Töitä kaipaava lapseton sinkku! Oletko harkinnut elämää luostarissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos alkaa tehdä seksiseuraa mieli?

Mitä jos yllätytkin huomatessasi, että luostariympäristössä seksiä ei tee niin kovasti mieli? 

Kyseessä on biologinen sisäsyntyinen tarve. Ei se ympäristöstä tule, ainakaan yksistään, vaan hormonitoiminnasta, joka säätelee libidoa. Miksi tulisi tukahduttaa omia seksuaalisia halujaan ja tarpeitaan, jos niitä yhä luonnollisesti on. Tämä on aito kysymys, johon toivoisin asiallista vastausta.

-eri

Luulisin, että tällaisista asioista on hyvä keskustella oman rippi-isän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut luostarissa töissä (palkattuna), ja arki ei ehkä ole niin aivoista kuin elokuvissa. Sielläkin voi olla huonoa johtamista, valtapelejä, hankalia ihmissuhteita, sotkuisia romansseja, sosiaalitapauksia, päihteiden väärinkäyttöä. Nämä nyt näin esimerkiksi. Luostari on harvoin sopiva paikka sellaiselle ihmiselle, joka ei viihdy muiden seurassa (erakkoluostarit toki erikseen, mutta niistä lähimmät taitavat löytyä Välimereltä).

Monen luostariyhteisön väki on myös hyvin iäkästä. Kuvittele itsesi asumaan sukulaistätiesi tai -setiesi kanssa, kaikkien heidän oikkujensa ja päähänpinttymiensä keskelle. Vielä neli- tai viisikymppisenäkin olisit kaikkien silmissä juniori (noviisi).

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut luostarissa töissä (palkattuna), ja arki ei ehkä ole niin aivoista kuin elokuvissa. Sielläkin voi olla huonoa johtamista, valtapelejä, hankalia ihmissuhteita, sotkuisia romansseja, sosiaalitapauksia, päihteiden väärinkäyttöä. Nämä nyt näin esimerkiksi. Luostari on harvoin sopiva paikka sellaiselle ihmiselle, joka ei viihdy muiden seurassa (erakkoluostarit toki erikseen, mutta niistä lähimmät taitavat löytyä Välimereltä).

Tuo sotkuiset romanssit, ja päihteiden väärinkäyttö kyllä yllättivät. Eivät tule ensimmäisenä mieleen luostarista. :D  Ilmeisesti se on hieman kuin mikä tahansa kommuunielämä, sisältäen myös samankaltaisia ongelmia. Kiitos, että valotit tätäkin puolta. Huomaan, että ainakin itselläni on aivan liian auvoinen kuva luostarielämästä, perustuen ainoastaan mielikuviin.

Tunnen vetoa hengelliseen ja yksinkertaiseen elämään mutta en ole kristitty enkä kuulu muuhunkaan uskonnolliseen yhteisöön. Suomenusko tai jonkinlainen luonnonusko on lähinnä maailmankatsomustani. Käyn töissä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut luostarissa töissä (palkattuna), ja arki ei ehkä ole niin aivoista kuin elokuvissa. Sielläkin voi olla huonoa johtamista, valtapelejä, hankalia ihmissuhteita, sotkuisia romansseja, sosiaalitapauksia, päihteiden väärinkäyttöä. Nämä nyt näin esimerkiksi. Luostari on harvoin sopiva paikka sellaiselle ihmiselle, joka ei viihdy muiden seurassa (erakkoluostarit toki erikseen, mutta niistä lähimmät taitavat löytyä Välimereltä).

Luostari on tietysti väärä paikka niille, jotka tahtoo lukkiutua täysin neljän seinän sisälle ja joille kaupan kassan tervehtiminenkin on liian sosiaalista puuhaa. Harva omaa rauhaa arvostava introvertti kuitenkaan on sellainen erakkoluonne, että erakkoluostari edes sopisi heille. Tavallisessa luostarissa asuvalta munkilta tai nunnalta vaadittava sosiaalisuuden (ja yksinäisyydensietokyvyn) aste riippuu paljon siitä, millaisia hänen kuuliaisuustehtävänsä ovat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos alkaa tehdä seksiseuraa mieli?

Mitä jos yllätytkin huomatessasi, että luostariympäristössä seksiä ei tee niin kovasti mieli? 

Kyseessä on biologinen sisäsyntyinen tarve. Ei se ympäristöstä tule, ainakaan yksistään, vaan hormonitoiminnasta, joka säätelee libidoa. Miksi tulisi tukahduttaa omia seksuaalisia halujaan ja tarpeitaan, jos niitä yhä luonnollisesti on. Tämä on aito kysymys, johon toivoisin asiallista vastausta.

