Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Töitä kaipaava lapseton sinkku! Oletko harkinnut elämää luostarissa?
10.07.2026 |
Luostarissa kaikille riittää aina töitä. Lisäksi ympärillä on yhteisö joka tukee niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Oletko sinä koskaan edes ajatellut, voisitko ryhtyä munkiksi tai nunnaksi? Jos olet, mihin lopputulokseen olet päätynyt ja miksi?
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Moniko haluaisi elää askeettisessa munkinkammiossa ja käyttää ison osan päivästä rukoiluun?
Kuinka moni osaa vastata tuohon konditionaalissa esitettyyn kysymykseen, jos ei ole koskaan kokeillut mitään vastaavaa? Ainakaan niin kauaa, että olisi päässyt pahimman alkujärkytyksen yli.
Harva meistä todella ymmärtää, kuinka kovasti esim. Tiktok-videovirran katselu kuormittaa aivoja ja kuinka monella muullakin tavalla se ja moni muu arkinen asia vaikuttaa ihmiseen. Ja vaikka kuinka kieltäytyisi käyttämästä somea ja koittaisi käyttää aikansa hyvin, mailmassa elävällä ihmisellä on aina maailmassa elävän ihmisen murheet. Miten maailmassa ikänsä elänyt ihminen voisi ymmärtää kuinka vapauttavaa se on, kun luostarissa joku muu tekee melkein kaikki päätökset puolestasi? Rukoilustakin löytyisi varmasti uusia ulottuvuuksia, jos siihen voisi keskittyä monta tuntia päivässä kaikessa rauhassa, ilman että siihen käytetty aika olisi pois mistään muusta (koska mahdollisuutta valita toisin ei ole).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on muutama kymmenen munkkia. Kyseessä on todella harvinainen elämäntapa.
Niin, toistaiseksi. Mikä estää luoatarilaitosta nousemasta taas uuteen kukoistukseen? Ehkä tulevaisuudessa perustetaan myös maallisia "luostareita", kun uskonnottomuus yleistyy mutta ihmisten kaipuu yhteisöllisyyteen ja pysyvyyteen ei häviä mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Luostarissa (josta itselläni kokemusta) miesten väliset suhteet olivat yleisiä, joskin virallisesti tabu. Kaikki eivät siis eläneet selibaatissa, ja osalle tämä oli ehkä (osa)syy hakeutua mukaan.
Vanhasta Laatokan Valamosta on tehty tutkimustakin, ja yleiseksi luostarin vetovoimatekijäksi paljastui asevelvollisuuden välttäminen (munkit saivat vapautuksen muistaakseni muutoin jopa kolme vuotta kestäneestä palvelusajasta).
Eli ne koulussa opetetut luostarisäännöt eivät ehkä ole ihan koko totuus. Lehdistöllä ja yhteisöillä itselläänkin on myös valmis kaava, jolla puhuvat luostarielämästä. Aina ne samat kliseet, vaikka mukaan mahtuu monenlaista elämää. Ja tällä en tarkoita, etteikö usko ja siihen liittyvät rituaalit olisi yhteisöille tärkeitä. Arjen jäsentämiseen ja mielekkääksi tekemiseen tarvitaan yhteinen runko ja päämäärä.
Sinä taisit olla sen kuvitteellisen luostarisi pahin ho-mos-telija.
3 vuoden rankkakaan asepalvelus ei muuten ole mitään sen rinnalla, mitä loppuelämä luostarissa on nuorelle miehelle jolla on elämä vasta edessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luostarissa (josta itselläni kokemusta) miesten väliset suhteet olivat yleisiä, joskin virallisesti tabu. Kaikki eivät siis eläneet selibaatissa, ja osalle tämä oli ehkä (osa)syy hakeutua mukaan.
Vanhasta Laatokan Valamosta on tehty tutkimustakin, ja yleiseksi luostarin vetovoimatekijäksi paljastui asevelvollisuuden välttäminen (munkit saivat vapautuksen muistaakseni muutoin jopa kolme vuotta kestäneestä palvelusajasta).
