Lue keskustelun säännöt.
Suomen kielen oppimisesta. Olenko kasvanut kuplassa vai mikä on muuttunut?
06.07.2026 |
Ensialkuun haluaisin että keskustelu pysyy asiallisena, en provoa vaan tämä on oikeasti se oma kokemukseni ja tilanteeni jossa olen kasvanut.
Kasvoin perheessä jossa sukulaisiin ja tuttuihin kuului paljon maa_hanmuuttajia ja maa_hanmuuttajataustaisia. Olen kuitenkin itse ihan suomalainen. Ulkomaalaisia ja ulkomaalaistaustaisia kavereita minulla on ollut paljon, paras kaverini melkein 15v ajalta on ulkomaalainen. Olen myös seurustellut ulkomaalaisen kanssa melkein 10v, erottiin mutta ollaan yhä hyviä kavereita ja olin hetki taaksepäin tämän häissäkin.
Kaikki, siis KAIKKI, tuntemani ihmiset joiden äidinkieli ei ole suomi ovat sen opetelleet jos täällä meinaavat pidempään asua ja minulle on opetettu lapsesta saakka että esimerkiksi porukassa jossa suurin osa on vaikkapa englanninkielisiä, ei aleta puhumaan kahden ihmisen kesken espanjaa. Maan kielen opettelu on itselleni opetettu samanlaisena kohteliaisuuskysymyksenä kuin vaikkapa se, että et niistä nenää ruokapöydässä tai kaiva ruokaa ikenistä kesken ruokailun. Kun tuttu on tarjonnut minulle työpaikkaa maasta jonka kieltä en osaa, olen sanonut ei kiitos, en koe että pystyisin oppimaan kyseisen kielen sille tasolle että voin työskennellä kyseisessä maassa. Kielitaidottomana töihin lähteminen ei ole edes tullut mieleeni vaihtoehtona.
Nyt vasta aikuisena on tullut vastaan se ajatus että maan kieltä ei tarvitse opetella tai osata. Vai onko kyseessä internetin öyhötyskupla? Oman taustani takia tämä on minulle aika shokki, mutta olen törmännyt tähän nyt ihan oikeassakin elämässä pari kertaa.
Kommentit (28)
Olen törmännyt siihen, miten nykyisille pikkulapsille opetetaan se englanti ekana kielenä ja perustellaan Suomen kielen oppiminen sillä, että sen oppii koulussa. Jos yhä useampi tenava puhuu natiivina muuta kuin suomea, miten ihmeessä se suomalaisen kersa sitten oppii suomea? Mut tää on kuulemma hyvä näin.
Omilleni jaksoin vielä tahkota suomea mut turhaan taisi olla sekin työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset kaikkialla ovat aina olleet samanlaisia: tehdään kun on pakko.
Jos suomalaiset itse sopivat, että meidän yrityksen toimintakieli on englanti, niin töissä ei enää suomea opita. Tai jos päätämme tarjota opintoja englanniksi ja suomalaisetkin tekevät jo gradunsa englanniksi, niin ei tule suomea opittua yliopistollakaan. Ja kun sosiaalisissa tilanteissa kantaväestö kohteliaasti vaihtaa englantiin, ei suomea tarvitse harjoitella.
Tästä on turha syyttää ma mujen "epäkohteliaisuutta". Uuden kielen oppiminen vaatii paljon työtä ja harjoitusta ja jos ympäristön paine ja tuki puuttuu, ei ole ihme, että projekti jää.
Toinen porukka ovat sitten pa kolaistaustaiset tai muuten osattomat. Lapset oppisivat nopeasti, mutta jos ma mut sijoitetaan samoille alueille, joissa on mahdollista pyöriä vain omankielisten kanssa ja joissa äidit hoitavat kotona lapsia, niin myös toisen sukupolven kielitaito voi jäädä puutteelliseksi. Ja se on selvä, että näiden perheide aikuisilla ei ole aina ymmärrystä ja resursseja opiskella. Siellä on jopa lukutaidottomia vanhempia, traumataustaa ja vaikka mitä. Kielikurssin etsiminen ja maksaminen eivät ole ekana mielessä.
