Mies, mitä tuot pöytään?
Kommentit (78)
Ja vielä viinaksista, kyllä vettä ja mehuja voi pöytään nostaa. Tuntui vaan turhalta mainita. Kuplavissyissä on ihan hyvä laatu ja valikoima, jotka sopivat niin muikulle kuin lampaanviululla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinpä. Vastaus on aina vitsi. Kaipa jokainen mies tietää, että heillä ei ole paljon tarjottavaa.
Tämä kysymyskö ei ole vitsi? Ihan vakavasti otettava...?
Juu. Miehet tapaavat kovasti kysyä mitä nainen "tuo pöytään". Eli miten hän voi miestä suhteessa hyödyttää.
Miten itse ajattelet naista (jos olet hetero) hyödyttäväsi? Kysymys on täysin vakavissaan esitetty. Jos edellytät naiselta jotain, mitä edellytät itseltäsi? Rationaalisena ihmisenä (olethan mies) ymmärrät, että kysymys on kohtuullinen.
Vaikka aloituksen kysymys sekä ensimmäinen kysymyksesi ovat tosiaan kohtuullisia, ei se, että yksi osapuoli edellyttää jotakin toiselta välttämättä johda siihen, että hänen tulisi myös edellyttää jotakin itseltään, mikä on hieman outo yhteys.
Parisuhdemarkkinamallissa henkilön ei välttämättä tarvitse miettiä sitä, mitä hän itse ns. tuo pöytään. Ylipäätänsä yksilöiden henkilökohtaisiin valintoihin perustuvan markkinalogiikan oikeutuksena toimii yleensä se, että yksilöt tuntevat omat preferenssissä, mutta eivät muiden preferenssejä. Tietenkin on mahdollista, että esimerkiksi saatuun palautteeseen reagoiminen tai yleisiin ihanteisiin mukautuminen on käytännössä hyvä taktiikka, mutta pelkän vaatimuslistan esittäminen ilman vastaavia nimettyjä vahvuuksia ei ole sinänsä epärationaalista tai -loogista.
Eli esimerkiksi kauppias ei välttämättä tiedä, miksi mikäkin ostaja ostaa tai on ostamatta hänen tuotteitaan. Periaatteessa kauppiaan ei edes tarvitse tietää sitä, vaan hän voi vain koittaa myydä jotakin tuotetta hänen pyytämäänsä hintaan, ja katsoa, onko kukaan ostaja kiinnostunut tarjouksesta.
SK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinpä. Vastaus on aina vitsi. Kaipa jokainen mies tietää, että heillä ei ole paljon tarjottavaa.
Tämä kysymyskö ei ole vitsi? Ihan vakavasti otettava...?
Juu. Miehet tapaavat kovasti kysyä mitä nainen "tuo pöytään". Eli miten hän voi miestä suhteessa hyödyttää.
Miten itse ajattelet naista (jos olet hetero) hyödyttäväsi? Kysymys on täysin vakavissaan esitetty. Jos edellytät naiselta jotain, mitä edellytät itseltäsi? Rationaalisena ihmisenä (olethan mies) ymmärrät, että kysymys on kohtuullinen.
Vaikka aloituksen kysymys sekä ensimmäinen kysymyksesi ovat tosiaan kohtuullisia, ei se, että yksi osapuoli edellyttää jotakin toiselta välttämättä johda siihen, että hänen tulisi myös edellyttää jotakin itseltään, mikä on hieman outo yhteys.
Parisuhdemarkkinamallissa henkilön ei välttämättä tarvitse miettiä sitä, mitä hän itse ns. tuo pöytään. Ylipäätänsä yksilöiden henkilökohtaisiin valintoihin perustuvan markkinalogiikan oikeutuksena toimii yleensä se, että yksilöt tuntevat omat preferenssissä, mutta eivät muiden preferenssejä. Tietenkin on mahdollista, että esimerkiksi saatuun palautteeseen reagoiminen tai yleisiin ihanteisiin mukautuminen on käytännössä hyvä taktiikka, mutta pelkän vaatimuslistan esittäminen ilman vastaavia nimettyjä vahvuuksia ei ole sinänsä epärationaalista tai -loogista.
