Mikä ajaa pienten lasten äidit nopeasti takaisin töihin? Veikkaanpa, että

puolustusvoiman vanhoja puolijoukkuetelttoja. Sinne vaan kamiina keskelle ja lapset pienestä pitäen kipinävuoroon. Kaupungin maapala maksaa meillä päin 15 euroa vuosi ja sillä pläntillä mahtuu viljelemään potut ja porkkanat. Toisen pläntin voi sitten vuokrata telttapaikaksi ja kyykkypaskat tehdä perunamaan laitaan. Se on sitä ekologisuutta, johon lapset on hyvä opettaa.

ei missään nimessä.



22

Se, että minä esim. olen ollut kolme vuotta kotona, ei oikeuta mua kauhistelemaan jos joku vie alle vuoden ikäisen hoitoon. TÄmä on mun ratkaisu ja toinen on toisen. Sillä hyvä.

En päivääkään vaihtaisi pois, elämäni onnellisinta aikaa.

Miksi näissä ajatusmaailmoissa pitää aina mennä ihan äärimmäisyyksiin?



Meillä ei ole valtaisaa määrää lainaa, mutta sen verran kuluja kuitenkin, että emme yksinkertaisesti pärjää hoitovapaan aikana ilman että takkiin tulee. Mutta eikö kukaan muu ole kuullut sellaisesta asiasta kuin säästäminen? Meillä ainakin on laitettu tietoisesti syrjään rahaa, että ei tarvitse viedä 10 kk vanhaa hoitoon ja toisaalta ei tarvitse sitten muuttaa pienempään asuntoon tai jotain muuta yhtä radikaalia.

no juurihan tästä oli uutisissa, että kotona kauan ovat ne äidit joilla ei ole töitä mihin palata eivätkä ole korkeasti koulutettuja. Mun tuttavapiirissä on vain korkeasti koulutettuja äitejä joilla hyvä työpaikka, ja ovat kaikki menneet takaisin töihin viim. kun lapsi 1,5vuotta.



Itse menin takaisin kun lapsi 11kk, mutta meillä jäikin isä sitten kotiin ja on edelleen tytön kanssa (tyttö 1,5v). Ja helposti maksetaan yhden palkalla pk-seudulla asuntolainaa takaisin. Menin töihin takaisin koska niin halusin.

syynä ei oole raha eikä oma tylsistyminen vaan se että mieskin haluaa olla vuorostaan kotona lasten kanssa.



Loppupelissä meillä kuopus päätyy hoitoon 1,5v iässä miehen palatessa töihin (onko tuossa nyt vika itsekkäässä äidissä vai isässä?). Meille kuitenkin hyvä systeemi noin, lapsi saa isoveljen päiväkodista hyvän hoitopaikan ihan kotikulmilta ja palaamalla töihin vähän aiemmin kuin mitä pakko voimme turvata lapsille mahdollisuuden osapäivähoitoon, vapaapäiviin ja pitkiin lomiin. Meidän valintamme näin.

Pakotti ainakin minut töihin. Kansa on alistettu velkaorjuuteen ja lapsethan siitä eniten kärsivät! Miksi valtio haluaa hajottaa perheitä ylläpitämällä tonttipulaa ja asuntojen kuplahintoja?

Kolmen lapsen äitinä on tullut kokeiltua kaikkia vaihtoehtoja. Ekan kanssa olin kolme vuotta kotona, toinen meni tarhaan ollessaan 10kk ja nyt kolmas menee hoitoon ollessaan 1,5v. Ihmisillä on eri elämäntilanteita, mutta nämä kotiäitivouhottajat eivät sitä vain tajua. Ei kai nyt kukaan halua muuttaa esim. omasta talostaan vuokralle, myydä autoa jne. sen takia että voisi päteä kotona kolme vuotta lapsen " parhaaksi" .



Huvittavin kotiäititapaus minkä tiedän, on sukulainen joka on edelleen kotiäitinä vaikka lapset ovat 12v ja 15v:) Aina kun äidin näen, hän jaksaa jossain käänteessä muistuttaa, kuinka on aina pistänyt lapset kaiken edelle. " Mitään en itselleni osta, vaan lapsiin pistän kaiken" . Työelämästä pudonnut täysin ja elää miehen rahoilla.

Jos nyt ajatellaan vain rahaa, niin uskon, että kovapalkkaista naista motivoi enemmän töihinlähtö kuin pienempipalkkaista. Tietty pienen lapsen hoitopaikan valinta on muutakin kuin vain taloudellinen kysymys...



