Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hirveä riita vanhempien kanssa!!!!
19.05.2007 |
Ei tämän näin pitänyt mennä. Tultiin just sieltä ja erottiin riidellen. Mulla on kolme pientä lasta ja äiti asuu lähellä ja hänellä on paljon vapaa-aikaa. Mutta hän ei ikinä auta minua silloin kun on tarvis, vain silloin kun haluaa omista lähtökohdistaan lellitellä lapsenlasta. Viime viikolla olin tosi tiukoilla, kun kaksi lapsista oli sairaana. Pyysin itkien hoitoapua ja äiti vain sanoi, ettei hän nyt ole täksi viikoksi suunnitellut lastenhoitoa. Ja lisäksi valitti kovasanaisesti, että jos kolme lasta on hankkinut ei saa valittaa. Tänään oltiin heillä syömässä, juotiin pari lasia viiniä ja patoutuneet tunteet ryöpsähtivät. Tämä äitisuhde on niin kipeä. Voi ei!!!
Kommentit (21)
äiti menee omien juttujen perässä, ja mua harmittaa ihan vaan lasten puolesta kun ei mummu tahdo vilpittömästä nähdä lastenlapsiaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minusta äitisi on oikeassa. Minusta isovanhempien tehtävä ei ole hoitaan sinun lapsiasi. Isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta omia lapsenlapsiaan kohtaan, eikä omia täysi-ikäisiä lapsia kohtaan.
Ole onnellinen, että edes joskus lapsiasia hoitaa. Monet isovanhemmat eivät tee edes sitäkään!
Hyvä että hän kuitenkin joskus omasta tahdostaan hoitaa. Ole siitä tyytyväinen. Kaikilla ei sitäkään mahdollisuutta.
Minäkään en ole suvultani saanut apua. Minä en ole saanut koskaan, eikä sukuni ole koskaan halunnut olla lasteni kanssa. Kun kävin päällimmäiset tunteet läpi, niin olen hyväksynyt asian. Suhteeni sukuun on kohteliaan etäinen. Pidämme yhteyttä, mutta mitään lämpöä ei siihen liity.
Tiedän, että suvun ei tarvitse auttaa. Mielestäni se kuitenkin osoittaa jonkinasteista rakkautta, jos auttaisimme toinen toistamme. Koska ymmärrän aivoillani, että heillä ei ole velvollisuutta auttaa, niin en ole halunnut oppia vihaamaan heitä. Koska kuitenkaan en ole koskaan saanut apua, en koe, että heillä mitään syvempää sukurakkauttakaan olisi. Niinpä pidän heihin yhteyttä, mutta syvimpiä ajatuksiani en heidän kanssaan jaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisen täytyy hoitaa omat lapsensa!
Minullakin kyllä nyt tyttären pojat yökylässä. mutta ihan siksi kun tahdoin!
Otan tietenkin myös tarvittaessa mutta onneksi tarvetta harvoin.
Jos minua alettais kiristää lasten hoidolla ja suututtais milloin en voi ottaa en ehkä ottaisi lainkaan.
Vastuu on vanhemmilla ja isovanhemmat ottavat kun haluat ja heile sopii.
Itsellä kuopus12v, paljon jo omia menoja minulla, vihdoinkin! En halua ihan riippuvainen olla lapsenlapsista!
Meillä onneksi saa sanoa ilman suuttumusta jos ei käy!
" Ei velvollisuutta hoitaa..." . No ei kai sananmukaisesti velvollisuutta, mutta aika kylmältä kuulostaa. On mennyt Suomessa aika pitkälle omaan napaan tuijottaminen.