Eli ne koulussa opetetut luostarisäännöt eivät ehkä ole ihan koko totuus. Lehdistöllä ja yhteisöillä itselläänkin on myös valmis kaava, jolla puhuvat luostarielämästä. Aina ne samat kliseet, vaikka mukaan mahtuu monenlaista elämää. Ja tällä en tarkoita, etteikö usko ja siihen liittyvät rituaalit olisi yhteisöille tärkeitä. Arjen jäsentämiseen ja mielekkääksi tekemiseen tarvitaan yhteinen runko ja päämäärä.Sinä taisit olla sen kuvitteellisen luostarisi pahin ho-mos-telija.
3 vuoden rankkakaan asepalvelus ei muuten ole mitään sen rinnalla, mitä loppuelämä luostarissa on nuorelle miehelle jolla on elämä vasta edessään.
No, tsaarinajan Venäjällä asepalvelus saattoi tarkoittaa melko varmaa kuolemaa tietyn yhteiskuntaluokan miehelle (eikä tilanne ole suuresti muuttunut). Ja olin tosiaan luostarissa palkkatöissä (nainen), en osallistunut siellä lemmenhetkiin. Suhteet olivat kyllä kaikkien tiedossa, hurskaimmat vain ummistivat niiltä silmänsä. Tämä vain yhtenä esimerkkinä siitä, millaista ihannekuvaa luostareista rakennetaan. Mielestäni suhteet täysin ok, mutta eikö siinä tapauksessa voisi puhua uskonnollisesta yhteisöstä, joka ei edellytä ehdotonta selibaattia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luostarissa (josta itselläni kokemusta) miesten väliset suhteet olivat yleisiä, joskin virallisesti tabu. Kaikki eivät siis eläneet selibaatissa, ja osalle tämä oli ehkä (osa)syy hakeutua mukaan.
Vanhasta Laatokan Valamosta on tehty tutkimustakin, ja yleiseksi luostarin vetovoimatekijäksi paljastui asevelvollisuuden välttäminen (munkit saivat vapautuksen muistaakseni muutoin jopa kolme vuotta kestäneestä palvelusajasta).
Eli ne koulussa opetetut luostarisäännöt eivät ehkä ole ihan koko totuus. Lehdistöllä ja yhteisöillä itselläänkin on myös valmis kaava, jolla puhuvat luostarielämästä. Aina ne samat kliseet, vaikka mukaan mahtuu monenlaista elämää. Ja tällä en tarkoita, etteikö usko ja siihen liittyvät rituaalit olisi yhteisöille tärkeitä. Arjen jäsentämiseen ja mielekkääksi tekemiseen tarvitaan yhteinen runko ja päämäärä.Sinä taisit olla sen kuvitteellisen luostarisi pahin ho-mos-telija.
3 vuoden rankkakaan asepalvelus ei muuten ole mitään sen rinnalla, mitä loppuelämä luostarissa on nuorelle miehelle jolla on elämä vasta edessään.
No, tsaarinajan Venäjällä asepalvelus saattoi tarkoittaa melko varmaa kuolemaa tietyn yhteiskuntaluokan miehelle (eikä tilanne ole suuresti muuttunut). Ja olin tosiaan luostarissa palkkatöissä (nainen), en osallistunut siellä lemmenhetkiin. Suhteet olivat kyllä kaikkien tiedossa, hurskaimmat vain ummistivat niiltä silmänsä. Tämä vain yhtenä esimerkkinä siitä, millaista ihannekuvaa luostareista rakennetaan. Mielestäni suhteet täysin ok, mutta eikö siinä tapauksessa voisi puhua uskonnollisesta yhteisöstä, joka ei edellytä ehdotonta selibaattia.
Homot on varmasti yliedustettuina luostareissa täysin ymmärrettävästä syystä, nimittäin siitä että vanhoissa kirkoissa avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. On paljon helpompaa hakeutua luostariin, jos aikoo joka tapauksessa elää loppuikänsä selibaatissa eikä erityistä päätöstä naimattomuudesta tarvita. Luostarit ei kuitenkaan ole ainakaan länsimaissa mitään homoparien turvasatamia, joihin homot menee etsimään kumppania tai seksiseuraa ja joissa munkkien yökyläily toistensa keljoissa on ihan ok niin kauan kun asia pysyy pienen piirin tietona.
