vastaus miehen näkökulmasta...kiitos!

Ei tuo kovin hyvält kuulosta. Solmut pitäis saada keskustelemalla aukeamaan. Vois olla parisuhdeneuvonta paras paikka. Ukot vaan kun ei sinne mielellään mene.



T: Ukko minäkin

mun mies ei tosiaankaan suostu lähtemään mihinkään terapiaan, sanoo vain että kaikki johtuu mun käytöksestä häntä kohtaan.

en pysty toista muuttamaan enkä itse näe enää syytä muuttua häntä kohtaan, niin monet kerrat olen yrittänyt... tuloksetta.

olen vain pahoillani lastemme puolesta koska he ansaitsivat kodin jossa on kaikilla hyvä olla.

haluaisin kuitenkin vielä vinkkejä mitä mies yleensä voisi ajatella tässä tilanteessa.

onko kenties masentunut, kyllästynyt perhe-elämään, vaivaako 50 villitys vai miksi ei halua yrittää?

Hyvältä kuulosta..Onko miehes aina käyttäytyny noin,vai jonkun tietyn asian jälkeen?



Voi toki olla,että hän tahtoo myös näyttää muille,että on PERHEEN PÄÄ...tai jotain...Jutelkaa..tai edes yrittäkää...Mutta eihän toi missään suhteessa oo oikein,jos oot ns.kotisi vanki.



Laitappa miehes miettimään asioita.Onko suhteessanne enään mitään jäljellä,jos kerta tollasia miettii." reissaamista" yms.Ja toi että jouduitte myymään mökkinne,kuulostaa tosi älyttömältä.



Mutta,voimia sulle!!



-isi84-

Huh, on hurjan kuuloista elämää. Mies ei tee mitään ja ei päästä sua mihinkään. Ei ihme jos ei seksi miehen kanssa kiinnosta. Elät vankilassa! Vaikea uskoa että ukko yhtäkkiä motivoituisi lapsia hoitamaan.



Jotenkin tuntuu, että parasta mitä sulle voisi näin aluksi tapahtua, olisi se että saisit oman duunin. Olisiko se mahdollista? Saisit jotain omaa elämääsi, sellaisen osa-alueen, johon ukko ei pääse käsiksi. Kontaktit ulkomaailmaan ovat tärkeitä! Siitä saattaisi solmut lähteä aukenemaan. Nuorempi lapsi on vielä pieni, mutta ehkä vuoden päästä jo hoitoon?



En todellakaan halua loukata sinua ap, mutta ihmettelen ihan yleisellä tasolla sitä, miten huonoissa suhteissa ihmiset voivat elää. Onko kyse taloudellisesta riippuvuudesta vai mistä? Ok, on selvää ettei lasten takia haluta erota. Sekin on arvoitus, miksi nainen haluaa lisää lapsia sellaisen miehen kanssa, joka ei tee mitään lasten eteen? Olen ihan saletissa, että jos en olisi osallistunut lapsen hoitoon ja kotitöihin yleensä, ei avokkini olisi suostunut toista lasta kanssani hankkimaan. Se on niin yksinkertaista.



Toivon sulle jaksamista. Toivottavasti saat jotenkin ryhtiä mieheesi ja jotain omaa juttua elämääsi.

Olen menossa vuoden päästä töihin ja toivottavasti elämä näyttäisi sitten valoisammalta minullekkin.

miehelläni on jo ennestään kaksi lasta(nyt aikuisia) edellisestä avioliitosta joka kaatui kun lapset olivat pieniä.

Rakastuin aikoinani mieheeni koska hän siivosi, oli rehellinen ja luotettava ja huolehti lapsistaan.Pidin häntä hyvänä miehenä ja isänä.

itse en koskaan aikonut hankkia lapsia, mutta jossain vaiheessa aloin kuitenkin haluamaan sen yhden.

toinen meillä oli " vahinko" mulla ehkäisy petti pillerin vaihdon yhteydessä.

Olin jo keskeyttämässä raskautta mutta ajattelin tytärtäni ja hänen elämäänsä ja katsoin että hänellä on oikeus saada tämä sisarus.

Minä vain yksinkertaisesti rakastan miestäni vieläkin, mutta kai mun ois jo aika herätä tähän todellisuuteen.

mun mies on muuttunut vuosien varrella enkä syytä tiedä, mutta aion vielä yrittää keskustella ja katson sitten mitä teen.

kiitos teille vastanneille miehille, on kiva tietää että keskustelutaitoisia vielä löytyy ja että puolisollakin on oikeudet miehen mielestä.

Jos on kriisivaihe päällä,voi olla hankala välittää muista. Tai masentunut, tai itsetunto-ongelmia, tai stressi....