-eri

Luulisin, että tällaisista asioista on hyvä keskustella oman rippi-isän kanssa.

Aivan. Kiitos vastauksestasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut luostarissa töissä (palkattuna), ja arki ei ehkä ole niin aivoista kuin elokuvissa. Sielläkin voi olla huonoa johtamista, valtapelejä, hankalia ihmissuhteita, sotkuisia romansseja, sosiaalitapauksia, päihteiden väärinkäyttöä. Nämä nyt näin esimerkiksi. Luostari on harvoin sopiva paikka sellaiselle ihmiselle, joka ei viihdy muiden seurassa (erakkoluostarit toki erikseen, mutta niistä lähimmät taitavat löytyä Välimereltä).

Monen luostariyhteisön väki on myös hyvin iäkästä. Kuvittele itsesi asumaan sukulaistätiesi tai -setiesi kanssa, kaikkien heidän oikkujensa ja päähänpinttymiensä keskelle. Vielä neli- tai viisikymppisenäkin olisit kaikkien silmissä juniori (noviisi).

Tuo ikäjakauma voisi kyllä tuoda haastetta. Ihminen kaipaa omanikäistäänkin seuraa vielä viisissäkymmenissä, sitä alkaa muuten vanhettua nopeammin.

Luther oli ex-munkki, joka uskonpuhdistuksen jälkeen meni naimisiin ex-nunnan kanssa. Luterilaisena kristittynä en menisi luostariin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut luostarissa töissä (palkattuna), ja arki ei ehkä ole niin aivoista kuin elokuvissa. Sielläkin voi olla huonoa johtamista, valtapelejä, hankalia ihmissuhteita, sotkuisia romansseja, sosiaalitapauksia, päihteiden väärinkäyttöä. Nämä nyt näin esimerkiksi. Luostari on harvoin sopiva paikka sellaiselle ihmiselle, joka ei viihdy muiden seurassa (erakkoluostarit toki erikseen, mutta niistä lähimmät taitavat löytyä Välimereltä).

Monen luostariyhteisön väki on myös hyvin iäkästä. Kuvittele itsesi asumaan sukulaistätiesi tai -setiesi kanssa, kaikkien heidän oikkujensa ja päähänpinttymiensä keskelle. Vielä neli- tai viisikymppisenäkin olisit kaikkien silmissä juniori (noviisi).

Tuo ikäjakauma voisi kyllä tuoda haastetta. Ihminen kaipaa omanikäistäänkin seuraa vielä viisissäkymmenissä, sitä alkaa muuten vanhettua nopeammin.

Joku viisikymppinen oli muuttanut senioritaloon. Muutti pois kun tajusi. 

Vierailija kirjoitti:

Luther oli ex-munkki, joka uskonpuhdistuksen jälkeen meni naimisiin ex-nunnan kanssa. Luterilaisena kristittynä en menisi luostariin. 

Minä vetäisin antamistasi faktoista ennemmin sellaisen johtopäätöksen, etten olisi luterilainen lainkaan. 

Onko siellä naisia, viinaa ja villiä elämää?

mikäli sitä viitsii kärventää nahkaansa sillä että vääntää muista mitä huvittaa (vuosikaiusienkn jälkeen),tuntuu han se.

ja mikäli takakammarissa ei suju vaimokkeen kanssa (ja vaikka pojan tyttiksen kaa kyllä), kaksi paikkaa on vapaana.

mutta muista; ei koskaan tiedä kenne pää soiellänlaatikossaon tai  kuten saagassa, pää toisessa kädessä voiton merkiksi? tai tirumfi ajo? 

tyypillinen idootti nykyhallituksesta on juuri näitä, pikku prosesseineen.

Olisin varmasti viihtynyt keskiajan luostarissa, kammiossani tutkien vanhoja kirjoituksia ja jäljentäen niitä hiljaisuudessa.   Tuohan on haavekuva, yhteisöllisyys on luostareissakin läsnä. Tunnen jotenkin, että synnyin väärään maahan, käydessäni katolissa maissa kuten Puolassa ja Italiassa huomaan että  luostarilaitos ja muu yhteiskunta toimivat yhdessä ihmisten tarpeista huolehtien, kukin omalla tavallaan.  En tehnyt nuorena uskonratkaisua, mutta kiinnostus ja kaipuu hengenelämää kohtaan kuuluu perusolemukseeni. Kaiken maallisen elämän ohella. 

