Ympäristötekijät ovat muokanneet persoonaani huonompaan suuntaan
Hyvästä, ainakin suhteellisen hyvästä ja mukavasta minä on kehittynyt melkoinen kapinoitsija, puolustaudun salaman-nopeasti, en kuuntele ihan mitä vaan, suutun, annan takaisin ja olen melkoinen persereikä, ennen olin ihan toisenlainen. Onko Suomen vika tai onko yleisen menon vika ?
Kommentit (9)
Sama homma täällä. Ei vain jaksa enempää ihmisten rajattomuutta ja perseilyä vaan pistän tälle stopin samantien. Jos joku ottaa asiakseen sanoa minulle jotain sellaista mitä en itse ikipäivänä kehtaisi sanoa kenellekään ääneen, ansaitsee hän saada sanallisen ryöpytyksen osakseen.
Vierailija kirjoitti:
Sama homma täällä. Ei vain jaksa enempää ihmisten rajattomuutta ja perseilyä vaan pistän tälle stopin samantien. Jos joku ottaa asiakseen sanoa minulle jotain sellaista mitä en itse ikipäivänä kehtaisi sanoa kenellekään ääneen, ansaitsee hän saada sanallisen ryöpytyksen osakseen.
OIKEIN. Ap (ennen kuuntelinkin liikaa sontaa, en enää, olen pelottavan kapinallinen ja sanavalmis)!
Sama vika. En tosin niinkään sähähtele muille, vaan minulla kyse on enemmänkin eristäytymisestä. On vaikea luottaa, enkä jaksa oikein mitään ja ketään. Hyvä vertaus voisi olla kanavan vaihtaminen - hyvin herkästi menee hermot, ja näpsäytän sisäistä "kaukosäädintä", ei kiinnosta, antaa.
Vierailija kirjoitti:
Sama vika. En tosin niinkään sähähtele muille, vaan minulla kyse on enemmänkin eristäytymisestä. On vaikea luottaa, enkä jaksa oikein mitään ja ketään. Hyvä vertaus voisi olla kanavan vaihtaminen - hyvin herkästi menee hermot, ja näpsäytän sisäistä "kaukosäädintä", ei kiinnosta, antaa.
Jäi sana pois: lopussa siis piti lukea "ei kiinnosta, antaa olla".
Ennen luotin tulevaan ja unelmoin. Sielu on revennyt irti minusta, kovettunut kiveksi.
Nyky-yhteiskunta ja perseilyn lisääntyminen ovat kovettaneet minua.
Olen huomannut samaa itsessäni. Ennen olin ihan toisenlainen.