Lue keskustelun säännöt.
Camuksen Sivullinen. Miksi tätä pidetään 1900-luvun yhtenä ihan parhaimmista kirjoista?
05.07.2026 |
Luin kirjan ja sitten luin siitä tietoa ja todella yllätyin arvostuksesta.
Enkö ymmärtänyt kirjaa oikein tai jotain? Pitääkö se lukea monta kertaa ennen kuin avautuu?
Kommentit (9)
Oletko lukenut myös rivien välit? Kirjoissa on usein monta kerrosta tekstin alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko lukenut myös rivien välit? Kirjoissa on usein monta kerrosta tekstin alla.
Hyvin sanottu. Luin Sivullisen nuoruudessani 80-luvun alussa. Voisin lukea sen nyt uudelleen.
3 x paska klassikko
Kirjallisuuden kaanoniin perehtyminen saattaa aiheuttaa myös pettymyksiä. Ylkkäri vinkkaa kolme klassikkokirjaa, jotka voi suosiolla skipata.
No onhan se.
Kai koska on filosofinen, samanlaista kuin sartre.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisyfuksen Myytin olen ainostaan lukenut Camusilta. Oli yllättävän lyhyt ollakseen viestiltään niin hyvä ja alku oli raju. Filosofialtaan kirjan ote hipoi buddhalaisuutta jopa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se lienee klassikko, koska kuvasi tuolloin tuoreesti modernin ihmisen kokemusta siitä, että mitään järkeä tässä ei ole. Nykylukijalle viesti ei enää ole uusi. Noihin aikoihin asti kirjojen päähenkilöt olivat yleensä jonkin tavoitteen tai idean ajamia yksilöitä, jotka joko onnistuivat tai epäonnistuivat pyrkimyksissään. Heihin oli yleensä helppo ja miellyttävä samastua. Tätä ei voi sanoa Sivullisesta, mikä oli varmaan aikanaan hätkähdyttävää monelle lukijalle.
Kirja ei tuntunut minustakaan kummoiselta, mutta toisaalta huomasin miettiväni sitä pitkään lukemisen jälkeen. Päähenkilö oli vastenmielinen omassa nihilistisyydessään. Toisaalta kaiken tunteettomuuden keskellä tunsi sympatiaa edes naapuriin koiraa kohtaa. Halusi tuomion, josta moni olisi halunnut hänet vapauttaa. Päähenkilö ymmärsi tappaneensa ihmisen, jota muut pitivät alempiarvoisena. Oliko päähenkilö sittenkään ihan täysi mulkku?