Menneinä vuosisatoina luostarit toimi myös lyhyemmän ja pitemmän majoituksen "majataloina" sekä turvapaikkana. Niiden tiloissa oli mahdollista oleilla maksua vastaan hyvinkin pitkään. Lisäksi luostareissa sai opetusta, eritysesti ylemmistä yhteiskuntaluokista tulevat (yliopistotason sekä perusopetus) ja ne toimivat kulttuurikeskuksina. Köyhien ja varattomien auttaminen oli myös tärkeää. Luostareilla oli paljon erilaista liiketoimintaa eikä kaikki siellä työskenneet suinkaan olleet munkki/nunnalupauksen antaneita.

Monella on todella yksipuolinen ja ahdas käsitys siitä mitä luostarit on olleet ja mitä ne ovat tarjonneet yhteiskunnalle.

Kiinnostaa kovasti luostarielämä ja varmasti talkoolaiseksi menen joskus Valamoon. Olen ortodoksi ja käynyt monta kertaa Valamossa ja Lintulassa. Toistaiseksi työasiat vielä estävät lähtemästä. Luostarielämässä kiehtoo se yksinkertainen elämäntapa yhdistettynä rikkaaseen hengellisyyteen. 

Suomessa on muutama kymmenen munkkia. Kyseessä on todella harvinainen elämäntapa.

Luostarissa (josta itselläni kokemusta) miesten väliset suhteet olivat yleisiä, joskin virallisesti tabu. Kaikki eivät siis eläneet selibaatissa, ja osalle tämä oli ehkä (osa)syy hakeutua mukaan.

Vanhasta Laatokan Valamosta on tehty tutkimustakin, ja yleiseksi luostarin vetovoimatekijäksi paljastui asevelvollisuuden välttäminen (munkit saivat vapautuksen muistaakseni muutoin jopa kolme vuotta kestäneestä palvelusajasta).

Eli ne koulussa opetetut luostarisäännöt eivät ehkä ole ihan koko totuus. Lehdistöllä ja  yhteisöillä itselläänkin on myös valmis kaava, jolla puhuvat luostarielämästä. Aina ne samat kliseet, vaikka mukaan mahtuu monenlaista elämää. Ja tällä en tarkoita, etteikö usko ja siihen liittyvät rituaalit olisi yhteisöille tärkeitä. Arjen jäsentämiseen ja mielekkääksi tekemiseen tarvitaan yhteinen runko ja päämäärä.

Saako luostariin KELA:n tukia?

Vierailija kirjoitti:

Menneinä vuosisatoina luostarit toimi myös lyhyemmän ja pitemmän majoituksen "majataloina" sekä turvapaikkana. Niiden tiloissa oli mahdollista oleilla maksua vastaan hyvinkin pitkään. Lisäksi luostareissa sai opetusta, eritysesti ylemmistä yhteiskuntaluokista tulevat (yliopistotason sekä perusopetus) ja ne toimivat kulttuurikeskuksina. Köyhien ja varattomien auttaminen oli myös tärkeää. Luostareilla oli paljon erilaista liiketoimintaa eikä kaikki siellä työskenneet suinkaan olleet munkki/nunnalupauksen antaneita.

Monella on todella yksipuolinen ja ahdas käsitys siitä mitä luostarit on olleet ja mitä ne ovat tarjonneet yhteiskunnalle.

Moni tuntuu olevan ihan pihalla siitäkin, millaisia nykyajan luostarit on. Esim. Valamo ei todellakaan pyöri pelkästään munkkien ja talkoolaisten voimin, vaan se tarjoaa palkkatöiden kautta toimeentulon kymmenille tavallisille ihmisille ympäri vuoden. 

Vierailija kirjoitti:

Saako luostariin KELA:n tukia?

Saa, jos hakija täyttää tuen saamiseen vaaditut kriteerit. Työttömille työnhakijoille tarkoitettuja tukia ei tietenkään myönnetä munkeille, jotka ovat sidottuja omaan luostariinsa. Esim. vammaistuen tai eläkkeen saamiseen ei kuitenkaan ole mitään estettä, jos kriteerit täyttävä munkki hakee sitä. 

Se on tietysti eri asia, hakeeko munkit Kelan tukia. Jos hakee, rahat päätyy joko luostarin yhteiseen kassaan tai suoraan kyseisen munkin vammasta tms. aiheutuviin menoihin, koska yksittäinen munkki ei saa omistaa juuri mitään.