapsen, tuolloin saman ikäinen kun Onni nyt, joka nousi syömään syöttikseen ihan itse. Ajattelin, että ei kai nyt lähes 3-vuotias enää syö syöttiksessä. Mutta näköjään ne syö:D



T-P

Minä olen ollut reipas. Tulin pyörällä töihin, soitin esikoisen osastojaksopaikkaan, sain ilmaisen Tukholman risteilyn ja varasin sen heti:) Tänään pöräilen vielä Oulunkylän curlingradalle ja sieltä sitten kotiin. Kaloreille kyytiä! Töitäkin olen saanut tehtyä, vaikkei ehkä siltä kuulosta:)



Oletteko pk-seutulaiset tutustuneet ytv:n pyöräilyreittioppaaseen? Hieno palvelu, suosittelen! Löysin sen avulla uuden huomattavasti kivemman reitin töihin.



Olen lukenut ja unohtanut viimeiset viestit:) Tehokaskin olen siis:)



T: Ynis



Ps. mitäs teillä pitkän kesäloman omaavilla on suunnitteilla? Kohta se alkaa! Puoli kansaa juhlii mun synttäreitä:)

Ruokalappu on meilläkin ¿. poju suttaa NIIN paljon, etenkin kaurapuuroa ja jogurttia syödessä on PAKKO olla lappu, ja siltikun on housut ja paita pyykissä aina¿.



Onneksi t@ähen isälle ei käynyt pahemmin! Ja pienelle iikalle hali täältä!



Kateus. Vaikea aine. Omakotitalo meillä on, mutta ei tätä kadehtia kannata! Tää asuminen tässä on paaljon paljon työläämpää kuin kerros tai edes rivarissa, hommia on koko ajan jonoksi asti. Kunnostettavaa, remontoitavaa, laitettavaa. Jäätyneitä vesiputkia niin kuin Tiivii kertoi aiemmin ja rikkaruohoja. Katto vuotaa, iso remontti siitäkin tulossa, arviolta 8-9000e menee siihenkin. Ja huonetilaa tarvittais mekin lisää, meillä vaan 1 lastenhuone. Pojat sen nyt vielä muutaman vuoden helposti jakavat mutta entä kun ovat isompia. Tai jos tulee se kolmonen joskus? Mulle sopis itse asiassa paremmin rivariasuminen, pieni oma piha riittäis hyvin¿ainoo etu tässä on että täällä saa huutaa jos huvittaa ilman että naapurit pitää ihan kahjona¿ heh ;)



Mä yritän olla kadehtimatta ketään, ajattelen aina ettei kateus auta ja että jokainen voi itse vaikuttaa omaan elämäänsä millaista siitä tulee¿ mutta eihän se nin mene, elämä ole niin mustavalkoista. Kadehdin kuitenkin, salaa. Jos kerron teille että kadehdin oikeasti moniakin asioita; perheitä joilla näyttää olevan aikaa olla ja tehdä asioita yhdessä. Perheitä joissa mies tulee klo 16 töistä säännöllisesti ja illat on aikaa harrastaa tai tehdä asioita. Perheitä joissa mies voi pitää kesälomaa. Perheitä joilla kesämökki, edes vanhemmilla, paikka jonne voi mennä ja maata laiturilla rauhassa. Kadehdin suuresti ihmisten hienoja pihoja. Siistejä ja puhtaita koteja. Äitejä jotka ehtivät leipoa, siivota ja vielä käydä puistossakin. Suuria sukuja, isoja sukujuhlia ja läheisiä serkuksia. Omalla uralla edenneitä työtehoäitejä, jotka mukana kaikenlaisissa yhdistyksissä ja harrastavat ja joiden perhearki näyttää silti pyörivän hyvin. Hoikkia, kiinteitä ja kauniita naisia. Kauniita hiuksia. Virheetöntä ihoa. jne jne.



