Mikä tekee ihmisestä itsenäisen?

Tuolla periaatteella sanoisin että iso osa kansasta ei ole itsenäisiä

Raha, jolla voi ostaa palveluja, jos ei itse osaa tai viitsi. Se tuo itsenäisyyttä kummasti, kun ei tarvitse tukeutua keneenkään. 

Enkä nyt ehkä niin hae mitään itsenäisyyden määritelmääkään, vaan sitä, että millä tavoin joistain ihmisistä tulee itsenäisiä, itsenäisempiä kuin toisista?

Just sen takii että pitää pärjätä yksin. Kukaan ei koskaan auta eikä tue. 

Orvoksi jääminen

Jos on saanut sellaisen ”ihanteellisen” suomalaisen kasvatuksen, jossa lapsi kasvatetaan mahdollisimman omatoimiseksi, sen kustannuksella  että lapsi luulee että avun pyytäminen on jopa häpeällistä. On myös ihmisiä, joilla ei yksinkertaisesti ole ketään, keneltä saada apua, jolloin on vain pärjättävä. Yleensä silloin hätä keinot keksii, mutta mukavaahan sellainen selviytymiselämä ei ole.

Rohkeus yrittää ratkoa itse ongelmia ja hoitaa vaikeitakin asioita, koska tekemisen myötä oppii. Mutta jos rohkeus yrittää puuttuu niin on vaikea oppia ja itsenäistyä.

Minä itsenäistyin parikymppisenä opiskelijana lyhyessä ajassa tosi paljon, kun oli pakko hoitaa omatoimisesti tärkeitä asioita. Olin muuttanut pikkukaupungista isoon kaupunkiin opiskelemaan, ja minulle tuli vakavia terveyshuolia (jotka vuosia myöhemmin todettiin MS-taudin aiheuttamiksi). Yhtäkkiä piti hoidella hirveästi asioita ison yliopistosairaalan kanssa. Enkä voinut pyytää vanhemmiltani apua koska he olivat kaukana ja tunsivat uutta asuinkaupunkiani vielä vähemmän kuin minä.

Välttää avun tarjoajia, persetyrkkysiä ja muita kuppareita. Silloin on pakko pärjätä ihan itse.

Miten vastata itselleen jo alussa. Ihminen on itsenäinen kun: elämän perusjutut on hallussa, pärjää arjessa ja tarvittaessa osaa esimerkiksi selvittää miten joku asia tehdään.

Tekoäly on hyvä juttu. Jää turhat draamat pois. Tieto on avain. On kyseessä sitten kela-asiointi, terveys, ruokaohjeet tmv.

Introvertille aivan loistavaa.

Asenne

Ihmiset olivat joskus hyvin itsenäisiä, vaikka tietenkin luonnosta riippuvaisia. Nykyään yli 90% ihmisistä olisivat täysin avuttomia, jos kaupat menisivät kiinni ja viranomaiset ottaisivat lopputilin.

Raha. Läheisen tuki. Ikä.

Itsenäiset valinnat elämässä. Ei ole napanuorassa vanhempiinsa kun aikuistuu. 

Ap kysyi otsikossa ja vastasi sitten kommentissaan itse omaan kysymykseensä.

Ei kiinnosta muiden mielipiteet ja esimerkiksi somessa valhe-elämän esittäminen.

Osaa ottaa vastuuta itsestään, kukaan ei pakota asumaan missään metässä teltassa yhteiskunnan ulkopuolella, mutta osaa ottaa vastuun omista sanoistaan, teoistaan, tunteistaan ja ajatuksistaan. Se on ihan yksinkertainen asia mikä kirjoitettuna näyttää kaikkien silmiin myöskin sellaiselta, mutta silti 90% ihmisistä ei sitä osaa tehdä. 

On sanottu, että ainoat lapset ja esikoiset ottavat vastuuta enemmän ja ovat muita itsenäisempiä. Nähty myös omassa lähipiirissä. Varsinkin ainoat, kun ei ole siskojen tukea missään ja joudut yksin ottamaan vastuun lapsesta lähtien kaikesta -tapaukset. Onhan niitä lellittyjäkin. Esikoisista ja ainoista tulee usein myös yrittäjiä ja johtajia. Ovat vastuunkantajia. Keskimmäiset lapset riippuvaisempia ja kuopukset voivat olla itsevarmoja, mutta tarvivat sen parisuhteen nyt ainakin.

No pärjää yksin ja omin avuin eli osaa myös pyytää apua ja etsiä tietoa kun sitä tarvitsee. Kukaan ihminen ei ole voittamaton joten on täysin luonnollista tarvita joskus apuakin. 

Itsenäiseksi on minua aina sanottu. Äiti ja isä eivät koskaan kysyneet läksyistä esim. vaan itse sain taistella, että sain aikaa muilta töiltä läksyjen tekoon. Ja olin topakka. En lähtenyt ruohoamaan maata, vaikka isä pyysi, jos oli kokeet seur. päivänä. Kyllä se lapsuudesta lähtee, ja kasvatuksesta. Paljon olen myös oppinut tekemään töitä lapsuuteni aikana. Meillä oli maatila kesäpaikkana, ja siellä tein aikuisten rinnalla maatilan hommia viikonloput, lomat ja joskus viikolla illatkin. Koulu oli oma juttuni, ei vanhempien. Ja keskiarvo yli 9.

Kasvatuksen lisäksi herkkyyskausista; minusta tuohon itsenäisyys-sanaan liittyy myös toiminta. Eli jotain on henkilön psykososiaalisen kehityksen passiivisuus-aktiivisuus akselilla on ratkaistu oikeassa kehitysvaiheessa oikein. Ei olla jääty passiivisiksi, vaan ratkaistaan niitä ongelmia aktiivisesti, haetaan luovia ongelmanratkaisuja milloin mihinkin, ja otetaan vastuu: minähän ratkaisen tämän. Jonkinlainen reippaus ja aktiivisuus on näissä itsenäisissä ihmisissä myös. En nyt ajattele vain itseäni :D vaan mietin esimerkkejä tuttavapiiristä. Yksi kaverini on erakkona Lapissa. Kalastaa, metsästää, rakensi omin käsin talon. Tuohon yhteen kirjoitukseen lisään, että hän on perheensä esikoinen. Ja minä ainut lapsi. 

En puhu nyt introverteista. Vaan itsenäisesti hyvin selviävistä.