Ärsyttää älyttömästi "raksaleskien" valitus!

Minä ihmettelen, miksi vaimo ei ole lapsineen siellä kaverina. Työt sujuu tuplanopeammin, jos joku pitelee sitä lautaa tms.

Onneksi omalla miehellä on peukalo niin keskellä kämmentä, ettei edes harkittu rakentamista. Ostettiin hyvä "vähän käytetty" ilman hikeä ja kyyneleitä.

rakensivat taloa. Ei olisi tullut kyllä kuuloonkaan, että äiti olisi vain "laiskotellut" kotona, kaikki kädet olivat köyhässä perheessä tarpeen. Hän on kyllä niin pystyvä ihminen, että korvasi kyllä yhden äijän hyvinkin.

Jos olivat varautuneet, että mies tekee töiden ohessa 30 tuntia viikossa taloa vuoden ajana ja sitten onkin muut työmiehet kadonneet, jotain mennyt pieleen tms ja onkin tehty 40 tuntia kahden vuoden ajan, niin kyllähän siinä musta jo valittaa saa.



Kaikki vauvat ja lapset ei ole luonteeltaan sellaisia että kannattaisi raahata esim. perustuksia tekemään, tapaturmavaarakin on aika iso jos kaikki aikuiset keskittyy tekemään hommia eikä kukaan katso miten kersat pyörii työkoneiden keskellä. Jotain listojen kiinnityksiä sitten onkin varmaan jo ihan söpöä tehdä koko perheen voimin, mutta noita viimeistelytöitä on ehkä prosentti koko urakasta.

Ei se nyt ihan noinkaan mene. Kyllä rakennustyömaalla on aika paljon vaaran paikkoja lapsille, eli kyllähän sen vaimon aika menee niiden vahtimiseen. Voihan ne työt sujua nopeamminkin, kun ei lapset ja vaimo ole siellä jaloissa pyörimässä. Ja esimerkiksi ruoanlaitto siellä voi olla aika hankalaa ja onko esimerkiksi maalinkäryt kovin mukavia lapsille...

Minä ihmettelen, miksi vaimo ei ole lapsineen siellä kaverina. Työt sujuu tuplanopeammin, jos joku pitelee sitä lautaa tms.

eipä tässä vielä raskasta ole varsinaisesti ollutkaan. Mutta ap:lle sen verran, että toivottavasti et itse valita myöskään yhtään mistään. Et siitä, että lapset on sairaina, koska itsehän sä olet ne lapses hommannut, et siitä, ettei ole rahaa, koska itsehän valitsit kouluttautua huonommin jne jne.



AIka idioottimaista ruveta vetelemään jotain rajoja siihen, mistä saa valittaa ja mistä ei. Kukin valittakoon tai olkoon valittamatta asioistaan parhaaksi katsomallana tavalla.

raksalla mukana. Mies halusi, että olemme vaikka seurana lastenkanssa, ettei tartte yksin siellä touhuta. Työt nyt ei varmaankaan sujuneet nopeammin, mutta yhteinen projekti, yhdessä tehden vaikka hitaasti menikin. Nyt ollaan vuosi asuttu uudessa kodissa, ja on kiva kun lapsetkin muistelevat minkälaista oli tontilla rakennusvaiheessa.

Ei se nyt ihan noinkaan mene. Kyllä rakennustyömaalla on aika paljon vaaran paikkoja lapsille, eli kyllähän sen vaimon aika menee niiden vahtimiseen. Voihan ne työt sujua nopeamminkin, kun ei lapset ja vaimo ole siellä jaloissa pyörimässä. Ja esimerkiksi ruoanlaitto siellä voi olla aika hankalaa ja onko esimerkiksi maalinkäryt kovin mukavia lapsille...

Minä ihmettelen, miksi vaimo ei ole lapsineen siellä kaverina. Työt sujuu tuplanopeammin, jos joku pitelee sitä lautaa tms.

