" Kylläpä olit kauan sairaalassa synnytyksen jälkeen"

... niin pitäähän sitä jostain vääntää aihetta siihen, ettet vain kuvittelisi olevasi sankariäiti ;) seuraavaksi imetät (tai olet imettämättä) väärin, roikotat lasta jatkuvasti tai et edes ota raukkaa syliin... Äiti ei voi tehdä mitään oikein.

Poika kuitenkin painoi 3070g

Nykyään oikeasti on kumma systeemi tuossa synnyttämisessä! Äitien lepäämiselle ei panna MITÄÄN arvoa: heitä tungetaan 2-6 äidin kimppahuoneisiin ja edellytetään, että hoitavat vieressä vauvat, vaikka olisi kuinkakin rankka synnytys takana. Sanomattakin lienee selvää, että siinä ei paljon nukuta, koska jonkun vauva itkee kuitenkin.



ja sitten sairaalasta pitäisi lähteä saman tien. Vauvan sydämen tilasta ei esim. oikeasti voi tietää kovinkaan paljon, jos lähtötarkastus tehdään alle parin päivän sisällä! Kammioiden väliseinä nimittäin umpeutuu vasta siinä ajassa, joten yleisiä vsd-reikiä ei sitä ennen voi oikeastaan todeta.

Xandris:

Nykyään oikeasti on kumma systeemi tuossa synnyttämisessä! Äitien lepäämiselle ei panna MITÄÄN arvoa: heitä tungetaan 2-6 äidin kimppahuoneisiin ja edellytetään, että hoitavat vieressä vauvat, vaikka olisi kuinkakin rankka synnytys takana. Sanomattakin lienee selvää, että siinä ei paljon nukuta, koska jonkun vauva itkee kuitenkin.

Minä synnytin sektiolla, kotona alle 2-vuotias lapsi. En saanut nukuttua sairaalassa kun ihan vähän kun olin 3 hengen huoneessa ja siellä ravasi yöllä hoitajia, jotka räppäsivät valot päälle keskellä yötä, jättivät oven auki käytävään, jossa puhuivat kovalla äänellä. Ja aina jonkun vauva huusi.

Olin ihan poikki ja vain odotin, että pääsen kotiin lepäämään! Kotona tosin odotti yöllä heräilevä esikoinen.

Näin Taysissa. Toivottavasti on vähän parantunut.

Kuinkahan paljon enemmän äideillä on masennusta nimenomaan sen takia, kun vauvanhoito on mieletöntä suorittamista verrattuna esim. 70-lukulaiseen vauvanhoitoon.

Äidit velvoitetaan vierihoitamaan vauvat heti synnytyksen jälkeen. Vauva ei saa itkeä yhtään, ettei tule traumoja. Unikoulut ovat kielletty. Vauvoja syötetään vaikka kolme kertaa tunnissa tai kolme tuntia kerrallaan.



Toista oli 70-luvulla. Vauvat pyöräytettiin ja jatkettiin omaa elämää. Äitejä ei syyllistetty eikä pyöritelty teemaa äitien itsekkyydestä, vaikka tuolloin normaaliäiti oli 100 kertaa itsekkäämpi kuin nykymamma.



Ei ihme, että me masennumme. Lapsen saannin jälkeen meidät kipsataan sellaiseen muottiin, jossa monen on vaikea hengittää.

Vauvat vietiin vauvalaan, ja tuotiin äitien luokse kerran neljässä tunnissa imetystä varten. Joskus tuntuu, ettei tuo käytäntö sittenkään ole kovin huono. Ainakaan verrattuna vierihoitoon 4 hengen huoneessa.

juuri siksi, kun tiesin, että siellä on vauvala. Neuvolassa ihmeteltiin koko ajan, kun olin synnytyssairaalavalinnassa niin ehdoton - mun kun olis asuinpaikan mukaan kuulunut mennä Kättärille.

Ai että mä nautin kolmosen syntymän jälkeen, kun sain nukkua yöllä. Välillä vauva tuotiin rinnalle, sitten hänet kärrättiin taas vauvalaan.

Kahden ekan kanssa uuvuin Kättärillä totaalisesti. Aina jonkun vauva parkui, aina joku ravas huoneessa (vieraitakin muulloin kuin vierasaikaan), vauva jatkuvasti vierihoidossa, omat lakanatkin piti vaihtaa ja hakea varastosta itse vaipat, vaatteet ja muut systeemit.

Synnytin sektiolla 2v sitten, ja kärsin todella pahasta sairaalakammosta... Olin sairaalassa yhteensä puolitoistaviikkoa (todella pahan turvotuksen vuoksi 6pv ennen leikkausta...), ja tuosta ajasta vain kaksi päivää samassa huoneessa oli muita potilaita. Hoitajat olivat tietämättäni järkänneet niin, ettei samaan huoneeseen tullut muita potilaita.

Tyttäreni synnyttyään nukkui tosi paljon ja söi vain 4h välein, joten hoitajat toivat hänet vain silloin syömään öisin, jotta sain itse nukuttua.