Munkit on silti ihmisiä omine vikoineen ja puutteineen, ja varmasti luostareissakin sattuu ja tapahtuu monenlaista. Muistan itsekin, kuinka yksi Valamon munkeista joutui luopumaan munkkiudestaan kun hänestä tuli isä. Vaikka seksiseikkailut talkoolaisen kanssa ei johda mitenkään automaattisest munkkiuden menettämiseen, isällä katsotaan aina olevan sellaisia velvollisuuksia alaikäistä lastaan kohtaan, ettei hän voi toimia munkkina.
Siinä missä sinä näet ehkä pelkkiä homosuhteita, rippi-isä voi aivan hyvin nähdä seksuaalisten halujensa kanssa kamppailevia miehiä, jotka lankeaa yhä uudelleen ja uudelleen. Ja totta kai muut "ummistaa silmänsä" kaikelta, koska mitä se muille kuuluu mihin synteihin toiset lankeaa - ainakin kun kyse on kahden aikuisen välisistä suhteista? Jokaisen tulee keskittyä omaan kilvoitteluunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ei vaan millään tajua, ettei seksuaalielämän synnit ole mitään elämää suurempia asioita. Itsetyydytyskin on ainakin perinteisen katolisen ja ortodoksisen näkemyksen mukaan syntiä, mutta kuinkahan moni munkki on sen suhteen puhdas kuin pulmunen? Pitäisikö heidän olla, jotta he voisivat olla uskottavia munkkeja? Jos pitäisi, mistä kaikista muista synneistä heidän pitäisi pystyä pysyttelemään erossa kokonaan ja mihin synteihin heillä on "oikeus" sortua ainakin silloin tällöin?
Olen lapsuudestani asti vieraillut sekä Lintulan että Uuden Valamon luostareissa. Olen luterilainen mutta ortodoksisuus on minulle läheistä ja tuttua. Sukuni on evakkotaustainen, Valamon saarella kävi myös lähellä asunut isäni. Olen lukenut paljon kirjallisuutta munkkien dramaattisesta lähdöstä evakkoon ja sijoittumisesta viimein Heinävedelle. Lapsuudessani oli elossa vielä noita iäkkäitä munkkivanhuksia. Ystäväpiirissäni on ollut kaksi luostarissa talkootöissä ollutta henkilöä, heille kokemus oli antoisa. Minulle ovat riittäneet vuosittaiset päivävierailut molemmissa luostareissa, niistäkin saan voimaa sydämeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luostarissa (josta itselläni kokemusta) miesten väliset suhteet olivat yleisiä, joskin virallisesti tabu. Kaikki eivät siis eläneet selibaatissa, ja osalle tämä oli ehkä (osa)syy hakeutua mukaan.
Vanhasta Laatokan Valamosta on tehty tutkimustakin, ja yleiseksi luostarin vetovoimatekijäksi paljastui asevelvollisuuden välttäminen (munkit saivat vapautuksen muistaakseni muutoin jopa kolme vuotta kestäneestä palvelusajasta).
Eli ne koulussa opetetut luostarisäännöt eivät ehkä ole ihan koko totuus. Lehdistöllä ja yhteisöillä itselläänkin on myös valmis kaava, jolla puhuvat luostarielämästä. Aina ne samat kliseet, vaikka mukaan mahtuu monenlaista elämää. Ja tällä en tarkoita, etteikö usko ja siihen liittyvät rituaalit olisi yhteisöille tärkeitä. Arjen jäsentämiseen ja mielekkääksi tekemiseen tarvitaan yhteinen runko ja päämäärä.Sinä taisit olla sen kuvitteellisen luostarisi pahin ho-mos-telija.
3 vuoden rankkakaan asepalvelus ei muuten ole mitään sen rinnalla, mitä loppuelämä luostarissa on nuorelle miehelle jolla on elämä vasta edessään.
