Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia että mies/naismaku ei muutu miksikään koko elämän aikana
09.07.2026 |
Esim. jotkut tykkäävät vain vaikkapa urheilijatyyppisistä kehoista vaikka itsellä keho miten muuttuisi. Tai tykkäävät vain tietyn ikäisistä, tai vain tietyn näköisistä.
Itse olen murrosiän alusta 51 ikävuoteen tykännyt pelkästään 45-60v naisista fyysisesti. En ole oppinut sitä mistään eikä kukaan ole minua siihen aivopessyt vaan se on ollut luonnostaan. Ja se on johtanut mitä erikoisimpiin tilanteisiin ja seurustelusuhteisiin joissa on ollut melkoisia ikäeroja. Lapsia minulle ei koskaan tullut.
Kommentit (34)
Mä oon aina tykännyt keskimittaisista, hyväkuntoisista, klassisen poikamaisen komeista ja reippaista miehistä. Ikä on aina ollut suurinpiirtein sama kuin itsellä, tosin nyt vanhemmiten skaala laajentunut molempiin suuntiin. Parikymppisenä skaala oli +-3 ja nyt nelikymppisenä -+10 vaikkakin vähemmän noita oman ikäisiä ja vanhempia on mitä katsella, kun miehet alkaa olla turhan plösöjä ja setämäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin mahdollista jos henkilö ei ole koskaan isommin tutustunut itseensä. Samahan se on mielipiteissä ja tavassa katsoa maailmaa ja sen ilmiöitä jne, tai esim ihmisten ymmärtämisessä jne. Tosi moni ihminen elää oikeasti koko elämänsä läpi niin että niillä ei vaihdu mitkään raamit omassa ajattelussaan tai ymmärryksessään. Sillekkin on ihan oikea selitys olemassa mikä liittyy ihmisen selviytymismoodiin ja miksi se tekee niin.
Voitko sinä noin vain katsoa muualle ja kieltäytyä jos sinun täysi ideaalityyppisi alkaisi juttelemaan sinulle ja esittäisi kiinnostusta?
Niin, en usko että noin vain valitset mennä pois tilanteesta. Et voi valita tykkäätkö tästä vai et alkukantaisella seksuaalisella tasolla.
Joillakin voi olla monta makua samaan aikaan - ja se profloituminen ja kehittyminen voivat viedä oman aikansa.
Minusta on erikoista, jossei maku muutu. Tarhassa ensi-ihastus oli tarhakaveri eikä toden totta viisivuotiaat ole sen koommin sytyttäneet. Laajimmillaan makuskaalani oli teini-iän kynnyksellä, kun ihastuksen kohteena oli paitsi luokkakavereita, niin eläkeikää lähenteleviå julkkiksia. Siitä se on sitten supistunut molemmista päistä
On. Itse aina tykännyt samannäköisistä parikymppisistä läpi elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yli 4-kymppiset naiset on intohimoisimpia. Itse en pitänyt ollenkaan seksistä alle 42-vuotiaana.
N56
Ulkonäkö. Tyyli.
Siitä oli kai kyse.
Sun ku.lli ei muuten ollut mainittavan arvoinen.
Minulla on aina, myös lapsena, ollut todella voimakas preferenssi lihaksikkaisiin, hyvinsyöneisiin miehiin. Isä on aina punttisalilla viihtynyt ja hänen kavereissa näki paljon sellaisia joihin ihastuin. Toki ihastuminen lapsena oli sellaista ihan viatonta ihastelua ja isän kaverit kaikki ihan täyspäisiä niin ei ollut mitään kädenvääntöä ja pihalla grillausta kummempaa kanssakäymistä ^^
Olen aika tykännyt noin 30-60v miehistä ja myöhemmässä teini-iässä/aikuisena kun varsinainen seksuaalisuus tuli itselläni mukaan näihin preferensseihin niin lihasten ja voiman määrä ja näyttävyys korostui mieltymyksissä ja aika tarkat temperamentti -ja muut kriteerit tulivat myös mukaan, koska halusin nimenomaan suhteen.