Muutenkin olivat todella ihania ja rauhoittelivat, kun panikoin vauvanhoitoa, imetystä ja sairaalapelkoani :0).

Vaikka itse vielä pistäisikin vauvansa yöksi vauvalaan, niin ne huoneessa olevat kolme muuta äitiä tuskin pistävät. Ja joku kolmesta vauvasta itkee välillä kuitenkin...

Ja hänenkin vauvansa oli yöllä vauvalassa. Mulla oli siis tuuria.

12

ovat kotiuneet samoin tein?



Meillä ätini oli omista kokemuksistaan tottunut siihen että sairaalassa maataan vähintään se viikko, sektion jälkeen toinenkin tai yli.



Siskoni kotiutui esikoisestaan 3 päivää synnytyksen jälkeen ja minä samoin, vieläpä sektion jälkeen. Sain melko pian toisen lapsen ja taas sektio, tällä kertaa kotiuduin 2 päivän päästä. Siskoni synnytti kakkosensa poliklinisesti.



Siis 3v sitten äitini ihmetteli siskon nopeaa kotiutumista 3 päivän päästä, nyt näiden lapsiemme jälkeen hän alkoi olla huolissaan tuttavaperheestä jossa äiti kotiutui vasta neljäntenä päivänä...

En ymmärrä mitä te narisette vierihoidosta ja voi voi kun ei ole vauvaloita enää. Kyllä ne hoitajat ihan yhtä lailla hoitavat edelleen vauvan öisin ja vaikka päivisinkin, jos äiti on väsynyt. Itse olin sektion jälkeen todella kipeä ja univelkainen ja hoitajat itse tulivat ehdottamaan, että he ottaisivat vauvan öiksi hoitoon. Minulta kysyttiin, että tuovatko syömään vai syöttävätkö he. Hyvässä hoidossa niitä vauvoja oli siellä kansliassa, joka hoitajalla oli vauva sylissä, vaikka ne nukkuivat. Osa hoitajista piti hoitovauvoja kantoliinassa, pystyivät käymässä katsomassa osastolla muitakin potilaita:)



Tuttu, vanhempi äiti murehti tätä, että ei ole enää vauvaloita. Hänelle ei ollut tullut mieleen, että kuitenkin ne hoitajat ovat edelleen siellä äitien parhaaksi ja vauvan saa tarvittaessa hoitoon.



Äidit ovat olleet kautta aikojen hukassa tai sinut äitiyden kanssa. Lopulta kun kuuntelee sisintään, löytää terve äiti tavat huolehtia itsestään ja vauvasta. Pitää olla rohkeutta pyytää apua ja myöntää, jos ei jaksa.

Miten sitä nyt itse voisi hoitaa kun ei saa edes nousta sängystä? Mulla ainakin olli ylösnousukielto 24h sektiosta ja sitten hoitaja tuli katsomaan kun menen suihkuun. Vasta tämän jälkeen sai itse könytä ylös sängystä ja itse nostaa vauvaa.

Kotkassa sektioäidit pyritään luullakseni sijoittamaan yksityishuoneeseen. Minulla ainakin oli yhden hengen huone, olin sairaalassa ma-aamu - pe-iltapäivä (sen takia niin kauan, sillä maitoa ei millään alkanut edes tihkumaan, torstaina vasta alkoi maitoa tulla).

Olin tästä kyllä tosi iloinen. Olisi ollut tosi rankkaa olla 5vrk sairaalassa huoneessa jossa on toisia äitejä ja vauvoja.

Huonetoverini pyysi, josko hoitajat ottaisivat vauvan kansliaan ekaksi yöksi. Kyllä otettiin, mutta voi sitä jupinaa ja mulkoilua. Muistuteltiin vielä, että tämä ei ole tapana ja kuinka ko. äidillä oli hyvä tuuri kun oli vähän hiljaisempi aika ja kuinka se vaikeuttaa maidonnousua jne.

kaksoseni hoitoon öiksi synnytyssairaalassa. Olin aivan puhki kaikin puolin. Vähän niin kuin vaadinkin sitä, että saan nukkua yöt. Yksi siellä oli sellainen mulkoilijahoitaja, joka sai minut tuntemaan itseni huonoksi äidiksi, kun en ottanut lapsia vierihoitoon. Olisipa hänkin jättänyt nuo turhat mulkoilut mulkoilematta. Tein mielestäni todella järkevästi ja viisaasti, kun lepäsin sairaalassa. Pitivät minua siellä viikon. Kotona sitten kysyttiinkin voimia kahden vauvan kanssa, mutta kyllä se auttoi huomattavasti, että oli sairaalassa hoitanut itsensä kuntoon. Pitäkää vaan puolenne, älkääkä välittäkö mistään turhista mulkoiluista. Jokainen tietää omat voimansa parhaiten itse.

Niinpä, olisi se hyvä kun sektioäidit saisivat oman huoneen. Taysissa he saivat ainakin ennen käytävän puoleisen paikan kolmen hengen huoneesta.



9

Mulla ainakin suositeltiin siellä, että ekan yön vauva voisi nukkua vauvalassa, jotta äiti saa levätä. Hyvät kokemukset!