Lue keskustelun säännöt.
Muistoja lapsuus ajan mummoloista
10.07.2026 |
Kesäisin mummolaan maalle.
Heinätöitä, karjalanpiirakoita (voissa voideltuja) ja kylmää piimää.
Kahvia ja pullapitko/ marjapiirakka (mumman leipomia tietty).
Onki - sekä uintireissut tehtiin mummon polkupyörällä.
heikki Hietamiehen lauantaitanssit teeveestä saunan jälkeen. Joskus mummo ja paappa innostui ottamaan matot pois lattialta ja laittamaan "jalalla koreasti" eli tanssimaan.
Ullakolla vanhoja sanomalehtiä ja sarjakuvia.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Mummilassa piti olla huolellinen, ettei syönyt mitään pilaantuvaa, kun mummin mielestä oli hauskaa syöttää ihmisille pilaantunutta ruokaa. Kotoa oli ehdoton kielto, että rahaa ei mummilta saa ottaa, mummi tunki vitosen setelin väkisin taskuun, sen aina tungin lähtiessä salaa mummin takin taskuun ettei kotona tulisi huutoa.
Sitten mummi otti koiran. Kävin ulkoiluttamassa sitä joka päivä ja opetin sille vähän tapoja. Mummilla se sai istua keittiön pöydällä ja pissata siihen. Mummin joutuessa vanhainkotiin isä toi koiran meille salaa kun olin äidin kanssa poissa kotoa. Minun vastuulle jäi koiran hoitaminen.
Aikamoista narsisti meininkiä teidän kin perheessä. Mikään noista ei ole oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummo asui maalla ja aina huolehti, että kaikki oli hyvin. Siellä olin lomilla ja talviaikaan pääasissa kaupungissa. Ei mulla täysin huonot vanhemmat olleet, mut mummo oli takavasemmalla huolehtimassa. Olen samanlainen itse nyt, se hyvä vaihtoehto.
Mummun tekemä stroganoff, jälkkäriksi pullaa. Illalla takkaan tulet, sauna lämpiämään ja saunan jälkeen tv:n katselua ja kaakaota. Sai valvoa myöhempään. Pappa pelasi pasianssia ja opetti korttipelejä. Katselin vanhoja valokuvia ja kyselin mummulta tämän lapsuudesta. Aamulla heräsin radiosta kuuluvaan iskelmämusiikkiin ja mummu keitteli aamupuuroa. Päivällä syötiin pottuja ja kastiketta ruisleivän kanssa, ja taas pullaa/keksiä jälkiruuaksi kahvin kanssa. Illalla käytiin mummun kanssa ulkoilemassa, sain istua pyörän tarakalla ja talvella potkukelkan kyydissä. Puutarhahommia, kukkien istutusta ja kahvit/limsa ulkona pihakeinussa. Voi mummu, on ikävä. <3
Todentotta ne mummot osasi tehdä ruokaa. muistan kun mummo veti pellillisen karjalanpiirakoita uunista ja kastoi ne yksitellen kuumaan voisulaan. Maku oli niin taivaallinen että meinasin pyörtyä mielihyvästä. Ei vedä vertoja markettien paistopisteiden karjalanpiirakat mummon piirakoille.
Mummola oli sen verran syrjässä kaikesta maalla, että myymäläauto kiersi siellä. Olen aikuisenakin nähnyt joskus unta kuinka odotetaan mummon kanssa myymäläautoa tien varressa ja rupatellaan kuulumisia.
Mummo teki aina Smoothieta Blenderillä.
Usein syötiin Lihakeittobowleja.
Pappa grillasi Kamadossa Ribsejä ja Wingsejä.
Jälkkäriksi oli aina Baklavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi miten ihania muistoja teillä mummolasta. Minun molemmat mummoni oli kuolleet ennen syntymääni. Ainoa pappani asui muualla ja tapasin hänet ensi kerran jotain kymmenvuotiaana. Ei ole minkäänlaisia ns. mummolamuistoja, sillä lähisuvussa eikä naapurustossa ollut ketään vanhempaa väkeä, joihin meillä lapsilla olisi ollut lähikontaktia.
Vierailija kirjoitti:
Mummun tekemä stroganoff, jälkkäriksi pullaa. Illalla takkaan tulet, sauna lämpiämään ja saunan jälkeen tv:n katselua ja kaakaota. Sai valvoa myöhempään. Pappa pelasi pasianssia ja opetti korttipelejä. Katselin vanhoja valokuvia ja kyselin mummulta tämän lapsuudesta. Aamulla heräsin radiosta kuuluvaan iskelmämusiikkiin ja mummu keitteli aamupuuroa. Päivällä syötiin pottuja ja kastiketta ruisleivän kanssa, ja taas pullaa/keksiä jälkiruuaksi kahvin kanssa. Illalla käytiin mummun kanssa ulkoilemassa, sain istua pyörän tarakalla ja talvella potkukelkan kyydissä. Puutarhahommia, kukkien istutusta ja kahvit/limsa ulkona pihakeinussa. Voi mummu, on ikävä. <3
Joo ne mummon ja papan pasianssit ja korttipelit pirtin pöydän ääressä. Korttien leppoisat läiskähtelyt pöydän pintaa vastan ja taustalla soi radiosta Sävel-lahja.