Toisaalta taas, eihän me voida tietää, kuinka usein jne. ap haluaa sitä lastenhoitoapua. Jos se on vaikka mennyt jo liiallisuuksiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pidä tehdä enenpää lapsia kuin jaksaa hoitaa tai hankkia apua pakottamatta ketään siihen. Isovanhempien oikeus on sanoa EI nyt en hoida lapsiasi. Minulla on ihan hyvät välit vanhempiini vaikka ovat välillä sanoneet että nyt me lähdetään tansseihin eikä hoideta teidän lapsia. Ovat hoitaneet meitä kun olimme pieniä ja kipeitä eikä heillä ollut aikaa huvitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet ovat työelämässä ja vihdoinkin aikaa myös itselle. Monet mummot harrastavat liikuntaa ym. matkustelevat, käyvät illan vietoissa ravintoloissa ja näin erobuumi-aikoina monilla on uusi kumppanikin, jonka kanssa viettää aikaa. Ei lapset voi vaatia, että mummo olisi lapsenhoitoautomaatti, joka on aina käytettävissä. Jotkut jopa kehtaavat vaatia mummoja hoitaan lapsia joka viikko ja jopa yökylään. Selvää on, että myös mummojen on saatava omaa elämää ja aikaa, kun omat lapset ovat lähteneet pesästä. Ei ole mitään velvollisuutta olla aina auttamassa lasten perheitä.
äitini on riippuvainen lapsestani, tappelu tulee, jos ei saa hoitoon niinkuin hän haluaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei nykyään hoida vanhempiaan. Olen hoitanut lapsenlapsia, enkä edes odota että hoitaisivat minua!
Ehdottomasti palvelutaloon kun en enää pärjää yksin!
etten joskus tulevaisuudessa auttaisi lastani lastenhoidossa jos sellaiseen tulee tarve (ja se ei ole päivittäistä) ja apuani kovasti tarvittaisiin - ja jos minulla ei olisi mitään pakollista menoa silloin.
Mielelläni auttaisin rakkaudesta lastani kohtaan.
En ole itse saanut kokea tällaista rakkautta, joten aion kyllä itse toimia toisin. Jaksamista sinulle ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella harmi sinun puolestasi. Koskaan en vanhempiani rassaa, tiedän heidän nauttivan lasteni kanssa olosta. Lapset 4 ja 5.
Tosi rankkaa, mutta koskaan ei liian pitkää päivää tms. Jos lapset sairastuvat kysyvät itse voivatko auttaa.
Hekin reissaavaat nykyään paljon, mutta innolla auttavat kun voivat!
Voi kun äitisi ja kaikki muutkin isovanhemmat ymmärtäisivät sen, että ne lapsenlapset ovat vain hetken pieniä, kohta he eivät haluakaan tulla mummon ja ukin luo, vaikka se " juuri nyt" sopisikin mummon kalenteriin :-( Jaksamisia ap:lle!
Mikä tekosyy!
Äitisi on hoitanut SINUA, joten luontevaa on, että sinä hoidat häntä.
Äitisi ei tarvitse enää hoitaa sinun lapsiasi. Tuskin kysyit äidiltäsi lupaakaan lasten hankkimiseen? Niinpä. Et kysynyt, eikä sinun tarvitsekaan. Joten turha syytää isovanhemmille velvollisuuksia, joihin heidän mielipidettään on kysytty.
Ilmeisesti ap:n äiti kuitenkin joskus hoitaa ap:n lapsia? Vaikkakin omista lähtökohdistaan. Eikö tämä riitä? Pitääkö isovanhempana olla lapsensa talutusnuorassa ja jatkuvasti babysitter-valmiudessa?
En usko että koskaan lakkaisin rakastamasta lapsiani niin paljon etten auttaisi heitä heidän ollessaan sairaana. Ja paras apu pikkulasten vanhemmalle tuossa tilanteessa on ottaa lapset hoitoon että potilas saa rauhassa levätä. Nopeuttaahan se jo parenemistakin jos saa nukkua!
Mihin on lähimmäisenrakkaus kadonnut? Sitä ihmettelen aina näitä ketjuja lukiessa. Minulle on täysin käsittämätöntä se ettei omaa lasta tahdota auttaa. Hoidanhan minä heitä nytkin heidän ollessaan sairaita, joten miksi kovettaisin jossain vaiheessa sydämeni heille?
teille itkien ja apua pyytäen. Surulliselta minusta kuulostaa tuo " kun en ollut suunnitellut" . Enkä ikinä osaisi kuvitella oman äitini vastaavan niin. Olen minäkin sitä mieltä, että velvollisuutta ei ole, mutta olisiko jotain muuta? rakkautta, empatiaa ja epäitsekkyyttä vaikka?
Alue: Aihe vapaa
mäkin meinaan mummona vetää lonkkaa vaan kun koko nuoruuteni lapsille antanut.