Muistoja lapsuus ajan mummoloista

No sitä ei ollut joten ei se vaari eikä mummo kiikuttanut minua polvella.

Meillä oli mummolassa taloudenhoitaja rouva Toivonen, joka oli maanantaista lauantaihin töissä ja sunnuntaina vapaalla. Hän teki ruuat, siivosi, säilöi, pesi pyykit jne. Häneltä me pyysimme pullaa ja hilloa, mummo ei paljon keittiössä viihtynyt. Hän kirjoitti kirjoja ja vei meidät iltaisin rantasaunalle uimaan.

Lapsena luulin, että mummo asuu kirkossa, aikuisena tajusin, että kattomaalaukset ja yli 4 metrin huonekorkeus oli ihan jotain muuta kuin oma koti kaupungissa.

Aika paljon ruokaan liittyviä muistoja, mummoni oli paras tietämäni kokki! Mummolassa oli kesäisin usein tarjolla itsetehtyä mansikkakiisseliä tai raparperipiirakkaa. Hän teki paljon erilaisia kalaruokia, kuten madesoppaa, kivenkolokaloja (merikarvialainen perinneruoka) ja jopa uunilahnasta hän sai hyvää. Karjalanpaisti ja nakkikastike olivat superhyviä! Mummon ompeluseuroissa sai ihanaa suolaista pekoni-purjopiirakkaa.

Mummolla oli iso hyötypuutarha, paljon oman maan antimia. Kesäisin aina uitiin, mummola oli jokirannassa, jossa oli ihana hiekkaranta. Usein saunottiin ja saunan jälkeen grillattiin. Yökylässä perjantaisin katsottiin telkkarista Dallasia. Sänkynä toimi kaksi yhteentyönnettyä kansasnojatuolia.

Kävin vielä teininäkin kaverien kanssa mummolassa. Lämmitettiin sauna, uitiin ja pidettiin hauskaa. Niin paljon mummosta tykkäsin! Isänäiti kyseessä.

Mulla on niin ikävä mummoa! Hän oli mun idolini <3. Äidinäiti oli myös tosi kiva, hän asui kaupungissa, sieltä on hyvin erilaiset, mutta ihanat muistot sieltäkin.

Nykyään taitaa olla suurin osa mummoloissa kaupungeissa ja kerrostaloissa. Ainakin näillä kulmilla, kerrostalo, asuu paljon vanhukuksia, joiden olettaisi olevan mummoja ja pappoja. 

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon ruokaan liittyviä muistoja, mummoni oli paras tietämäni kokki! Mummolassa oli kesäisin usein tarjolla itsetehtyä mansikkakiisseliä tai raparperipiirakkaa. Hän teki paljon erilaisia kalaruokia, kuten madesoppaa, kivenkolokaloja (merikarvialainen perinneruoka) ja jopa uunilahnasta hän sai hyvää. Karjalanpaisti ja nakkikastike olivat superhyviä! Mummon ompeluseuroissa sai ihanaa suolaista pekoni-purjopiirakkaa.

 

Mummolla oli iso hyötypuutarha, paljon oman maan antimia. Kesäisin aina uitiin, mummola oli jokirannassa, jossa oli ihana hiekkaranta. Usein saunottiin ja saunan jälkeen grillattiin. Yökylässä perjantaisin katsottiin telkkarista Dallasia. Sänkynä toimi kaksi yhteentyönnettyä kansasnojatuolia.

 

Kävin vielä teininäkin kaverien kanssa mummolassa. Lämmitettiin sauna, uitiin ja pidettiin hauskaa. Niin paljon mummosta tykkäsin! Isänäiti kyseessä.

 

Mulla on niin ikävä mummoa! Hän oli mun idolini <3. Äidinäiti oli myös tosi kiva, hän asui kaupungissa, sieltä on hyvin erilaiset, mutta ihanat muistot sieltäkin.

Kaunis ja varmaan lämpöinen muisto sinulla yhä !

Ap on tyhmä maalaistollo, kun ei osaa kirjoittaa lapsuusaikaa oikein.

Niin mulla ei ollut omia,  mutta naapurereiden kyläpaikat tuli tutuksi, siellä oli jo laina  mummuja ja vaareja joidenka kylässä käytiin useasti.