Eli esimerkiksi kauppias ei välttämättä tiedä, miksi mikäkin ostaja ostaa tai on ostamatta hänen tuotteitaan. Periaatteessa kauppiaan ei edes tarvitse tietää sitä, vaan hän voi vain koittaa myydä jotakin tuotetta hänen pyytämäänsä hintaan, ja katsoa, onko kukaan ostaja kiinnostunut tarjouksesta.
Koko parisuhdemarkkinamallin heikkous on se, että se siinä ajatellaan ihmistä puhtaasti rationaalisena taloudellisena toimijana ja suhteista puhutaan vain markkinatalouden termein. En nyt väitä tässä, etteikö edelleen länsimaissakin avioliittoja ja perheiden perustamista mietitä myös tästä näkökulmasta, sillä aika moni haluaa turvata jälkeläisilleen myös kohtuulliset resurssit. Vikaan tässä mennään siinä, että useimmilla se ihan ensimmäinen askel ei ole rationaalista toimintaa, vaan viehättymistä, ihastumista ja rakastumista. Nämä harkitut kysymykset kaikin puolin vakaasta tulevaisuudesta tulevat mukaan vasta hieman myöhemmin.
Ensimmäistä ei-rationaalista vaihetta ei pääse koskaan syntymään, jos ihmiset lähtökohtaisesti ajattelevat itseään ja toisiaan "tuotteina", joiden arvoa mitataan kulutushyödykkeiden tapaan. Tästä syystä koko markkina-arvomallin mukaisesta ajattelusta on ihmisiä kohdattaessa paljon enemmän haittaa kuin hyötyä.
Äsken toin pöytään 2 voileipää graavilohella, marjarahkaa sekä kupin kahvia. Hyvää on
Mitä milloinkin haluan syödä. T. 66v vanhapoika
Omaan pöytään tuon sen mitä tarvin, muut huolehtikoon omista pöydistään.
M53
Jalkani sinun pöydän alle.
T. Tosimies
Suklaajäätelöä, omar-munkkeja, sipsiä, sidukkaa, irtsareita.
Näitä nyt lähes päivittäin vaimo pyytää tuomaan.
Vierailija kirjoitti:
Kitkan viisasta, Mälikkälän herkkukurkkua, saaristolaisleipää, maalaisvoita, uusia perunoita, ruohosipulia, tinjamia, lampaanviulun, konjakkia, valkoviiniä, tummaa olutta. Ja kaikki se katetaan uudelle pöytäliinalle. Näytti olevan juhannukseen passeli liina tarjouksessa Tokmannilla hassunhalpa.
No nyt puhutaan asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse miehiä tuon pöytään rahaa, luottamusta, uskollisuutta ja työtä. Mitä sinä itse naisena tuot pöytään? Siis muuta kuin vastmukset, valheet, ongelmat ja itsekesekeiset vaatimukset?
Ei kuulosta siltä, että toisit luottamusta.
Vierailija kirjoitti:
Välittävän ja rakastavan luonteeni, korkean älykkyyteni, laajat tietoni, kohtalaisen kivan ulkonäköni ja työpanokseni perheemme eteen.
Kukaan nainen ei jaksa itseään rakastavaa manspleinaajaa joka luulee olevansa vielä joku alfa ja lopulta luistaa kaikissa kotiin liittyvissä velvoitteissa ja kittaa vaan kaljaa.
Juu enpä minä oikein mitään pöytään tuo ja lyhyehkön kokemukseni perusteella tiedän sen verran että naisia on äärimmäisen vaikea pitää tyytyväisenä. Joten parempi kun on vaan omassa pöydässä.
Sen ainakin tiedän että nainen tuo pöytään Tomahawk pihvin.
Keittää vielä lisäksi ehkä perunat.
Ei mitään muuta.
Tuskin miehet tuovat pöytään juuri mitään, koska naiset on jo täyttäneet tuon pöydän eikä miesten ostokset enää mahtuisi mukaan.
Tarkoititkin ilmeisesti sitä että mitä naisen käskemää mies tuo pöytään?
Vierailija kirjoitti:
SK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinpä. Vastaus on aina vitsi. Kaipa jokainen mies tietää, että heillä ei ole paljon tarjottavaa.
Tämä kysymyskö ei ole vitsi? Ihan vakavasti otettava...?
Juu. Miehet tapaavat kovasti kysyä mitä nainen "tuo pöytään". Eli miten hän voi miestä suhteessa hyödyttää.