Itse aloin laskemaan, kuinka paljon perheemme menettää palkkatuloja, kun olen kahdesta lapsesta vuorotellen hoitovapaalla (ja äitiyslomalla)..aika iso summa siitä tuli, jo pelkästään sairaanhoitajan palkalla. Siitä huolimatta, että vähentää palkasta täydet hoitomaksut ja kotihoidon tuen. Eli jos olisin KTM tai muu kovapakkainen, niin todennäköisesti en olisi kotona täysiä hoitovapaita kuten nyt hoitsuna.

Monissa perheissä on yhteinen päätös antaa lasten kasvaa ensivuodet kotona ja mies ei todellakaan pidä " mankumisena" kun vaimo tarvitsee rahaa. Tosin tietysti silloin miehen tulotaso on oltava aika hyvä (tai vaihtoehtoisesti kuluja on leikattu).



t. kotiäiti, joka kotona kunnes pienin 3 v ja palaa sitten VAKItyöhön, josta tykkää ja johon on korkeakoulukoulutus. Eli on meitäkin jotka oikeasti valitsevat kotiäitiyden, ainakin väliaikaisesti, ihan vapaaehtoisesti.

Meidän perheessä ei katsota että kuka tienaa ja mitä, koska yhdessä rahaa käytetään. Yleensä en osta itselleni mitään, koska en tarvitse perusjuttujen (ruoka, pesuaineet) lisäksi oikeastaan mitään kuukausittain. Vaatteita ostan kun vanhat menevät rikki. Miksi olette äidit suhteissa joissa miehet niin lapsellisella tasolla, että katsovat teidän rahantarvettanne esim. kauppareissuun " mankumiseksi" ? :o Surullista, että raha ajaa esim. lapsen kotihoidon yli (siis niillä, joilla olisi varaa jäädä kotiin mutteivät voi ylpeytensä/miehen typeryyden takia)...



Ps. Miksi joku kirjoitti kotiäitien haukkuvan teitä työssäkäyviä? Tietääkseni täällä on koko ajan vaan puolusteltu työssäkäyvien fiksuutta, filmaattisuutta jne. ;)

Eipä hän siellä ehtinyt olla kuin 8kk kun jäin toisesta äitiyslomalla ja töihin palasin vasta kuopuksen ollessa 3v. Ja olen erittäin kiitollinen siitä,e ttä olin kotona koko tuon ajan. Vaikka tulot oli pienet, silti tulimme toimeen hyvin.

Vierailija:

Meidän perheessä ei katsota että kuka tienaa ja mitä, koska yhdessä rahaa käytetään. Yleensä en osta itselleni mitään, koska en tarvitse perusjuttujen (ruoka, pesuaineet) lisäksi oikeastaan mitään kuukausittain. Vaatteita ostan kun vanhat menevät rikki. Miksi olette äidit suhteissa joissa miehet niin lapsellisella tasolla, että katsovat teidän rahantarvettanne esim. kauppareissuun " mankumiseksi" ? :o Surullista, että raha ajaa esim. lapsen kotihoidon yli (siis niillä, joilla olisi varaa jäädä kotiin mutteivät voi ylpeytensä/miehen typeryyden takia)...

Ps. Miksi joku kirjoitti kotiäitien haukkuvan teitä työssäkäyviä? Tietääkseni täällä on koko ajan vaan puolusteltu työssäkäyvien fiksuutta, filmaattisuutta jne. ;)

lapset tarvitsevat aineellista hyvää (sekä tarpeellista ja välillä tarpeetonta)

läpi lapsuutensa. Myös yli kolmivuotiaana ja silloin olisi kiva olla työ johon työllistyy ja josta maksetaan jotain ja joka kiinnostaa enemmän kuin nykyinen.



Opintoja olen jo lasteni hyväksi lykännyt, olen aikoinani ollut neljä vuotta kotiäitinä, lyhentänyt työpäivääni, pitänyt lomani ripotellen päivän sinne päivän tänne jotta voin olla ekaluokkalaisen kanssa kotona välipäivät jolloin koulua ei ole jne. Ja nyt on tälläinen tilanne, nyt eletään sen mukaan.



Täällä kuullostaa pääsevänsä pro äitien joukkoon kun on kotiäiti vaikka hampaat irvessä eläen mahdollisimman askeettisesti ja tulemalla toimeen mahdollisimman vähällä. Lykkäämällä lainojen maksua, elämällä ilman mitään huvituksia, myymällä pois autonsa (kyllä hyvä mies jaksaa kävellä töihin lastensa vuoksi) asunnosta puhumattakaan.