No, tsaarinajan Venäjällä asepalvelus saattoi tarkoittaa melko varmaa kuolemaa tietyn yhteiskuntaluokan miehelle (eikä tilanne ole suuresti muuttunut). Ja olin tosiaan luostarissa palkkatöissä (nainen), en osallistunut siellä lemmenhetkiin. Suhteet olivat kyllä kaikkien tiedossa, hurskaimmat vain ummistivat niiltä silmänsä. Tämä vain yhtenä esimerkkinä siitä, millaista ihannekuvaa luostareista rakennetaan. Mielestäni suhteet täysin ok, mutta eikö siinä tapauksessa voisi puhua uskonnollisesta yhteisöstä, joka ei edellytä ehdotonta selibaattia.
Mistä sinä kuvittelet tietäväsi, sisältyikö niihin "kaikkien tiedossa oleviin" suhteisiin seksiä vai uskoitko pelkkiä huhuja? Ehkä miehet eli selibaatissa, vaikka heidän väliseen suhteeseensa sisältyi homoeroottista rakkautta ja hellyyttä. En tiedä onko munkeilla tiukemmat säännöt kuin muilla, mutta siinä ei ainakaan minun käsittääkseni tehdä syntiä, jos 2 toisiaan rakastavaa homoa muuttaa saman katon alle ja elää selibaatissa kuin veljekset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako luostariin KELA:n tukia?
Saa, jos hakija täyttää tuen saamiseen vaaditut kriteerit. Työttömille työnhakijoille tarkoitettuja tukia ei tietenkään myönnetä munkeille, jotka ovat sidottuja omaan luostariinsa. Esim. vammaistuen tai eläkkeen saamiseen ei kuitenkaan ole mitään estettä, jos kriteerit täyttävä munkki hakee sitä.
Se on tietysti eri asia, hakeeko munkit Kelan tukia. Jos hakee, rahat päätyy joko luostarin yhteiseen kassaan tai suoraan kyseisen munkin vammasta tms. aiheutuviin menoihin, koska yksittäinen munkki ei saa omistaa juuri mitään.
Mistä ne tietää onko munkilla rahaa vai ei? Ei luostari ihmisten henkilökohtaisille pankkitileille pääse :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkaa vaikuttaa houkuttelevalta, nimittäin täysin miehetön ympäristö.
💜
Vierailija kirjoitti:
Alkaa vaikuttaa houkuttelevalta, nimittäin täysin miehetön ympäristö.
💜
Idylli🤩
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luostarissa (josta itselläni kokemusta) miesten väliset suhteet olivat yleisiä, joskin virallisesti tabu. Kaikki eivät siis eläneet selibaatissa, ja osalle tämä oli ehkä (osa)syy hakeutua mukaan.
Vanhasta Laatokan Valamosta on tehty tutkimustakin, ja yleiseksi luostarin vetovoimatekijäksi paljastui asevelvollisuuden välttäminen (munkit saivat vapautuksen muistaakseni muutoin jopa kolme vuotta kestäneestä palvelusajasta).
Eli ne koulussa opetetut luostarisäännöt eivät ehkä ole ihan koko totuus. Lehdistöllä ja yhteisöillä itselläänkin on myös valmis kaava, jolla puhuvat luostarielämästä. Aina ne samat kliseet, vaikka mukaan mahtuu monenlaista elämää. Ja tällä en tarkoita, etteikö usko ja siihen liittyvät rituaalit olisi yhteisöille tärkeitä. Arjen jäsentämiseen ja mielekkääksi tekemiseen tarvitaan yhteinen runko ja päämäärä.Sinä taisit olla sen kuvitteellisen luostarisi pahin ho-mos-telija.
3 vuoden rankkakaan asepalvelus ei muuten ole mitään sen rinnalla, mitä loppuelämä luostarissa on nuorelle miehelle jolla on elämä vasta edessään.