Viimeisin kade siitä kun tulin just kosmetologilta. auts. naama tosihuonossa kunnossa talven jäljiltä. kuin petolinnun perse jne. miks mulla pitää olla tällänen teini-iho? miks?



Auto meilläkin rikki, menee viikonpäästä vasta huoltoon. kulkee se vielä mutta jännittää kauanko.



nyt pojille ruokaa, seonmoro!



äk ja pojat

...että muutkin kadehtivat : ) : ) : ), siis kun mäkin kadehdin salaa, vaikka mitä!!!! ja siitäkös huono omatunto alkaa kolkuttaa, kun oikeasti niin monta asiaa on hyvin, ettei olis oikeastaan aihetta kateuteen, on terveet ihanat lapset, miehellä ja mulla molemmilla työt, ystäviä, terveyttä jne jne ja vielä kerran jne....

ja oikeasti mua on ahdistanut tää tunne....mutta ehkä se on ihan normaalia, sitä olis kai kuitenkin jostain vähän tai joskus vähän enemmän kade...



Jos jotakuta helpottaa niin mä olen kade mm. uusista asunnoista joissa kaikki pelittää, siisteistä ihanista puutarhoista, joissa ei asusta muurahaisia, tyylikkäistä naisista, joilla on hiukset laitettuna ja kivat, tyylikkäät vaatteet, siistit kynnet ja iho (eikä tämmöset repaleiset kynsinauhat ku mulla ja atooppinen iho) kavereiden miehistä jotka osoittaa huomiota ja hellyyttä vaimolle julkisesti, siitä et vois juoda kokonaisen cokacolan tai karkkipussin miettimättä seurauksia jne, jne jne...

Juuri kaivoin Antsalle esikoisen vanhoja vaatteita varastosta monta laatikollista. Vaatteet ovat kokoa 90-100. Kovasti kummastelin sitä, miten ne voivat jo olla sopivia meidän vauvallemme, kun esikoinen oli niitä käyttäessään iso tomera poika, terhakka isoveli 1v7kk nuoremmalle siskolleen *niisk*



Isommat ovat nyt vatsataudissa. Kumpikaan ei mennyt tänään kouluun.

Antsa sen sijaan touhuaa jo terveenä ja pirteänä ympäriinsä.



Miehen kanssa aamusta lähtien ollut keskustelua, rautalangan vääntöjä, hämmennystä ja omaa kasvamista..hmm..kai... Juuri, kun olen kiillottanut sädekehän marttyyrinkruunustani saankin kuulla minussakin olevan joskus suhteessa jotain vikaa...Ei kai...? Äsken kävimme kolmisin saunassa miehen ja Antsan kanssa ja keskustelimme " Miehet Venuksesta Naiset Marssista" -tyyppisen keskustelun (luitte aivan oikein..). Ei se aina ole niin helppoa. Miten joku vio loukkaantua siitä asenteesta, että yhdessä ollaan hamaan loppuun asti? Eikö päättäminen riitäkään? Eikö läsnäolo riitä, pitääkö olla henkisestikin paikalla?



Saamuska, suoraan Marsista ♥

Pikku-Myy imee sohvalla nyrkkiään niin että maiske käy. Heräs just hiukka myöhäisiltä unosiltaan. Unipäivä tänään, näitä on aina välillä - nukkuis vaan. Eivätkä ihme ja kumma vaikuta öihin mitenkään, kahdella syötöllä mennään. *kopkopkop*



Ihana Saamuskan juttu! Jaksamista suhdeasioihin. On se välillä niin vaikeeta sovittaa miestä ja naista yhteen - mutta kukapa meistä jaksaisi itsensä kanssa olla naimisissa??!



