Lue keskustelun säännöt.
Miten feikata normaalia sosiaalista elämää, kun sitä ei ole?
05.07.2026 |
Minulla ei ole arjessani ystäviä, joita näkisin. Yksi ystävä asuu kaukana, tapaamme korkeintaan kerran vuodessa. Välillä arjessa tulee tilanteita, joissa joku, esim. työkaveri tai naapuri, kysäisee jotakin sosiaaliseen elämään viittaavaa. "Mitäs suunnitelmia teillä on kesäksi?" "Onkos tänä kesänä sukujuhlia tai ystävilläsi häitä?" Nämä kysymykset saavat minut kiemurtelemaan, sillä en viitsi sanoa, että ei ole sosiaalista elämää. Joskus olen erehtynyt kertomaan, ettei minulla oikeastaan ole sosiaalista elämää työn ulkopuolella, mistä työkaveri järkyttyi syvästi. Haluaisin, että minulla olisi, mutta olen kärsinyt yksinäisyydestä jo kauan.
Pohdinkin, miten saisin feikattua sosiaalista elämää, etten vaikuttaisi toisten silmissä hirviöltä, jonka seuraa kukaan ei kaipaa?
Kommentit (25)
Monelle riittää yksikin hyvä ystävä, eikä turhista tuttavista ole kuin rasitusta. Haluaisitko tai olisiko käytännössä mahdollista tavata tuota ystävääsi useammin? Se voisi ratkaista ongelman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrot jotain diipadaapaa ja unohdat asian heti sen jälkeen.
Katsele, millainen ihminen kysyy ja anna hänelle häneen maailmankuvaansa sopiva vastaus.
Vierailija kirjoitti:
Katsele, millainen ihminen kysyy ja anna hänelle häneen maailmankuvaansa sopiva vastaus.
Ei vaan just toisinpäin, jos on joku Pirjo-Liisa joka viettää koko kesän sukujuhlissa ja ystävättärien mökeillä, kerro että aiot viettää koko kesän yksiössä pelaamassa. Sitten voit repeillä hämmentyneelle reaktiolle 😆
Osalla elämään kuuluu vaiheita, jolloin sosiaalinen elämä ei ole rikasta ja ihminen voi kokea yksinäisyyttä, jos sosiaaliset tarpeet ei täyty. Osalla tämä vaihe jää päälle, osa saa muodostettua yhteyksiä esim. opiskelupaikan, harrastusten tai uuden työpaikan kautta.
Ei ihmisarvoa mitata sillä perusteella, montako ystävää on ja kuinka monta hääkutsua kesälle saa. Kaikki on samanarvoisia riippumatta ihmissuhteiden määrästä, mutta toki jos ihmissuhteiden määrä ei vastaa omia tarpeita, on se yksilölle tragedista.