En itse ole mikään powerlifter-nainen enkä edes aktiivitreenaaja salilla. Harrastan juoksua, palveluskoiralajeja (joskus nämä yhdistyy canicrossin muodossa) ja korkeintaan jotain jumppailen painojen kanssa nyt kun sattuneesta syystä on miehen puolesta kuntosali kotona :)
Minulla tämä miesmaku ei ole mitenkään korreloinut sen kanssa että missä kunnossa itse olen, en voisi "tyytyä" johonkin "tavalliseen" saati hintelään mieheen, enkä koe että se olisi edes millään tavalla kohtuullista sille toiselle.
Joskus kun sinkkuunnuttuani aika tasan kolmekymmentävuotiaana hain seuraa netistä niin huomasin kun minulla oli profiilissa tämän mieltymyksen takia tarkat kriteerit miehen koolle, että ne ns. tavalliset miehet tuli ahdistuneena tai hämmentyneenä avautumaan asiasta. Minulla oli täysin rehelliset uunituoreet kuvat itsestäni ja maininta että minulla on ihan tavallisen löllö maltillisesti liikkuvan ja ruokaa pelkäämättömän naisen keho.
Jotkut miehet eivät tuntuneet ymmärtävän, että sellainen kovaa treenaava mies ei tosiaan mitenkään automaattisesti etsi "tasoistaan" naista siltä osin :D
Oletus siis oli että "et saa etsiä tuollaista, ota minut, et ole itse fitnesskissa!!
Lollll. Ainoa vaikeuteni oli karsia neljästä aivan ihanasta ehdokkaasta se jonka kanssa mentiin treffeille ja myöhemmin naimisiin<3
Hirveän -turhan!- moni tuntuu ajattelevan ei niinkään mitä oikeasti haluaa vaan että saanko tästä markalleen täysin sen mitä voisin enimmillään saada tai voinko yrittää tällaista kun olen itse vain sitä ja tätä.
Pyh pah, mieheni rakastaa minua kuin hullu puuroa ja vaikka hän on ollut treenaavienkin naisten kanssa, hänen tyyppinsä liittyy enemmän kasvoihin ja tiettyihin temperamenttijuttuihin, tuppaa viehättymään itseään villimmistä naisista, joilla on luonnonkauneutta ja ilkikurisuutta, saa olla temperamenttiakin. Olemme oikein hyvä pari ja arki sujunut aina kuin tanssi :)
Ja vaikka olisi voimakkaat ulkonäköpreferenssit niin toimeenhan olisi syytä tulla muiltakin osin, jos elämän mittaista liittoa mietitään. Koska eiköhän sitten aikanaan olla molemmat toivottavasti kurttuisia ja vanhoja.
Eli älkää tyytykö. Tai mistä minä tiedän, tehkää hyvin itsellenne ja toisillenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ollut kiinnostunut vain saman ikäisistä tai muutaman vuoden nuoremmista miehistä. Parikymppisenä muistan miettineeni ja vähän huolehtineeni miten voisin ikinä kiinnostua jostain 30+ ikäisestä. Ei vaan kiinnostanut yhtään vanhemmat miehet, viisikin vuotta oli ihan turn-off.
Mutta nyt 35-vuotiaana onneksi ei enää kiinnosta parikymppiset, mutta pakko sanoa että edelleen kiinnostaa oman ikäiset tai vähän nuoremmat eniten. Ja tyyliltään samanlaiset myös, ei se paljoa ole muuttunut.
Tiedän mieltymykseni täsmälleen. Silti pidemmät suhteeni olivat erilaisten kanssa. Toisen kanssa lapset, toista rakastan vieläkin paljon. Syy suhteisiin oli aktiivisuus. Jos ketään mieltymys kiinnostaa: pieni, siro, muodokas, pitkät tummat hiukset. Hymy. Kaveriosastoa nykyään. Mutta on vaihtunut, myös viimeisen suhteeni kaltaiset naiset saavat pään kääntymään. Pidempi, leveät lantiot, hymykuopat, laittautunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, varmaan aika yksilökohtainen asia.