Mukavaa kuulla, että Onnin ujous on helpottanut. Vennaltakin se katosi johonkin " yhdessä yössä" . Tai onhan se siellä taustalla, ei paljoa ventovieraiden kysymyksiin vastaile - mutta ristiäispapillekin kantoi noin viiden minuutin tuttavuuden jälkeen kirjan käteen ja pyysi lukemaan :DD



Kotona viihtymisestä, Ramika: minä viihdyn KUNHAN näen joka päivä jonkun kaverin. Onneksi tässä ihan lähellä asuu tutuksi tulleita äitejä ja ulkoillessa saa heistä seuraa. En oo kovin vakuuttunut siitä, että viihtyisin kotona jos asuttaisiin vaikkapa siellä kaukana kaikesta, T@hti. Välillä kyllä miettii, mitä järkeä on missään kun väkisin pitää täällä kalliilla seudulla vaan asustaa ja töiden alettua niitä ruuhkiakin taas sietää...



Tilattiin pizzat iltapalaksi - haisen varmaan rappukäytävään asti valkosipulille. Kauhea nälkä koko ajan, kyllä imetys vaan kuluttaa. Pizza oli kolmas lämmin ruoka tänään.



Viime päivinä olen aktiivisesti kadehtinut ihmisiä, joilla on juhannuksena ihana kesäpaikka johon vetäytyä kokkoa polttamaan vaikkapa ystäväperheen kanssa... Meillä ei oo koskaan juhannuksena mitään kivaa tekemistä, kun ei oo sitä mökkiä ei meillä eikä vanhemmillakaan. Miehen vanhemmilla tosin on, mutta ne perhesuhteet on sen verran kiemuraiset että lomanviettoa heidän kanssaan ei kutsuta lomaksi :/



Enkeliä minäkin huhuilen!!!



Lundanin " viikkoja, kuukausia" odottaa sohvalla, olen alkanut iltaisin imetysmaratonin aikaan lukea kirjoja, paljon piristävämpää kuin telkkarin tuijottelu.



Ai niin, ruokalappu on käytössä ja nykymenolla pysyykin pitkään!! Nokkamukikin välillä.



- tea, Pikku-Myy 10vkoa sekä isosisko Venna joka ei sittenkään tainnut vielä vaipattomaksi oppia... -

Hymy huulilla luin kuvausta hiekkiksen reunalta ja ajattelin, että meikä olisi sitten se, joka juoksee kahden rasavillin perässä, kun pikku apinat kiipeäisisvät kahdestaan milloin minnekin, kunhan vaan tarpeeksi ylös pääsisi. Ja olisin sitten toisten jutuista pihalla kuin lumiukko.



Ja meilläkin käytetään vielä ruokalappua (ja vaippoja... ). Ei sitten minkään valtakunnan kiinnostusta vaipattomaan elämään. On siis otettu taasen takapakkia.



Tunnustan myös olevani kade. Monestakin asiasta. Ja niin, kyllähän perusasiat ovat kunnossa, mutta silti...



Päässä lyö tyhjää. Olen tehnyt kaksi edellistä yötä töitä. Ja tiedän sen, että ensi yönä on turha yrittääkään nukkua, kun rytmit ovat taas sekaisin. Pyörin taaas sängyssä aamuyölle asti ja houkuttelen nukkumattia, joka jostain syystä kiertää paikkani kaukaa. Aamusta kyllä nukuttaisi, mutta nuo rakkaat lapsukaiset herättävät jo kuuden jälkeen, joten se siitä nukkumisesta sitten. Että sitten inhoan yövuoroja!!! Huomen aamuna särkee päätä, sydän tykyttää ja lyö muutaman ekstran väliin, silmiä pakottaa ja väsyttää.



Kaikille tasapuolisesti jaksamista. Pinoja olen kyllä päivittäin lukenut, mutta jostain syystä ei aina jaksa / kerkiä kommentoimaan. Olen siis kade kaikille, jotka saavat ja kerkiävät viettää laatuaikaa syysmammojen parissa.



Olen raato. Ugh!



Voikaa hyvin!



Mimmu ja lapsoset x3