Minua ei enää kiinnosta mikään muu kuin liikunta

Täällä sama. Olen 65-vuotias mies. Talvella kuntosalia ja kesällä lenkkeilyä ja välillä syömistä.

Ei oikein kiinnosta muu, ei edes paneminen vaikka naiset välillä vilkuilee.

Mulla on ajoittain sama, ja olen todennut, että liikunta vie haitallisella tavalla energiaa pois muusta elämästä.

Niinä kausina töiden ohessa käyn 3-5 krt kävelylenkeillä ja salilla. Alan syödä terveellisemmin ja herkutkaan ei jostain syystä maistu. Laihdun huomaamatta, koska mun ei tee mieli kaupassa kaikenlaisia mielitekoja ja kotona oikeastaan odottelen seuraavaa päivää, että pääsen taas liikkumaan. 

Jos tulee kutsu kyläilemään, en mielelläni menisi, koska se voi olla pois liikunnasta. Jos on herkkuja vierailla tarjolla, en haluisi niitä syödä, koska ei tee mieli. Varmaan myös liittyy kortisoliin/verensokerit pysyy tasaisena kun liikkuu.

Mutta kaikenlaiset extemporet jää pois elämästä, koska haluan liikkua ja saan siitä hyvää oloa ja tavoitetta, joka täyttyy. Ja mikä surullisinta, en haluaisi mennä vierailuille ollenkaan.

Tulin pari kuukautta sitten kipeäksi. Flunssan jälkeen liikunta taas jäi. Tilalle tuli mieliteot ja nautin ruuasta eri tavalla, joka on ihanaa. Menen extempore mieluummin ystäville ja energiaa jää vähän "muuhunkin" ja puuhailen vaikka ristikoitakin sohvalla mielelläni. Soittelen soittimia tms. Jos saan kutsun vieraille, menen mielelläni, enkä pode huonoa omaatuntoa, etten liiku.

Entiiä, kumpi on nyt parempi sitten. Ei vissiin kumpikaan.

Vierailija kirjoitti:

Täällä sama. Olen 65-vuotias mies. Talvella kuntosalia ja kesällä lenkkeilyä ja välillä syömistä.

Ei oikein kiinnosta muu, ei edes paneminen vaikka naiset välillä vilkuilee.

Juu. Liikunta ohjaa verenkierron muualle. Ei tuossa iässä enää panna tai runkkailla yhtään. Munakin on kuin pieni linnunpoika vaan nyrkissä, sitä kun puristelee niin terskan pää vain aukeaa irvokkaasti kuin nälkäinen lintu ja saattaa vinkaista kuin kuminen koiranlelu IIIK IIIK!. Paljon melua tyhjästä. Kun syö ja treenaa, niin verenkierto priorisoidaan lihasten ylläpitoon ja ruuansulatukseen. Hupihepille ei verenkiertoa enää samassa määrin sallita kuin nuorempana. Hiihtäessä voi huomata minun muna on ihan jäissä, kun lämpimään tupaan astelee.

Hienoa! Ja hyviä kommentteja!

Itse olin 44v. kun aloitin kävely-harrastuksen eli peräti +16 vuotta sitten. Sviddu, kun aamulla kauppareissun jälkeen piti huokailla ja huohottaa kotiinpäästyä. Käsitin, et olen ollut "näytönnysvääjä", jo useamman vuoden. Sitten kerran tuli mitta täyteen, päätin kävellä ns. kotimäen ympäri - kesti 45 min. ..... Jatkoin siitä sitten myöhemmin toiseen suuntaan, siitä se lähti. .... Muutaman vuoden päästä kokeilin uudestaan "kotimäkeä" - vähän yli 30 minsaa meni.

Pari pointtia: kannattaa lisätä proteiiininsyöntiä ja juoda vettä/nestettä. Itse unohdin nuo: nyt on sitten "letkunilkat" :( .... Toinen se, et jos ei huvita, niin ei ole pakko. Isä aloitti samanikäisenä (60 siis), pitkiä lenkkejä, kestävyys parani. Kyllästyi siihen ja lopetti kokonaan. (sama muuten oli aamuisen kaurapuuron kanssa!).

Olen tuo #24. Sen verran vielä, et alussa "menin hapolle" eli maitohapot aiheutti sen, et jalkojen lihakset ihan kipeät; kesti muutaman päivän ennenkuin kipu hävisi (juu, ois pitänyt verrytellä ja venytellä.... :( ).

Nyt, mulla ei tule enää "happoja" ollenkaan! Eikä niitä "syksyn ekat liukkaat" (heh!) -tuntemusta.

Vierailija kirjoitti:

itse opettelin kolmen vuoden aikana kaikki karatepotkut ulkoa. Nyt osaan ne niin ei tarvitse tehdä mitään.

Onko Daihatsu Charade -potku yksi niistä, vai oletko pikemminkin herrasmies, Daihatsu Charmant?