No, tsaarinajan Venäjällä asepalvelus saattoi tarkoittaa melko varmaa kuolemaa tietyn yhteiskuntaluokan miehelle (eikä tilanne ole suuresti muuttunut). Ja olin tosiaan luostarissa palkkatöissä (nainen), en osallistunut siellä lemmenhetkiin. Suhteet olivat kyllä kaikkien tiedossa, hurskaimmat vain ummistivat niiltä silmänsä. Tämä vain yhtenä esimerkkinä siitä, millaista ihannekuvaa luostareista rakennetaan. Mielestäni suhteet täysin ok, mutta eikö siinä tapauksessa voisi puhua uskonnollisesta yhteisöstä, joka ei edellytä ehdotonta selibaattia.
Homot on varmasti yliedustettuina luostareissa täysin ymmärrettävästä syystä, nimittäin siitä että vanhoissa kirkoissa avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. On paljon helpompaa hakeutua luostariin, jos aikoo joka tapauksessa elää loppuikänsä selibaatissa eikä erityistä päätöstä naimattomuudesta tarvita. Luostarit ei kuitenkaan ole ainakaan länsimaissa mitään homoparien turvasatamia, joihin homot menee etsimään kumppania tai seksiseuraa ja joissa munkkien yökyläily toistensa keljoissa on ihan ok niin kauan kun asia pysyy pienen piirin tietona.
Munkit on silti ihmisiä omine vikoineen ja puutteineen, ja varmasti luostareissakin sattuu ja tapahtuu monenlaista. Muistan itsekin, kuinka yksi Valamon munkeista joutui luopumaan munkkiudestaan kun hänestä tuli isä. Vaikka seksiseikkailut talkoolaisen kanssa ei johda mitenkään automaattisest munkkiuden menettämiseen, isällä katsotaan aina olevan sellaisia velvollisuuksia alaikäistä lastaan kohtaan, ettei hän voi toimia munkkina.
Siinä missä sinä näet ehkä pelkkiä homosuhteita, rippi-isä voi aivan hyvin nähdä seksuaalisten halujensa kanssa kamppailevia miehiä, jotka lankeaa yhä uudelleen ja uudelleen. Ja totta kai muut "ummistaa silmänsä" kaikelta, koska mitä se muille kuuluu mihin synteihin toiset lankeaa - ainakin kun kyse on kahden aikuisen välisistä suhteista? Jokaisen tulee keskittyä omaan kilvoitteluunsa.
Katolilaisen papin/munkin edellytetään elävän selibaatissa. Ortodoksinen pappi voi olla suhteessa/harrastaa seksiä/tulla isäksi ja käsittääkseni mennä naimisiin. Ortodoksimunkkien taas on elettävä selibaatissa. Selibaattilupauksen rikkomisesta taitaa tulla erotetuksi kuten joku tuossa aiemmin mainitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luostarissa (josta itselläni kokemusta) miesten väliset suhteet olivat yleisiä, joskin virallisesti tabu. Kaikki eivät siis eläneet selibaatissa, ja osalle tämä oli ehkä (osa)syy hakeutua mukaan.
Vanhasta Laatokan Valamosta on tehty tutkimustakin, ja yleiseksi luostarin vetovoimatekijäksi paljastui asevelvollisuuden välttäminen (munkit saivat vapautuksen muistaakseni muutoin jopa kolme vuotta kestäneestä palvelusajasta).
Eli ne koulussa opetetut luostarisäännöt eivät ehkä ole ihan koko totuus. Lehdistöllä ja yhteisöillä itselläänkin on myös valmis kaava, jolla puhuvat luostarielämästä. Aina ne samat kliseet, vaikka mukaan mahtuu monenlaista elämää. Ja tällä en tarkoita, etteikö usko ja siihen liittyvät rituaalit olisi yhteisöille tärkeitä. Arjen jäsentämiseen ja mielekkääksi tekemiseen tarvitaan yhteinen runko ja päämäärä.Sinä taisit olla sen kuvitteellisen luostarisi pahin ho-mos-telija.
3 vuoden rankkakaan asepalvelus ei muuten ole mitään sen rinnalla, mitä loppuelämä luostarissa on nuorelle miehelle jolla on elämä vasta edessään.