Arvon rouvat kun eivät ehkä tajunneet etukäteen miten suuresta hommasta talonrakennuksessa on oikeasti kyse kun siihen ryhtyy ilman ammattimiehiä. Miehillä menee siellä raksalla illat ja viikonloput. Se on kai ihan NORMAALIA? Kaikilla on projekti kestänyt vasta reilusti alle vuoden. Alkuun innoissaan esittelivät suunnitelmia ja eivät osanneet puhua muusta kuin siitä miten ihanaa on saada oma talo, mutta nyt eivät enää osaa muuta kun valittaa koko ajan.



-ap

Ehkä yli 5-vuotiaan sinne vois ottaa mutta ei kyllä nuorempaa ellei pysty koko ajan vahtimaan. Meillä oli välillä 5v ja 7v. lapset mukana vasta kun eka huone valmistui ja toimme sinne telkkarin ja videot ja pojat sai kattoa jonkun leffan sillä aikaa kun minä auttelin miestä. Sitä ennen käytiin raksalla van katsomassa miten projekti etenee. Pääosin olin kuitenkin kotona ja hoidin kodin ja lapset + sisustustarvikkeiden valinnat, paperityöt, kilpailutusta ja puhelut.



Mulle oli ainakin ihan selvää että työnjako on tämä ja yksin hoidan osani ja miestä näen jos satun heräämään siihen kun se tule kotiin. Arvostan todella sitä fyysistä työpanosta jonka mies talon eteen teki oman työpäivänsä jälkeen. En todellakaan olisi voinut valittaa vaikka toki olin aika yksinäinen ja ikäväkin miestä oli. Ehkä yleensä raksaleski valittelee vain raskasta tilannetta (sitähän se on), mutta tietää että näin sen pitää kuitenkin mennä. Jos vaimo alkaa vaatimaan miestä vielä kotitöihin ja olemaan ajoissa kotona, niin silloin mennään metsään.



Jos jotain tekisin nyt toisin niin rakentaisin niin lähelle tukiverkkoa että lapsia olisi saanut useammin hoitoon ja minä olisin päässyt raksalla viettämään mieheni kanssa laatuaikaa yhteistä kotia rakentaen.

On kertonut että "pikkurouvat" käy siellä välillä kääntymässä ja valittavat joka asiasta. Ukolleen siitä ettei nämä ole kotona auttamassa lasten kanssa, vaan notkuvat raksalla tyhjää tekemässä ja ammattimiehille siitä ettei mitään ole tapahtunut. Pikkurouvat kun eivät tunnu tajuavan että taloa ei rakenneta alta 3kk, ainakaan jos sen tekee pitkästä tavarasta, kunnolla.

Kaveripiirissäni useampikin pariskunta on parhaillaan rakentamassa omakotitaloa. Alkuinnostus on nyt vaihtunut jatkuvaan valtukseen siitä miten mies on koko ajan joko töissä tai raksalla ja itse JOUTUU hoitamaan kodin ja lapset ja valivali. ..

Hänellä saattoi mennä kuukausia, ettei käynytkään raksalla.

Ei se nyt ihan noinkaan mene. Kyllä rakennustyömaalla on aika paljon vaaran paikkoja lapsille, eli kyllähän sen vaimon aika menee niiden vahtimiseen. Voihan ne työt sujua nopeamminkin, kun ei lapset ja vaimo ole siellä jaloissa pyörimässä. Ja esimerkiksi ruoanlaitto siellä voi olla aika hankalaa ja onko esimerkiksi maalinkäryt kovin mukavia lapsille...

.

ihmetellään, kun niin moni talonrakentaja aviopari eroaa, kun talo on valmis tai valmistumaisillaan.



Pitäisi osata vaimojen asettua miehen asemaan. Ei niistäkään ole kivaa työpäivän jälkeen niskalimassa vielä raksalla paahtaa.



Me ostettiin uusi vasta valmistunut talo, piha laittamattta. Useimpana iltana töiden jälkeen mies on huhkinut pihatöissä. Minä lasten kanssa sisällä ja pihalla sen minkä olemme voineet olla. ja olen auttanut sen minkä voin.



Mun mies on paljon töissä ihan aina, siksi valmis talo, kun ei se olis ehtinyt rakentamaan itse.



Mutta jotkut naiset narisee asiasta kuin asiasta.....