Keskustelu on kai ainoa lääke, jotta löytyis syyt. Aina vaan niitä ongelmapesäkkeitä ei itsekään tunnista, siksi terapia olis paras vaihtoehto.

Kuulostaa pahalta, mutta uskoisin että asiat saa vielä hoidettua kuntoon.

Sinun pitää nostaa kissa pöydälle ja kertoa sinua vaivaavista asioista ja pitää huoli että asia menee perille. Miehesi ei toimi oikein, sehän on päivän selvää, mutta yritä muistaa että miehelläsi on varmasti myös syy miksi käyttäytyy noin, ota rauhallinen asenne ottaessasi asian esille ja yritä kuunnella miehesi näkemys asioista.

että hän on taas alussa lapsia kasvattamassa. Onko miehesi myös noin 40- vuotias? Kerroit, että hänellä aikuiset lapset, joista on aikanaan huolehtinut. On varmaan aika raskasta aloittaa sama touhu alusta. Ja miehesi kohdallahan se tarkoittaa sitä, että hänellä on koko aktiivisen ikänsä alaikäisiä lapsia huolettavanaan.



Enkä sitä sano, että miehesi käytös olisi oikeutettua, mutta mietin vaan, mikä voisi olla taustalla. Itsestäni tuntuisi suoraan sanottuna kauhealta, jos nämä nykyiset kolme lastani aikuisiksi saatuani, pitäisi aloittaa alusta. Minun kohdallani se tarkoittaisi sitä, että olisin eläkeiässä ennen kuin " uuden" kierroksen lapset olisi aikuisia.



Miehesi varmasti rakastaa sinua kovasti ja on ajatellut, että sinulla on " oikeus" saada omia lapsia. Hän on varmaan ajatellut, että kyllä se siinä menee. Mutta kun käytännössä se pikkulapsiaika on sitten uudestaan siinä käsillä, niin voi ruveta masentamaan ajatus, että tässä tämä sitten elämä meni. 40 vuotta elämästä alaikäisten vanhempana on aika kova nakki monelle.



Ihmiset on erilaisia ja toivovat elämältään eri asioita. Mutta kuten sanottu, musta tuntuisi tosi masentavalta ajatus, että olisin 50- vuotiaana alakouluikäisen lapsen vanhempi. Monet taas nimenomaan toivoo sitä ja tekevät tieten iltatähtiä jne. Mutta ei minusta ole mitenkään epänormaalia tuntea toisin. Ehkä miehesi masentui tyystin tuosta teidän " vahingosta" , se oli hänelle liikaa. Ja sellaistahan ei voi ääneen sanoa, että " vitsi, kun harmittaa, kun tuli lapsi" . Kun lapsihan on siunaus jne. ja tuntuu, että vaan hirviö voi sanoa, että harmittaa.



En siis tiedä, mikä sinun miehelläsi on. Mutta jos minä olisin miehesi, niin minä varmasti kipuilisin tuon asian kanssa. Että hitto vieköön, koko paras ja aktiivisin aikuisuus menee siinä lapsiperhevaiheessa.

hyytynyt nyt olet itse kahden lapsesi kanssa, niin miltä susta tuntuisi ajatus, että 20 vuoden päästä olisit taas samassa pisteessä?

olen yrittänyt keskustella rauhallisesti mieheni kanssa, mutta hän yleensä vain tokaisee että älä taas aloita.

Eli ei halua kuulla mitä mulla on sanottavana.

Yhden kerran jopa lupasi että tottakai saan omaa aikaa ja että se on vain sovittavissa, mutta kun olisin ollut lähdössä ulos kävelylle, niin se ei sitten käynytkään.

Ja sinulle " lempiesteri" kiitos mielenkiintoisesta näkökulmasta, mutta mieheni oli se joka halusi lapsen( myös vahingon) kanssani.vuosia hän sitä minulta pyysi, kunnes sitten siihen yhteen suostuin. ja toisesta hän sanoi että älä tee aborttia vaan pidetään se lapsi.

ja rumaa äitinä on sanoa että olen sanonnut miehelleni" että pitikin tehdä tuo lapsi" ...olisin päässyt helpommalla vain yhden kanssa.

tekisin kaiikeni jos vain voisin miestäni jotenkin auttaa, mutta hän torjuu minut kaikessa yrityksessä, ei kerro mikä mättää, ei keskustele,on vain.

mutta katsellaan...

Kuulostaa siltä että miehesi on ammattilaisten käyttämän termin mukaan " mulkku" . Siitä voi harvoin parantua. Miehenä sanoisin että jos mulkku ei kunnioita sinua ja toiveitasi niin pistä mulkku mäelle. Näin niin kuin tieteellisin termein ilmaistuna.