Maitohorsmat joissa käärmeensylkeä.

Meillä oli suuri maatila, asuimme 300m päässä mummolasta. Ennen 1 luokkaa käppäilin lähes joka aamu mummulle hahville, siitäkin jo 35v

Mummo paistoit nokkoslettuja itse keräämistä nokkosista, leipoi sämpylöitä aamupalaksi, nukkui lepotuolissa television ääressä, mankeloi ja viikkasi lakanat todella suoraksi, lämmitti rantasaunaa jonka jälkeen juotiin marjamehua.

Mummo paistoi lättyjä valurautapannulla niin, että niissä oli kunnolla voita ja rapeita pitsireunoja. Äidin paistamat letut teflonpannulla oli kumisia ja tehty varmaan pyhästä hengestä että oli varmasti terveellisiä.

Mummolassa oli perunapelto, mistä sai kaivaa omat uudet perunat. Nam.  Samoin viinimarja- ja mustaherukkapensaat sekä mansikkamaa. Kaikkia sai ottaa suoraan sieltä.

Navetassa oli maailman isoin navettakissa, siellä navetassa yleensä lehmien kanssa hengaili. Kanalasta haettiin kananmunat ja pihalla tepasteleva kukko oli aika pahansisuinen, ei saanut mennä lähelle. Hevonenkin oli, mutta niin vanha että nautti vain eläkepäivistään niityllä kuljeskellen vahtikoiran kanssa.

Eräänä kesänä mummolan piha jengiin liittyi kohtelias Korppi Herra. Viihtyi kesän ja syksyllä lähti.

Maailman kultaisimpia ihmisiä olivat mumma ja paappa. Tykkäsivät lapsista ja vilinästä ympärillä. He osasivat vaikka mitä : kertoivat hyviä juttuja, osasivat tehdä mehumaijalla hyviä mehuja, hillota, säilöä säilykkeitä, tehdä karjalanpiirakoita, leipoa, tehdä maukasta lihakeittoa, jakaa vanijajäätelöpaketti täsmällisiin siivuihin kuudelle lapselle.

He olivat nähneet sodan ja nauttivat leppoisasta elämästä, rauhan ajasta ja yltäkylläisyydestä.

-Idän mummolassa käytiin kesäisin heinätöissä, hevoselle heiniä. Muistan vieläkin mummolan ruokahuoneen tuoksun, ja missä järjestyksessä kaikki oli pihamaalla, missä kivi, missä keinu, missä piharakennukset, missä aita ja portti, missä sauna, missä oli mäkeä ja missä tasaista, missä kuistin alla oli linnunpesä jne.

-Lännen mummolassa oli paljon 50-luvun korkokenkiä. Kuljin niissä koko lukion, kun löysin ne aarteet mummolan vintistä. Isoisällä oli uusi asuntovaunu, ja mekin saimme reissata siellä. Tulipahan vaan tänään taas mieleen, kun näin karavaanareita tien päällä auton lukuisine sivuikkunoineen.

Mummolaan pohjanmaalle meidät vietiin aina kesälomilla muutamaksi viikoksi . Hyvin meitä ainokaisia lapsenlapsiaan mummo ja pappa hoitivat, ruokkivat ja retkilläkin käytiin, hellittelyä ei ollut, aika jäyhää, mutta turvallista, rauhallista elämää. Mummo teki meille vaatteita ja joka kerta oli uusi essukin  tehty naulaan odottamaan keittiöhommia, ne kuuluivat automaattisesti tytöille silloin...

Nämä tarinat on joltain kuuskymppisiltä maalaisilta. 

Me ollaan aina asuttu Helsingissä, ei ollut mitään heinäpeltoja isovanhemmilla. Ja kuolivat kun olin melko pieni.

Mummilassa piti olla huolellinen, ettei syönyt mitään pilaantuvaa, kun mummin mielestä oli hauskaa syöttää ihmisille pilaantunutta ruokaa. Kotoa oli ehdoton kielto, että rahaa ei mummilta saa ottaa, mummi tunki vitosen setelin väkisin taskuun, sen aina tungin lähtiessä salaa mummin takin taskuun ettei kotona tulisi huutoa.