No, tsaarinajan Venäjällä asepalvelus saattoi tarkoittaa melko varmaa kuolemaa tietyn yhteiskuntaluokan miehelle (eikä tilanne ole suuresti muuttunut). Ja olin tosiaan luostarissa palkkatöissä (nainen), en osallistunut siellä lemmenhetkiin. Suhteet olivat kyllä kaikkien tiedossa, hurskaimmat vain ummistivat niiltä silmänsä. Tämä vain yhtenä esimerkkinä siitä, millaista ihannekuvaa luostareista rakennetaan. Mielestäni suhteet täysin ok, mutta eikö siinä tapauksessa voisi puhua uskonnollisesta yhteisöstä, joka ei edellytä ehdotonta selibaattia.
Homot on varmasti yliedustettuina luostareissa täysin ymmärrettävästä syystä, nimittäin siitä että vanhoissa kirkoissa avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. On paljon helpompaa hakeutua luostariin, jos aikoo joka tapauksessa elää loppuikänsä selibaatissa eikä erityistä päätöstä naimattomuudesta tarvita. Luostarit ei kuitenkaan ole ainakaan länsimaissa mitään homoparien turvasatamia, joihin homot menee etsimään kumppania tai seksiseuraa ja joissa munkkien yökyläily toistensa keljoissa on ihan ok niin kauan kun asia pysyy pienen piirin tietona.
Munkit on silti ihmisiä omine vikoineen ja puutteineen, ja varmasti luostareissakin sattuu ja tapahtuu monenlaista. Muistan itsekin, kuinka yksi Valamon munkeista joutui luopumaan munkkiudestaan kun hänestä tuli isä. Vaikka seksiseikkailut talkoolaisen kanssa ei johda mitenkään automaattisest munkkiuden menettämiseen, isällä katsotaan aina olevan sellaisia velvollisuuksia alaikäistä lastaan kohtaan, ettei hän voi toimia munkkina.
Siinä missä sinä näet ehkä pelkkiä homosuhteita, rippi-isä voi aivan hyvin nähdä seksuaalisten halujensa kanssa kamppailevia miehiä, jotka lankeaa yhä uudelleen ja uudelleen. Ja totta kai muut "ummistaa silmänsä" kaikelta, koska mitä se muille kuuluu mihin synteihin toiset lankeaa - ainakin kun kyse on kahden aikuisen välisistä suhteista? Jokaisen tulee keskittyä omaan kilvoitteluunsa.
Katolilaisen papin/munkin edellytetään elävän selibaatissa. Ortodoksinen pappi voi olla suhteessa/harrastaa seksiä/tulla isäksi ja käsittääkseni mennä naimisiin. Ortodoksimunkkien taas on elettävä selibaatissa. Selibaattilupauksen rikkomisesta taitaa tulla erotetuksi kuten joku tuossa aiemmin mainitsi.
Ortodoksipapin on elettävä koko ikänsä selibaatissa, ellei hän ole naimisissa jo silloin kun hänet vihitään pappeuteen. Avioliiton on oltava miehen ensimmäinen ja vaimon on oltava ortodoksi. Naimisissa olevalla ortodoksipapilla on luonnollisesti oikeus harrastaa seksiä vaimonsa kanssa ja saada lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luostarissa (josta itselläni kokemusta) miesten väliset suhteet olivat yleisiä, joskin virallisesti tabu. Kaikki eivät siis eläneet selibaatissa, ja osalle tämä oli ehkä (osa)syy hakeutua mukaan.
Vanhasta Laatokan Valamosta on tehty tutkimustakin, ja yleiseksi luostarin vetovoimatekijäksi paljastui asevelvollisuuden välttäminen (munkit saivat vapautuksen muistaakseni muutoin jopa kolme vuotta kestäneestä palvelusajasta).
