Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomuus tuhoaa ystävyyden.
19.05.2007 |
Meillä on ollut tosi hyvä ystäväpariskunta, joka on jo pari vuotta kärsinyt lapsettomuudesta. Meille on nyt tulossa toinen lapsi. Tuntuu, että he ovat alkaneet vältellä meitä ja suhtautuvat muutenkin vihamielisesti. Olen yrittänyt mahdollisimman paljon ymmärtää heitä, itkenyt heidän ongelmiaan ja olisin valmis auttamaan jos vain mitenkään voisin. Mutta näköjään ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luopua ystävyydestä, vai? Mitä voisimme tehdä?
Kommentit (26)
Sanoit suoraan sen, mitä moni ei uskalla ääneen sanoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista, mutta näin käy toisinaan. Et ole tehnyt mitään väärää. Maailman lapset eivät katoa minnekään, vaikka joku kärsiikin lapsettomuudesta. Their loss... Enemmän vain kadottavat kuin pelkän lapsettomuuden myötä, kun kerran karsivat pois ihmisiä elämästään, joilla eri tilanne kuin heillä.
20 ja te muut samoin ajattelevat- niin kauniisti kun vielä ajatuksenne ilmaisettekin;" V..u onko se v..u kaverin vika vi...u)
Teillä ei taida olla aavistustakaan siitä millainen kriisi ja koko ihmisen identiteetin kaatava/muuttava asia lapsettomuus-suru on!?
Jonkun ihmisen kuolema voi olla elämän suurin kriisi, mutta kuolemaa surraan tavallaan eräänlaisen " kaavan" mukaan, ja se suru armahtaa ja hiukan hellittääkin ajan kuluessa, muistot muuttuvat haikeudeksi.
Oman lapsen kuoleman kohdalla se on todella vaikea prosessi ilman muuta, mutta älkää luulko tietävänne jotain lapsettoman tuskasta.
Tekstissänne näkyy se, ettette ole moista joutuneet koskaan kokemaan. Paljastatte vain oman asenteellisuutenne.
Se ei välttämättä ole lapsettoman valinta pitää välimatkaa niihin jotka odottavat tai joilla on pieni vauva- se yhteydenpitäminen ja näkeminen vaan yksinkertaisesti sattuu liikaa.
Itsesuojeluvaisto se on joka viime kädessä sanelee ihmisen käyttäytymistä. Totta kai vältetään sitä mikä tekee pahan olon, vaikka olisikin kysymys ystävästä.
Se on biologiaa, ei sen monimutkaisempaa.
Nimimerkillä kokemusta sekä lapsettomuudesta että läheisten ihmisten menettämisestä.
onpa taas niin typeriä kommentteja täällä että. Huomaa että ette tiedä lapsettomuudesta mitään. Me emme ole itse kärsineeat lapsettomuudesta mutta rakkain ystäväni on, ja olen sen hänen kanssaan elänyt. Ihan puistattaa millaisia ihmiset taas tässäkin keskustelussa ovat. Toivottavasti omalle kohdellenne ei satu yhtä suurta surua kuin lapsettomuus.
Vierailija:
Toivottavasti omalle kohdellenne ei satu yhtä suurta surua kuin lapsettomuus.
Vierailija:
Kyllä helvetti soikoon ystävyydessä pitää olla MOLEMMINPUOLISTA huomioimista. Lapsettomat jos ketkä, ovat kaikista itsekkäimpiä!!