Mikäs tässä nyt niin naurattaa..?

ei voi, kun nauraa

Ei se nyt ihan noinkaan mene. Kyllä rakennustyömaalla on aika paljon vaaran paikkoja lapsille, eli kyllähän sen vaimon aika menee niiden vahtimiseen. Voihan ne työt sujua nopeamminkin, kun ei lapset ja vaimo ole siellä jaloissa pyörimässä. Ja esimerkiksi ruoanlaitto siellä voi olla aika hankalaa ja onko esimerkiksi maalinkäryt kovin mukavia lapsille...

.

Omasta mielestäni en pahemmin valittanut, en kehdannut. Mä pääsin kuitenkin paljon helpommalla lapsia kaitsiessa. Tosin kyllä minäkin tein jotain pientä mitä nyt pystyin tekemään, lähinnä kuitenkin pidin miehet ruuissa ja siivosin jälkiä. Purkamassa olin kyllä paljon, mutta varsinainen rakentaminen/remontoiminen oli toisten juttu.



Mä olen myös sitä mieltä että rakennustyömaa ei ole lasten kannalta paras leikki paikka. Meilläkin oli jossain vaiheessa esim. sähkötyöt kesken ja vaarallisia johtoja roikku ties missä, joissakin kulki virta. Puhumattakaan nauloista ja vaarallisista työkaluista, niitähän ne lasten käsissä on. Pikasesti voi aina käydä, mutta ei mun ainakaan tehnyt mieli sinne lasten kanssa jäädä pitkäksi aikaa.

Suuresti ihmettelen, mikä siinä on niin raskasta?? Me rakennamme juuri ja meillä on useampi lapsi, pieniä vielä kaikki.. Ei ole vielä raskasta ollut yhtään, koko perheellä ollaan hyvin usein siellä, siivoillaan ja touhuillaan.



Kaikki, siis kaikki varoittelivat kuinka avioero tulee jne.. ei ole tuntunut vielä kuitenkaan siltä, tietyt jutut on ärsyttänyt ja tulee ärsyttämään mut ei tää kuitenkaan ole ollut muuta kuin todella mukava ja haastava projekti meillä.. Joka palkitsee kyllä valmistuessaan melkoisen kivasti :)



Eikä ole ollut niin haastava ettenkö tähän ryhtyisi mut en kuitenkaan ihan parin vuoden välein rakentelisi uutta, kuten jotkut rahan himoisimmat viitsivät tehdä!

talon kun olin ala-asteella, projekti kesti kaksi vuotta, faija paljon pois, molemmat vanhemmat stressaantuneita ja rahat tiukilla. Joo, olipa sitten lopulta unelmatalo ja "unelma"elämä, mutta sen päätin, että itse en IKINÄ ala rakennusprojektiin. Lapsille se rakennusaikakin on ainutkertaista elämää ja se on tylsä viettää kireässä tunnelmassa, isä pois ja pahimmoillaan vielä jossain väliaikaisasunnossa osan aikaa...

Siis kaveri vaan? Et ihan ystävä kuitenkaan?



Onko noin, että et ole sen veroinen, että sinulle kannattaa puhua murheistaan? Ymmärtänet varmaan, että rakennusprojekti on iso osa elämää ja jos siihen liittyviä murheita ei voi tuoda esiin luottoihmisille, niin sellainen et ilmeisesti olekaan. Ensin valitetaan suomalaisten puhumattomuudesta ja jos joku prosessoi rankkaa elämäntilannettaan, niin sitten haukutaan palstalla laiskoja pikkuvaimoja.



Onko mahdollista, ettet kestä kuulla jos vaikka kateus toisen talosta kirpasisi?

Mä olen aina ihmetellyt myös, mitä liikkuu näiden naisten päässä, jotka ovat kotona parhaimmassa tapauksessa yhden ison lapsen kanssa, mies käy töissä eli maksaa koko lystin ja illat ja viikonloput rakentaa taloa vaimon valitsemilla materiaaleilla, ja akka vaan valittaa "kun mä joudun yksin pesemään pyykit ja välillä imuroimaan, nyyyh..."



Kokeilisipa oikeasti, mitä on yhdistelmä ansiotyö-rakentaminen-lapset. Siinä leppoisa kotiäidin elämä näyttäytyisi vähän eri valossa.