Eli ne koulussa opetetut luostarisäännöt eivät ehkä ole ihan koko totuus. Lehdistöllä ja yhteisöillä itselläänkin on myös valmis kaava, jolla puhuvat luostarielämästä. Aina ne samat kliseet, vaikka mukaan mahtuu monenlaista elämää. Ja tällä en tarkoita, etteikö usko ja siihen liittyvät rituaalit olisi yhteisöille tärkeitä. Arjen jäsentämiseen ja mielekkääksi tekemiseen tarvitaan yhteinen runko ja päämäärä.Sinä taisit olla sen kuvitteellisen luostarisi pahin ho-mos-telija.
3 vuoden rankkakaan asepalvelus ei muuten ole mitään sen rinnalla, mitä loppuelämä luostarissa on nuorelle miehelle jolla on elämä vasta edessään.
No, tsaarinajan Venäjällä asepalvelus saattoi tarkoittaa melko varmaa kuolemaa tietyn yhteiskuntaluokan miehelle (eikä tilanne ole suuresti muuttunut). Ja olin tosiaan luostarissa palkkatöissä (nainen), en osallistunut siellä lemmenhetkiin. Suhteet olivat kyllä kaikkien tiedossa, hurskaimmat vain ummistivat niiltä silmänsä. Tämä vain yhtenä esimerkkinä siitä, millaista ihannekuvaa luostareista rakennetaan. Mielestäni suhteet täysin ok, mutta eikö siinä tapauksessa voisi puhua uskonnollisesta yhteisöstä, joka ei edellytä ehdotonta selibaattia.
Homot on varmasti yliedustettuina luostareissa täysin ymmärrettävästä syystä, nimittäin siitä että vanhoissa kirkoissa avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. On paljon helpompaa hakeutua luostariin, jos aikoo joka tapauksessa elää loppuikänsä selibaatissa eikä erityistä päätöstä naimattomuudesta tarvita. Luostarit ei kuitenkaan ole ainakaan länsimaissa mitään homoparien turvasatamia, joihin homot menee etsimään kumppania tai seksiseuraa ja joissa munkkien yökyläily toistensa keljoissa on ihan ok niin kauan kun asia pysyy pienen piirin tietona.
Munkit on silti ihmisiä omine vikoineen ja puutteineen, ja varmasti luostareissakin sattuu ja tapahtuu monenlaista. Muistan itsekin, kuinka yksi Valamon munkeista joutui luopumaan munkkiudestaan kun hänestä tuli isä. Vaikka seksiseikkailut talkoolaisen kanssa ei johda mitenkään automaattisest munkkiuden menettämiseen, isällä katsotaan aina olevan sellaisia velvollisuuksia alaikäistä lastaan kohtaan, ettei hän voi toimia munkkina.
Siinä missä sinä näet ehkä pelkkiä homosuhteita, rippi-isä voi aivan hyvin nähdä seksuaalisten halujensa kanssa kamppailevia miehiä, jotka lankeaa yhä uudelleen ja uudelleen. Ja totta kai muut "ummistaa silmänsä" kaikelta, koska mitä se muille kuuluu mihin synteihin toiset lankeaa - ainakin kun kyse on kahden aikuisen välisistä suhteista? Jokaisen tulee keskittyä omaan kilvoitteluunsa.
Katolilaisen papin/munkin edellytetään elävän selibaatissa. Ortodoksinen pappi voi olla suhteessa/harrastaa seksiä/tulla isäksi ja käsittääkseni mennä naimisiin. Ortodoksimunkkien taas on elettävä selibaatissa. Selibaattilupauksen rikkomisesta taitaa tulla erotetuksi kuten joku tuossa aiemmin mainitsi.
Mihin se käsitys perustuu, että munkki erotetaan jos hän rikkoo selibaattilupaustaan? Pelkkään mutuun ja vauvapalstalta luettuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut luostarissa töissä (palkattuna), ja arki ei ehkä ole niin aivoista kuin elokuvissa. Sielläkin voi olla huonoa johtamista, valtapelejä, hankalia ihmissuhteita, sotkuisia romansseja, sosiaalitapauksia, päihteiden väärinkäyttöä. Nämä nyt näin esimerkiksi. Luostari on harvoin sopiva paikka sellaiselle ihmiselle, joka ei viihdy muiden seurassa (erakkoluostarit toki erikseen, mutta niistä lähimmät taitavat löytyä Välimereltä).