Suomalaiset ovat itse vastuussa siitä, että emme itse muuta yhteisöjämme englanninkielisiksi. Meidän on itse käytettävä suomea ja vaadittava suomenkielistä palvelua jne. Lisäksi meidän on estettävä rinnakkaiskulttuurien syntyminen esimerkiksi kaupunkisuunnittelun ja asuntopolitiikan keinoin. Maah anmuuttajien lapset pitää saada tarhaan. Vanhemmille pitää tarjota kielikursseja, erityisesti äidit pitää saada pois kotoa. Kouluissa on oltava kunnollista s2-opetusta, eikä yhdessä koulussa saa olla liikaa tietyn kieliryhmän edustajia, jotta ystävyyssuhteita syntyy enemmän yli kielirajojen.
Vaikka yksilölläkin on oma vastuunsa, ympäristö vaikuttaa valtavasti siihen, onko motivaatiota, keinoja ja mahdollisuuksia oppia kieltä. Myös yksilön tausta vaikuttaa. Akateemisesti koulutettu varakas ihminen on ihan eri tilanteessa kuin lukutaidoton pako laisäiti.
Vaihtareista itselläni on myös kokemusta yliopistosta ja Ranskasta ja Espanjasta tulleet eivät olleet lainkaan kiinnostuneita oppimaan suomea. Ranskalaiset eivät osanneet edes englantia kunnolla, ääntäminen oli lähinnä kammottavaa. Kukaan suomalainen nuori ei puhuisi niin huonoa englantiakaan, mitä lie Ranskassa opetetaan.
Espanjalaisia ei kiinnostanut kuin bilettäminen ja sekoilu, ei suomi yhtään. Olivat muutenkin erittäin ylimielisiä suomalaisia kohtaan.
Mm. näiden kulttuurien ihmiset kunnostautuivat kielitaidottomuudellaan. Erona voi mainita italialaiset, jotka lähtökohtaisesti olivat kiinnostuneita opettemaan muutamia fraaseja suomeksi ihan kohteliaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset kaikkialla ovat aina olleet samanlaisia: tehdään kun on pakko.
Jos suomalaiset itse sopivat, että meidän yrityksen toimintakieli on englanti, niin töissä ei enää suomea opita. Tai jos päätämme tarjota opintoja englanniksi ja suomalaisetkin tekevät jo gradunsa englanniksi, niin ei tule suomea opittua yliopistollakaan. Ja kun sosiaalisissa tilanteissa kantaväestö kohteliaasti vaihtaa englantiin, ei suomea tarvitse harjoitella.
Tästä on turha syyttää ma mujen "epäkohteliaisuutta". Uuden kielen oppiminen vaatii paljon työtä ja harjoitusta ja jos ympäristön paine ja tuki puuttuu, ei ole ihme, että projekti jää.
Toinen porukka ovat sitten pa kolaistaustaiset tai muuten osattomat. Lapset oppisivat nopeasti, mutta jos ma mut sijoitetaan samoille alueille, joissa on mahdollista pyöriä vain omankielisten kanssa ja joissa äidit hoitavat kotona lapsia, niin myös toisen sukupolven kielitaito voi jäädä puutteelliseksi. Ja se on selvä, että näiden perheide aikuisilla ei ole aina ymmärrystä ja resursseja opiskella. Siellä on jopa lukutaidottomia vanhempia, traumataustaa ja vaikka mitä. Kielikurssin etsiminen ja maksaminen eivät ole ekana mielessä.
Suomalaiset ovat itse vastuussa siitä, että emme itse muuta yhteisöjämme englanninkielisiksi. Meidän on itse käytettävä suomea ja vaadittava suomenkielistä palvelua jne. Lisäksi meidän on estettävä rinnakkaiskulttuurien syntyminen esimerkiksi kaupunkisuunnittelun ja asuntopolitiikan keinoin. Maah anmuuttajien lapset pitää saada tarhaan. Vanhemmille pitää tarjota kielikursseja, erityisesti äidit pitää saada pois kotoa. Kouluissa on oltava kunnollista s2-opetusta, eikä yhdessä koulussa saa olla liikaa tietyn kieliryhmän edustajia, jotta ystävyyssuhteita syntyy enemmän yli kielirajojen.
