En ole enää mitään mieltä

Kyllästyin totaalisesti olemaan jotakin mieltä asioista. Syy tähän on se, että jos olen vähänkin eri mieltä asioista, niin lokaa sataa niskaan. Enää ei osata keskustella sivistyneesti, vaan vähänkin poikkeava mielipide jollakin on syy alkaa käymään henkilökohtaisuuksiin ja tunteella reagointiin. Tämä lähtee ihan omasta parisuhteesta ja ystäväpiiristä, koskien laajemminkin.

Koska en ole enää mitään mieltä asioista, niin se koskee myös ns. positiivisia asioita: esim. tuttavapariskunta lähti pitkäksi aikaa ulkomaille, johon totesin vain, että asia kunnossa. Siitäkin meinasi tulla ongelma, koska en ollut iloinen heidän puolestaan. 

Jos en voi olla omaa mieltä asioista, vaikka se ei kaikille muille olisikaan okei, niin en minä jaksa olla samaa mieltäkään asioista. Suhtaudun nykyään kaikkeen neutraalisti, ja se on lopulta osoittautunut hyväksi päätökseksi. Yksinkertaisesti väsyin välttelemään erimielisyyksiä, koska jos minulta aikoinaan kysyttiin, mitä ajattelen tms. ja vastaus ei miellyttänyt, niin riitahan siitä olisi tullut, ellen olisi mitätöinyt kantaani. En pidä riitelemisestä, mutta en ole aidosti törmännyt kehenkään, joka osaisi kunnioittaa ja pitää tunteensa kurissa. Eikä kyse ole nyt mistään abortti on murha tai naiset kuuluvat keittiöön -ajattelusta, vaan periaatteessa ihan normaaleista asioista. Kannatan esim. kireämpää maahanmuuttopolitiikkaa joo, mutta kannatan myös veropohjan tiivistämistä ja luonnonsuojelun lisäämistä. Eli poliittisesti olen montaa mieltä asioista. En pidä jazzista tai hentoäänisistä suomipoppareista, vaan tanakammasta rockista. Minulle miehenä sopii paremmin hillityt ja tavalliset vaatteet, eikä ylilöysät farkut ja kauluspaita. Pidän itselläni lyhyistä hiuksista, enkä keskipitkästä aaltoilevasta tukasta. Tämmöisten asioiden kertominen läheisille on ollut hankalaa, koska jotkut sanovat minun olevan 10v pikkupojan tasolla, jos pukeudun normaalisti ja pidän lyhyitä hiuksia. En voi käsittää oikeastaan. Niin ja en myöskään pohjattoman suuresti nauti lukemisesta. Eli riita saadaan tarvittaessa näinkin tavallisista asioista, eikä kyseessä ole mitkään em. kontroversiaalit provoisintiin käytetyt iskulauseet. Kirkko on hyvä, mutta homot saavat minun puolesta mennä naimisiin. Kyllästyin siihen, että olin sekä samaan aikaan mielipiteeni/näkemykseni esittäjä ja sen jälkeen asian sovittelija. Siksi on mukavaa olla nykyään neutraali. Nykyään lähinnä ehdotan asioita, esim. siirrän puheenaiheen muuhun teemaan ja osaan kyllä aika hyvin puhua asiaa, mutta paljastamatta omaa näkemystäni.