Tulenko katumaan myöhemmin lapsettomuutta?

Sulla on aikaa miettiä...

Älä nyt vielä huoli. On sulla ainakin viitisen vuotta tehokasta peliaikaa kai vielä?

Mullekaan ei kyllä tullut vauvakuumetta, mutta mieheni halusi lasta niin kovasti että suostuin. Ihanahan tuo on.

Ei missään nimessä,ja toivottavasti et tuu edes raskaaks!

Jos myöhemmin hoivavietti herää niin mahdollisuuksia sen toteuttamiseen on lukemattomia. Äitiyden iloja ja surujakin voi kokea esimerkiksi naimalla miehen, jolla on lapsia ennestään. Koskaan ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessan. Siksi ei kannata surra liikaa etukäteen - ja etukäteissuunnittelukin on usein turhaa.



Itselläni on ikää jo lähes 50. Kun ajattelen elämääni taaksepäin niin koskaan se ei ole pysynyt yli viittä vuotta kerrallaan ennustettavana. Aina on tapahtunut jotakin, joka on muuttanut suunnitelmia täysin.

Itseasiassa siis karttelin paikkoja, joissa joutuisin törmäämään kersoihin. Silti tuli tehtyä oma... Ja pois en vaihtaisi ;-)

Etkä välttämättä edes nyt saisi lasta vaikka yrittäisit, sen verran " vanha" jo olet. Mutta tuon syyn takia et saa lasta silti tehdä, se olisi väärin lasta kohtaan

Minä olen ihan tyytyväinen, että tuli lapsia hankittua. Olisin tosin voinut elää aivan hyvän ja onnellisen elämän ilman lapsiakin. Mutta luulen, että jossakin vaiheessa elämää olisin lapsia tullut kaipaamaan, jos en niitä olisi hankkinut.



Moni kokee viiden-kuudenkympin korvilla tyhjyyttä puuttuvista lapsista, kun ystävät ja työkaverit mm. juhlivat lastensa lakkiaisia ja nauttivat lastenlastensa seurasta.

Mieti mitä lapsen saaminen vaatii sinulta ja onko sinulla tarpeeksi annettavaa lapselle. Mieti arkielämää lapsen kanssa. Mieti kenen kanssa haluat jakaa elämäsi päivät. Mieti aikaa, kun olet itse vanha. Toivottavasti vasta todella vanhana ja rikkaan elämän eläneenä päädyt viimein hautaan. Lasten kanssa viimeistään tulisi oppia olemaan epäitsekäs. Antamalla saa.

Vapaaehtoinen lapsettomuus on noissa ikäluokissa vielä erittäin harvinaista. Tiedän, koska olen yksi niistä luonnonoikuista. Enkä todellakaan ole koskaan kaivannut omia lapsia. On ihan kiva seurata miehen lasten aikuistumista, mutta ei minun rintaani yhtään purista, että en ole heitä synnyttänyt.

Itseasiassa, tunnen aika monta vapaaehtoisesti lapsetonta 50-60-vuotiasta.



Kuten jo sanoinkin( en näillä sanoilla tosin), en yhtään pidä vapaaehtoista lapsettomuutta hölmönä tai huonona vaihtoehtona. Halusin kuitenkin kirjoittaa tuostakin asiasta, koska ap nimenomaan kyseli ajatuksia asiasta.



Muutama tuntemistani vapaaehtoisesti lapsettomista ei ole koskaan sanonut kaipaavansa lapsia elämäänsä, mutta myöntää että elämä on yksinäistä kun lapsia ja lapsenlapsia ei ole. Muutama heistä sanoo, että nyt jälkeenpäin ajatellen olisi halunnut lapsia hankkia ja tavallaan katuu sitä asiaa, vaikka ovatkin eläneet hyvän elämän ilman jälkikasvua. Muutama heistä ei ole missään vaiheessa kaivannut lapsia elämäänsä.





10

Maailma on pullollaan lapsia jotka eivät ole syntyneet oikeista syistä. (äiti ja isä vilpittömästi tahtovat oman lapsen) Heitä ei tarvi tehdä enää yhtään lisää! Kenenkään ei ole pakko tehdä lapsia, ilmankin voi varmasti elää hyvän elämän. Tärkeintä on tehdä sellaisia asioita joita itse todella tahtoo. Oikeasti, sinä itse olen ainut ihminen joka tuntee sinut kunnolla. Tämä on päätös joka sinun pitää tehdä täysin itse. Valitsitpa suuntaan tai toiseen, tee se puhtaasti omasta halustasi. Jokainen lapsi ansaitsee vanhemmat, jotka todellakin halusivat hänet.



T: kolmen rakkaan lapsen äiti

Me eletään täällä vain yksi elämä, joten " kaikkea" kannattaa kokeilla. Meillä on lisääntymisviettiä, ja monet ihmiset kehuvat vanhemmuutta, joten luultavasti se on jotain, mitä kannattaa kokeilla. Jos ajatellaan vain itsekkäästi.

Vierailija:

Etkä välttämättä edes nyt saisi lasta vaikka yrittäisit, sen verran " vanha" jo olet. Mutta tuon syyn takia et saa lasta silti tehdä, se olisi väärin lasta kohtaan

Viimeistään sitten, kun ystävät vierellä tulevat isoäideiksi ja tajuaa, että kukaan ei ole jatkamassa omaa sukua.



Mutta kyllä se vauvakuume sinullekin ehtii vielä tulla, vielähän sinulla on hyvää aikaa, olet vasta synnyttäjien keski-iässä. Lisäksi äidiksi kypsyy vasta lapsen syntymän myötä.

Jos et ole valmis sitoutumaan ja uhrautumaan niin jätä väliin. Onhan ne söpöjä, ainakin joskus.

Mutta jos äiti-rooli kiinnostaa, niin toisaalta se työ antaa paljon.



Jossain vaiheessa lapsettomuus voi ottaa tiukille, mulla eräs kaveri pisti välit etäisiksi kun sain kuopukseni juuri sen jäkeen kun oli päättänyt itse jättää tekemättä ja ikääkin oli jo yli 40v.

lopullista päätöstä, kuten joku asian ilmaisi, sulla on vielä 10-vuotta peliaikaa. Jos susta edelleen jatkuvasti tuntuu vuosien kuluttuakin, ettet lasta halua, niin sitten teet päätöksen ja elät sen mukaan. Ja kun sellaisen päätöksen tekee, niin sitten muistutat itelles että sitä ei sitten aleta katumaan.



Ja vaikka lapsen hankkiikin, niin voihan se vanhuus silti olla yksinäistä. Voi olla niin huonot välit lapseen, että tämä ei pidä yhteyttä, tai lapsi asuu kaukana tai lapsi voi vaikka menehtyä ennen vanhempaansa. Joten ei vanhuuden turvan takia kannata lasta pelkästään hankkia.