Monen luostariyhteisön väki on myös hyvin iäkästä. Kuvittele itsesi asumaan sukulaistätiesi tai -setiesi kanssa, kaikkien heidän oikkujensa ja päähänpinttymiensä keskelle. Vielä neli- tai viisikymppisenäkin olisit kaikkien silmissä juniori (noviisi).
Ajattele kaikkea sitä elämänkokemusta ja viisautta, joka näistä vanhoista ihmisistä löytyy. Vanhuus on paljon muutakin kuin raihnaisuutta ja vanhoilla ihmisillä on nuoremmille paljon annettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut luostarissa töissä (palkattuna), ja arki ei ehkä ole niin aivoista kuin elokuvissa. Sielläkin voi olla huonoa johtamista, valtapelejä, hankalia ihmissuhteita, sotkuisia romansseja, sosiaalitapauksia, päihteiden väärinkäyttöä. Nämä nyt näin esimerkiksi. Luostari on harvoin sopiva paikka sellaiselle ihmiselle, joka ei viihdy muiden seurassa (erakkoluostarit toki erikseen, mutta niistä lähimmät taitavat löytyä Välimereltä).
Monen luostariyhteisön väki on myös hyvin iäkästä. Kuvittele itsesi asumaan sukulaistätiesi tai -setiesi kanssa, kaikkien heidän oikkujensa ja päähänpinttymiensä keskelle. Vielä neli- tai viisikymppisenäkin olisit kaikkien silmissä juniori (noviisi).
Tuo ikäjakauma voisi kyllä tuoda haastetta. Ihminen kaipaa omanikäistäänkin seuraa vielä viisissäkymmenissä, sitä alkaa muuten vanhettua nopeammin.
Aika maallista miettiä omaa vanhettumistaan. Tuolla asenteella ei tosiaankaan kannata lähteä luostariin. Luuletko, että siellä 5-kymppiset miettivät omaa maratontavoitettaan tai Kauniiden ja rohkeiden viimeisimpiä käänteitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut luostarissa töissä (palkattuna), ja arki ei ehkä ole niin aivoista kuin elokuvissa. Sielläkin voi olla huonoa johtamista, valtapelejä, hankalia ihmissuhteita, sotkuisia romansseja, sosiaalitapauksia, päihteiden väärinkäyttöä. Nämä nyt näin esimerkiksi. Luostari on harvoin sopiva paikka sellaiselle ihmiselle, joka ei viihdy muiden seurassa (erakkoluostarit toki erikseen, mutta niistä lähimmät taitavat löytyä Välimereltä).
Monen luostariyhteisön väki on myös hyvin iäkästä. Kuvittele itsesi asumaan sukulaistätiesi tai -setiesi kanssa, kaikkien heidän oikkujensa ja päähänpinttymiensä keskelle. Vielä neli- tai viisikymppisenäkin olisit kaikkien silmissä juniori (noviisi).
Tuo ikäjakauma voisi kyllä tuoda haastetta. Ihminen kaipaa omanikäistäänkin seuraa vielä viisissäkymmenissä, sitä alkaa muuten vanhettua nopeammin.
Joku viisikymppinen oli muuttanut senioritaloon. Muutti pois kun tajusi.
Senioritalossa asuvia vanhuksia ei oikeinbvoi verrata luostarissa asuviin vanhuksiin. Luostareissa ei ole eläkeikää, vaan useimmat vanhuksetkin tekee töitä sen mukaan mitä kunto sallii. Valamossa on tällä hetkellä tasan 1 suureen skeemaan vihitty munkki, jonka ainoa tehtävä on rukoilu, ja Lintulassa vastaavanlaisia nunnia ei ole yhtään.
Luostarissa minulla ei olisi samanlaista vapautta valita, kuin tavallisessa elämässä.
Alue: Aihe vapaa
Öö? Mistä jäädä paitsi? Tiedätkö, kukaan kaveri pyytää minua varmaan kerran 4 vuodessa yhtään mihinkään.