Minun miesmakuni ei ole vuosien aikana muuttunut, eli ihan samat ulkonäköpiirteet sytyttävät minut nyt nelikymppisenä, kuin mitkä sytyttivät silloin kun olin parikymppinen.
Itselläni taas miesmaku on vaihdellut aivan laidasta laitaan, ei ole ikinä ollut mitään omaa "tyyppiä". Varmaan luonnekysymys. Toiset ovat myös muissa elämän osa-alueissa ns jääräpäisempiä. Haluavat asiat tismalleen tietyllä tavalla esim musiikkimaun, ruokien, pukeutumisen ja muun suhteen. Itse olen muissakin asioissa aika rönsyilevä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut kiinnostunut vain saman ikäisistä tai muutaman vuoden nuoremmista miehistä. Parikymppisenä muistan miettineeni ja vähän huolehtineeni miten voisin ikinä kiinnostua jostain 30+ ikäisestä. Ei vaan kiinnostanut yhtään vanhemmat miehet, viisikin vuotta oli ihan turn-off.
Mutta nyt 35-vuotiaana onneksi ei enää kiinnosta parikymppiset, mutta pakko sanoa että edelleen kiinnostaa oman ikäiset tai vähän nuoremmat eniten. Ja tyyliltään samanlaiset myös, ei se paljoa ole muuttunut.
Muakin on aina mietityttänyt, että mitenhän sitä noista wanhoista joskus voi kiinnostua, kun en nuorempana yhtään kiinnostunut vanhemmista. No nyt olen 44 ja naimisissa 47-vuotiaan miehen kanssa. Kieltämättä ajatus hirvittää, mutta sattuu olemaan ulkonäöltään, olemukseltaan ja luonteeltaan nuoremman oloinen (ei nuorekas tekonuori, yök), joten ihan hyvin sopii mulle.
Ai herrajee. Yksi asia, mikä on minulla muuttunut valtavasti, on miesmaku. Lapsena ihailin aika feminiinisen oloisia (en tietenkään sitä itse silloin tajunnut) poikia, ja aika pitkään ulkonäöllisesti tummapiirteiset (ei siis mustat, vaan lähinnä etelä-eurooppalaiset) miellytti enemmän. Tämä on muuttunut ajan myötä ihan päinvastaiseksi: pidän ei-feminiinisen näköisistä vaaleista tai vaaleahkoista miehistä (esimerkkejä vaikkapa Haaland, Bolshunov, Cumberbatch..).
Tummapiirteisyys on kärsinyt valtavan inflaation - koska se assosioituu musuihin, arabeihin, joista en naisena välitä yhtään, hyh. Eksoottisuus on kadonnut, totta totisesti. Muita inflaation kärsineitä asioita: helteet, kuumuus, lämpö. Jatkuva matkustelu. Rock-musiikki. Tatuoinnit ja lävistykset. Kovien huumeiden ja pornon ihannointi ja 'vapautus'. Kansainvaellukset. Globaalisuus. Kansainvälisyys.
Sanalla sanoen: minusta on tullut konservatiivinen liberaali. Mikä paradoksi!!!
No siis joo on jotakuinkin pysynyt samanlaisena. Olen aina pitänyt ruskeatukkaisista ja ruskeasilmäisistä miehistä. Oma mieheni on kuitenkin blondi ja sinisilmäinen. Rakastuin hänessä ihan muihin asioihin kuin ulkonäköön. Toki hän on minusta viehättävä. Mulla siis rakastuminen ei vaadi sitä, että mies vastaisi mun ulkonäköihannetta. Nuorempana oli toisin, mutta sitten kasvoin ja kehityin ihmisenä.