Vaikka yksilölläkin on oma vastuunsa, ympäristö vaikuttaa valtavasti siihen, onko motivaatiota, keinoja ja mahdollisuuksia oppia kieltä. Myös yksilön tausta vaikuttaa. Akateemisesti koulutettu varakas ihminen on ihan eri tilanteessa kuin lukutaidoton pako laisäiti.
Ei ole suomalaisten tehtävä tarjota ulkomaalaisille kielikursseja, vaan heidät tulee velvoittaa oppimaan kieltä.
Tämä on ihan olennainen ero eli sinun pakko oppia kieltä tai oleskelulupa katkeaa. Silloin se kielitaito tulee kuin itsestään, kiinnostus kieleen alkaa ja sitä halutaan oppia. Alueellinen sekoittaminen ei toimi, kun ei se alue tee sitä kiinnostusta kieleen. Helsingissä on rikkaimmillakin alueilla täysin suomea osaamattomia ihmisiä ja he ovat asuneet Suomessa jopa 10 vuotta ilman että puhuisivat suomea.
Kun suomalaiset ovat oppineet englannin pelkästään koulussa tai tv:tä katsimalla niin sama on mahdollista myös muillekin, jos kiinnostusta suomeen löytyy ja sitähän löytyy heti, kun on pakko.
Kielitaidottomana töihin lähteminen ei ole edes tullut mieleeni vaihtoehtona.
Tosi monelle suomalaiselle se on ollut vaihtoehto. On lähdetty USA:han, Kanadaan ja Ruotsiin töiden perässä ja opittu se mikä on opittu ja tarvittu. Yhteisö on jeesannut niitä joilta kieli ei ole sujunut, aina on löytynyt joku kaveri joka osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen törmännyt siihen, miten nykyisille pikkulapsille opetetaan se englanti ekana kielenä ja perustellaan Suomen kielen oppiminen sillä, että sen oppii koulussa. Jos yhä useampi tenava puhuu natiivina muuta kuin suomea, miten ihmeessä se suomalaisen kersa sitten oppii suomea? Mut tää on kuulemma hyvä näin.
Omilleni jaksoin vielä tahkota suomea mut turhaan taisi olla sekin työ.
En ole yhtään lasta tavannut, jossa lapsi oppisi ekana kielenä englannin, jos vanhemmat ovat suomenkielisiä. Ero asia, jos vanhemmat ovat natiivienglannin puhujia. Aika kehnon kielitaidon lapsi tulisi tällöin saamaan, jos eka kieli on broken English. Sille heikolle pohjalle on vaikea oppia muitakaan kieliä. Tätä ei missään nimessä suositella.
Vierailija kirjoitti:
Kielitaidottomana töihin lähteminen ei ole edes tullut mieleeni vaihtoehtona.
Tosi monelle suomalaiselle se on ollut vaihtoehto. On lähdetty USA:han, Kanadaan ja Ruotsiin töiden perässä ja opittu se mikä on opittu ja tarvittu. Yhteisö on jeesannut niitä joilta kieli ei ole sujunut, aina on löytynyt joku kaveri joka osaa.
Kannattaisiko jo päivittää tiedot nykyaikaan? Jos yli 50 vuotta sitten Ruotsiin lähdettiin töihin huonolla kielitaidolla niin se aika on mennyt jo kauan sitten.
Mitä perinneruokien valmistaminen liittyy siihen, että muuttaa ulkomaille? Niitä voi syödä ravintolassakin. Mutta yleensä suomalainen nämä kyllä osaa ja ei vaadi edes paljon opetella näitä muiden asioiden joukossa. Olisi aika hullua muuttaa ulkomaille, mutta ei tuntisi maan kulttuuria ja ruokia. Että muuttaisi jonnekin, mutta ei olisi yhtään kiinnostunut paikallisesta kulttuurista? Muuttaisi esim. Italiaan, mutta inhoisi pizzaa ja pastaa, olisi kyllä melko hullua.
Yleensä suomalainen opettelee ensin vieraan kielen ja sen kulttuurin ja muuttaa vasta sen jälkeen.