Miten itse ajattelet naista (jos olet hetero) hyödyttäväsi? Kysymys on täysin vakavissaan esitetty. Jos edellytät naiselta jotain, mitä edellytät itseltäsi? Rationaalisena ihmisenä (olethan mies) ymmärrät, että kysymys on kohtuullinen.
Vaikka aloituksen kysymys sekä ensimmäinen kysymyksesi ovat tosiaan kohtuullisia, ei se, että yksi osapuoli edellyttää jotakin toiselta välttämättä johda siihen, että hänen tulisi myös edellyttää jotakin itseltään, mikä on hieman outo yhteys.
Parisuhdemarkkinamallissa henkilön ei välttämättä tarvitse miettiä sitä, mitä hän itse ns. tuo pöytään. Ylipäätänsä yksilöiden henkilökohtaisiin valintoihin perustuvan markkinalogiikan oikeutuksena toimii yleensä se, että yksilöt tuntevat omat preferenssissä, mutta eivät muiden preferenssejä. Tietenkin on mahdollista, että esimerkiksi saatuun palautteeseen reagoiminen tai yleisiin ihanteisiin mukautuminen on käytännössä hyvä taktiikka, mutta pelkän vaatimuslistan esittäminen ilman vastaavia nimettyjä vahvuuksia ei ole sinänsä epärationaalista tai -loogista.
Eli esimerkiksi kauppias ei välttämättä tiedä, miksi mikäkin ostaja ostaa tai on ostamatta hänen tuotteitaan. Periaatteessa kauppiaan ei edes tarvitse tietää sitä, vaan hän voi vain koittaa myydä jotakin tuotetta hänen pyytämäänsä hintaan, ja katsoa, onko kukaan ostaja kiinnostunut tarjouksesta.
Koko parisuhdemarkkinamallin heikkous on se, että se siinä ajatellaan ihmistä puhtaasti rationaalisena taloudellisena toimijana ja suhteista puhutaan vain markkinatalouden termein. En nyt väitä tässä, etteikö edelleen länsimaissakin avioliittoja ja perheiden perustamista mietitä myös tästä näkökulmasta, sillä aika moni haluaa turvata jälkeläisilleen myös kohtuulliset resurssit. Vikaan tässä mennään siinä, että useimmilla se ihan ensimmäinen askel ei ole rationaalista toimintaa, vaan viehättymistä, ihastumista ja rakastumista. Nämä harkitut kysymykset kaikin puolin vakaasta tulevaisuudesta tulevat mukaan vasta hieman myöhemmin.
Ensimmäistä ei-rationaalista vaihetta ei pääse koskaan syntymään, jos ihmiset lähtökohtaisesti ajattelevat itseään ja toisiaan "tuotteina", joiden arvoa mitataan kulutushyödykkeiden tapaan. Tästä syystä koko markkina-arvomallin mukaisesta ajattelusta on ihmisiä kohdattaessa paljon enemmän haittaa kuin hyötyä.
En itse näkisi, että parisuhdemarkkinamalli edellyttää henkilöiltä ihan tuollaista kuvailemaasi rationalisointia tai suunnitelmallisuutta. Kyseiseen malliin mahtuu kyllä se, että ihmiset saattavat rakastua toisiinsa yllättävästikin.
Markkinamallin kannalta olennaisinta on nähdäkseni se, että suhteen muodostuminen riippuu suhteen osapuolten keskenäisten halujen kohtaamisesta. Yksilökeskeisen markkinamallin ulkopuolisia vaihtoehtoja olisivat siis esimerkiksi järjestetyt avioliitot, parisuhteiden yhteiskunnallinen sääntely (esim. eri ihmisryhmien välisten suhteiden kieltäminen) tai ns. haulikkohäät. Markkinamalli sinänsä tuotteistaa deittailijoita vain siinä mielessä, että he ovat vapaita muodostamaan tai jättämään suhteita omien halujensa mukaan, olipa sitten kyseessä ennalta laskelmoitu hyöty tai kuohuva romanttinen rakkaudenhuuma.
Kiitos ei en halua töihin yritykseen nimeltä Parisuhde Oy
Ystävä perheessä tilanne on se, että emäntä on tehnyt aikas hemmetin komean lankkupöydän. Jäisi itseltä tekemättä ihan millä matematiikalla tahansa.
-Kylmis