Mutta Reimatecit pitää olla ja vaunut huippiluokkaa sillä lapsen hyvästä ei voi tinkiä ja muilla kamppeillahan kullannuppu ei ulkona pärjää....



Sitten voi marttyyriäiti hymyillä puistossa hiekkalaatikon reunalla, että lasten takiahan tässä, ne kun on tärkeitä.



Ja siinä hymistellessä jää huomaamatta, että ihan kaikkien mielestä tuo ei ole ainoa oikea tapa huolehtia ja rakastaa lastaan. Mutta mokomat ymmärtämättömäthän voikin sitten haukkua muille ikikotiäideille jotka jo ovat ymmärtäneet lainanmaksujansa lykätä tai asuntonsa myydä....

Meillä on kolme lasta ja haaveena olisi edes 70 neliötä. Siksi joudun menemään töihin mahdollisimman pian. Meillä on kaksi akateemista vanhempaa, mutta tuo 70 neliötäkin tuntuu lähes ylivoimaiselta nykyisellä hintatasolla.

Mielestäni myös naisella on velvollisuus osallistua perheen elatukseen. Tarkoitan nyt naisia, jotka eivät ole välttämättä hankkineet mitään koulutusta, eivät sen vuoksi saa töitä ja ovat kotona mukamas vaihtoehtona työssäkäymiselle. Tai joiden miehillä on niin hyvä palkka, ettei naisen edes tarvitse miettiä töihin menoa - välillä voi käydä täällä pätemässä ja korostamassa kotihoidon olevan ainoa oikea hoitomuoto lapsille. Tai sitten on näitä marttyyrejä, jotka korostavat olevansa niiin vaatimattomia, etteivät tarvitse itsellensä mitään muuta kuin ruokaa ja shampoopullon puolen vuoden välein ja ehkä uudet mammakalsarit kerran kahdessa vuodessa - kunhan vain lapset saavat olla mamman kanssa kotona, hellanlettas.



Jos nyt todellisuudessa kysyttäisiin, moniko vannoutunut kotiäiti (en tarkoita normaalia äitiyslomaa pitävää) on kouluttautunut tai on peräti työpaikka odottamassa, niin aika harvassa heitä on. Onhan sitä täällä nettikeskusteluissa heittää esille vaikka mitä titteleitä,mutta läheisimpään puistoon kun menee ja kyselee, niin näkee todellisen kouluttamattomuuden ja työttömyyden tason. Useinpa näillä kotiäideillä ei ole juuri mitään kokemusta oikeasta ja säännöllisestä työelämästä. Lasten hoito kotona EI ole työtä.

Mm. " menee hermo tohon lapseen" " Revin paidan väkisin lapsen päältä" , " onko suun saippualla peseminen väkivaltaa" , " Muita raivopää-äitejä?"



Nämä ovat varsin huolestuttavia viestiketjuja, joiden kirjoittajina ovat pienten lasten kotiäidit. Niitä lukiessa, en voi ymmärtää, miten loputtomasti jaksetaan peräänkuuluttaa lasten pitkää kotihoitoa. Tilanteet ja ihmiset ovat niin erilaisia, että mikä sopii toiselle, on kauhistus toiselle.



Ihan varmasti tässä maassa on paljon lapsia, jotka voisivat paremmin ja reippaammin, jos olisivat päivisin hoidossa. Kiukkuinen ja " raivopäinen" kotiäiti ei varmasti ole yhtään parempi vaihtohto lapselle kuin päivähoitopaikka. Vaikka lapsen kotihoito ideologialtaan olisikin kuinka hyvä asia tahansa, ei se aina toteudu kovin hienosti.



Lapsus ja vanhemmuus on paljon, paljon enemmän kuin vainpikkulapsivuodet. Minusta kestävämmän pohjan tälle saa, kun punnitaan omat voimavarat (henkiset, taloudelliset, ym.) tarkasti ja tehdään omat ratkaisut sen mukaisesti, riippumatta siitä mikä yleinen asenne lastenhoitoon on.

Tyypillisin lause heidän suustaan: " Viddu mä olin kännis viikonloppuna" . Näitä näkee ihan liian kanssa.

vaikea tajuta, että jotkut viihtyvät lastensa kanssa kotona? Joo olen kauppiksesta valmistunut akateeminen, on hyvä vakityö, viihdyn töissä jne jne, mutta kyllä mä paremmin kotona viihdyn. Mielummin mä kotona olen lasteni kanssa kuin katselen työkavereideni naamoja =)