Mielestäni ihmiset valittaa tosi pienestä täällä.
Tuntuu, että ihmisillä on ongelmia varsin tavallisten ja mun mielestä turhien asioiden kanssa. Miten kehdataan itkeä sitä kun on rankkaa hoitaa muksut ite kun mies on raksalla rakentamassa unelmien kotia. Eikös tuo ole luksusta? Päästä omaan kotiin. Itketään vaatteiden väriä, kadehditaan naapurin palkkaa. millaisista oloista tulette? Onko kultalusikka roikkunut suupielessä koko ikänne? Tiedättekö mitä on rystyset verillä repiä maailmasta oma elantonsa ja katto päänsä päälle, silloin kun alkupiste on ollut miinuksen puolella! (Ja kaltaisiani sitten katsotaan vähätellen, ei ole katsokaas samaa tasoa ollenkaan)
Kommentit (7)
eikä tuo turhasta valittaminen tänne rajoitu, vaan se on yleistä joka puolella. Sitäpaitsi ethän SINÄ voi sanoa kellekään, että sun ongelmasi on turha, jollain muulla on vaikeampaa. Koska AINA löytyy joku, jolla on vaikeampaa, kuin sulla. . .
Verrataan vaikka johonkin kehitysmaahan...
Valitan mistä lystään silloin kun kiukuttaa. Ei minun oloni parane sillä, että ajattelen, että jollakulla muulla menee huonommin.
Kun olen itsekseni (tai netissä) valittanut tarpeeksi, tulen entistä kiukkuisemmaksi - itselleni. Ja sitten alkaa toiminta. Teen asialle jotakin.
Mitäs sitten?
Minusta on pienimuotoista terapiaa, kun voi anonyymisti, esim. haukkua kahdetimaansa naapuria jolla on asiat paljon paremmin ainakin päällisin puolin nähtynä.
Minä todellakin tienaan leipäni ihan kirjaimellisesti rystyset verillä ja kaikkeni antaen. Iltaisin kun tulen töistä, olen niin poikki, etten jaksa edes kunnon ruokaa valmistaa.
On monia muita aiheita valittaa, mutta niistä en ala tilittää.
Kukaan ei saisi koskaan valittaa mistään, jos aina pitäisi miettiä, onko jollakin vielä vaikeampaa ja kurjemmin asiat...
Sitä paitsi, älä ota ap tätä noin tosissasi. Ei sakki täällä yleensä ITKE, kunhan ohimennen hiukan jurnuttaa, paremman tekemisen puutteessa. Tämä on tällaista netissä tapahtuvaa hiekkalaatikkokeskustelua, ei mitään isompaa.
eikä se, että kertoo mikä tänään pännii, tarkoita etteikö pohjimmiltaan tietäisi olevansa onnekkaassa asemassa. Jatkuva tyytyväisyys on vain ihmisluonnolle vierasta.
Asenteesi ei jaksa kiinnostaa.