Pieni ajatelma alkavalle viikolle

Jos kaksiulotteisessa maailmassa olisi täysin litteitä ihmisiä, he eivät pystyisi ollenkaan tajuamaan kolmatta ulottuvuutta, eli korkeutta. Jos sitten tavallinen kolmiulotteinen ihminen koskisi ylhäältä päin kaksiulotteista, tämä litteä tuntisi, että häntä kosketetaan, mutta ei näkisi ketään. Hän ei voisi ymmärtää, mitä tapahtuu. Ja jos tavallinen ihminen kastaisi sormensa maaliin ja koskettaisi kaksiulotteisen viereistä pintaa, kaksiulotteinen ei näkisi sormea vaan ainoastaan mystisesti itsestään ilmestyvän väriläiskän ja senkin ainoastaan sivulta käsin, ei edes ympyränä, joten se näyttäisi vain viivalta.

Näin on myös neljännen ulottuvuuden laita. Kun Jumala koskettaa neljännestä ulottuvuudesta käsin kolmiulotteista maailmaa, me emme näe Jumalaa sellaisena kuin Hän on, vaan ainoastaan mikroskooppisen pienen osan Jumalasta, ikään kuin neljännen ulottuvuuden varjon. Ihmisen kaksiulotteinen varjokin näyttää vain ihmisen ääriviivat ja muodon, muttei todellista kolmiulotteista ihmistä.