Sitten mummi otti koiran. Kävin ulkoiluttamassa sitä joka päivä ja opetin sille vähän tapoja. Mummilla se sai istua keittiön pöydällä ja pissata siihen. Mummin joutuessa vanhainkotiin isä toi koiran meille salaa kun olin äidin kanssa poissa kotoa. Minun vastuulle jäi koiran hoitaminen.

Vierailija kirjoitti:

Mummo paistoi lättyjä valurautapannulla niin, että niissä oli kunnolla voita ja rapeita pitsireunoja. Äidin paistamat letut teflonpannulla oli kumisia ja tehty varmaan pyhästä hengestä että oli varmasti terveellisiä.

Oi joo ! Mummon paistamien pikkulättyjen rapeat pitsireunat! Sitten ulos tekemään koiranputkista puhallusputket mistä raakoja marjoja puhallettiin läpi. Perunapelloissa kasvoi seittimäisiä, takertuvia pitkulaisia rikkaruohoja, joilla leikittiin sotaa. Perunanvarret tuntuivat niin korkeilta kun itse oli pieni, että siellä seassa saattoi leikkiä kaverin kanssa piilosta. Mummo huusi syömään . Saatiin perunamuussia ja puolukkaa ja kaalikääryleitä. 

Aamulla kunnon punaiseen maitoon keitetty kaurapuuro ja päälle omenahilloa.

Uudet perunat ja voi

Muurinpohjaletut juhannuksena

Iltapäiväkahvit

Kauppa-auto

Vesisade vinnillä

Navetassa uudet vasikat ja niiden juottaminen

Vanha koira pihassa, jonka kanssa sai istua pitkät tovit rapsutellen. Sormet meni rasvaiseksi.

Metsämansikat ja sinikellot

Kasvimaalta haetut porkkanat

Ajusillalla makoilu kesäauringossa

Navetanvinnillä kuivaan heinään kaivautuminen

Susilauman ulvonta talvisena iltana pellon takana auringon laskiessa

Mummolan asukkaat

Hikisiä päiviä heinätöissä, hakemassa lehmiä kaukaa laitumelta lypsylle, mattojen pesemistä järvivedessä, annettiin astia käteen ja sanottiin että hae metsämansikoita (ei saanut palata ennen kuin oli täynnä), juoksemista hakemaan miehiä pellolta syömään, AIV tornissa tuntikausia polkemassa heinää.. nämä tulee ekana mieleen..

Mullakin on ihania muistoja maalla asuvasta mummosta. Joku toinen kertoi täällä oman mummonsa olleen maailman paras kokki, mutta kyllä se oli minun mummo. Teki yhtään liioittelematta parhaat ikinä syömäni lihapullat ja mustikkapiirakan. 

Päivisin uitiin, käytiin välillä muiden sukulaisten luona kylässä, retkeiltiin lähellä ja kaukana. Leikittiin pihalla ja tutkittiin aitan ja navetan aarteita. Pelattiin korttia. Ajeltiin maitokärryillä ja ulkoilutettiin koiraa. Kerättiin kukkia, aina piti olla tuoreita maljakossa. Illalla istuttiin tuvan pöydän ääreen ja syötiin kaappikellon raksuttaessa vieressä. Mummo seisoi aina keittiön oven pielessä ja katsoi kun muut söi. Tarjosi koko ajan ruokaa, vielä tuota ja ai niin tätäkin, haki puuttuvan veitsen ja teki lisää mehua. Söi vasta muiden jälkeen, kasasi samalla pöydän antimista koiralle ruuan. Maisemat järvelle oli koivujen ympäröimät ja satumaisen kauniit. Radio Suomi soi taustalla välillä rätisten.

Illalla käytiin saunassa, pihalla tietenkin. Joskus uimaan. Jos seuraavana päivänä oli menoa kylille, mummo laittoi saunan jälkeen papiljotit päähän. Minäkin sain laittaa muotovaahtoa hiuksiini.

Muistan mummon suuttuneen meille vain kerran. Syötiin ukin kanssa pullia kilpaa. Pullat oli hyviä ja napsittiin yksi toisensa jälkeen niitä lisää, ja mummo katsoi äkäisenä vierestä. En muista sattuiko sen jälkeen mahaan, niin kuin mummo uhaili. Muistan vaan, että meitä nauratti hirveästi.