Kova on ikävä täälläkin. Mutta se on hyvää, kaunista ja kiitollista ikävää. Kiitos rakkaat isovanhemmat että olitte sellaisia kuin olitte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan mummosta muutaman tarinan, tosia tai ei
Muistan myös lautalattian narinan, poliisit kun vei
Mummon kämpiltä kymmenen soittajaa
Kaiken karvaista onnensa koittajaa
Niistä monikaan ei enää keikkaa tee
Makas eteisen matolla retkua
Kaiken maailman muusikon ketkua
Ja siinä sohvalla kai koko Dallapé
Mummo kestitsi kundeja kovasti joka Lauantai
Mut kämpän omisti kai joku rovasti joten häädön sai
Mummon kämpiltä kymmenen soittajaa
Kaiken karvaista onnensa koittajaa
Niistä monikaan ei enää keikkaa tee
Makas eteisen matolla retkua
Kaiken maailman muusikon ketkua
Ja siinä sohvalla kai koko Dallapé
Mummo lienee nyt tähtenä taivaalla ja mulle vilkuttaa
Krapulassa kun kauheella vaivalla ulos nilkuttaa
Mummon kämpiltä kymmenen soittajaa
Kaiken karvaista onnensa koittajaa
Niistä monikaan ei enää keikkaa tee
Makas eteisen matolla retkua
Kaiken maailman muusikon ketkua
Ja siinä sohvalla kai koko Dallapé
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummon ja papan kanssa lammaslaitumelle imettämään karitsoja tuttipullosta sai sydämeni syttymään. Mummon kaurapuuro aamuisin. Mummon salakaapin pitkät nakit. Mummon sokerikko, kauniskuvioinen ja tarkkaan varjeltu aarre (todennäköisesti papan mummolle ostama kihlajaislahja). Herkkiä hetkiä. Saunomista. Kahvia ja pannukakkua. Raparperia. Ulkoleikkejä. Illalla käperryttiin sohvalle viltin alle ja katsottiin telkkua tiettyyn aikaan saakka, jännää, joskus sai valvoa pidempään. Mummo laittoi yöpaidan päälle. Pappa poltteli piippua ulkona, yskäisi ja tuli sisälle. Pappa kävi vielä katsomassa hevostallille, että Otolla oli kaikki hyvin. Minä ja mummi jo nukkumassa, pappa hiippaili vielä myöhempään. Sydän särkyy kun noita aikoja muistelen !
Aivan ihania muistoja Sinulla. Tuli oikein tippa linssiin kun luki.
Kiitos, niin minullekin tulee yhä uudelleen tippa linssiin kun muistan noita mummola-aikoja, niiden on täytynyt olla erityisen rakkaita kun ovat niin muistoihini jääneet.
Hienoja, yhdessä jaettuja hetkiä. Aina ei tarvitse huippuerikoisia elämyksiä luodakseen hyvänmielen muistoja jotka kantaa elämäsää, ikään kuin alitajunnassa helminä. Joskus se on vain muisto marjareissun eväsretkestä mummon ja papan kanssa siitä kerrasta, kun lintu lensi papan olkapäälle ja tuijotti siinä kaikessa rauhassa kotvan aikaa. Sai leivän palasen papalta nokkaansa ja lensi matkoihinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen mummo asui vanhalla maatilalla kuitenkin palvelujen tuntumassa ja toinen kaupungissa. Mummoloissa oli mukavaa, isovanhemmat kohtelivat hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummon ja papan kanssa lammaslaitumelle imettämään karitsoja tuttipullosta sai sydämeni syttymään. Mummon kaurapuuro aamuisin. Mummon salakaapin pitkät nakit. Mummon sokerikko, kauniskuvioinen ja tarkkaan varjeltu aarre (todennäköisesti papan mummolle ostama kihlajaislahja). Herkkiä hetkiä. Saunomista. Kahvia ja pannukakkua. Raparperia. Ulkoleikkejä. Illalla käperryttiin sohvalle viltin alle ja katsottiin telkkua tiettyyn aikaan saakka, jännää, joskus sai valvoa pidempään. Mummo laittoi yöpaidan päälle. Pappa poltteli piippua ulkona, yskäisi ja tuli sisälle. Pappa kävi vielä katsomassa hevostallille, että Otolla oli kaikki hyvin. Minä ja mummi jo nukkumassa, pappa hiippaili vielä myöhempään. Sydän särkyy kun noita aikoja muistelen !
Aivan ihania muistoja Sinulla. Tuli oikein tippa linssiin kun luki.
Kiitos, niin minullekin tulee yhä uudelleen tippa linssiin kun muistan noita mummola-aikoja, niiden on täytynyt olla erityisen rakkaita kun ovat niin muistoihini jääneet.
Hienoja, yhdessä jaettuja hetkiä. Aina ei tarvitse huippuerikoisia elämyksiä luodakseen hyvänmielen muistoja jotka kantaa elämäsää, ikään kuin alitajunnassa helminä. Joskus se on vain muisto marjareissun eväsretkestä mummon ja papan kanssa siitä kerrasta, kun lintu lensi papan olkapäälle ja tuijotti siinä kaikessa rauhassa kotvan aikaa. Sai leivän palasen papalta nokkaansa ja lensi matkoihinsa.
Näin se on. On myös paljon lapsen luonteesta kiinni, miten mummolamatkat kokee, tietenkin myös mummon ja papan luonteet, meillä taisi olla sydämet kohdillaan, lapsi tuntee, mikäli on rakastettu ja tervetullut ja yhteinen aika on aikoja kestävä tunne, niin mummolle ja papallekin, tähtenä ovat nyt taivaallani loistamassa. Rakastin mummia ja pappaa melkeinpä enenmpi kuin omia vanhempiani, näin miellän, sinänsä erikoinen ilmiö. Rakkaus on niin suuri voima ettei sitä voita mikään muu tunne, eikä se katoa, ja sen tunnistaa kun sen kohtaa. Hyvät muistot ovat ihania !
Kiitos, niin minullekin tulee yhä uudelleen tippa linssiin kun muistan noita mummola-aikoja, niiden on täytynyt olla erityisen rakkaita kun ovat niin muistoihini jääneet.