Olen tajunnut vasta jälkikäteen, että exällä taisi olla jonkinlainen hahmotushäiriö, vai miltä tämä teistä kuulostaa?
Kaikki tavarat aina hukassa, ei oppinut 15 vuodessa missä minkäkin tavaran paikka meidän talossa on, vaikka olivat aina samoilla paikoilla. Ei löytänyt esim vaatekaapista tai jääkaapista etsimäänsä vaikka se oli suoraan silmien edessä. Ohitti jättämäni muistilaput, ei nähnyt niitä jääkaapin ovessa, eteisen lipaston päällä olevan lompakkonsa päällä tai missään. Laittoi vaatteet henkariin väärinpäin, paidat vääntyi hassusti olkapäät taakse. Ripusti pyykit myttyinä, ei oppinut pesukoneen käyttöä saati pyykkien lajittelua värin mukaan. Ruokaa ei koskaan tehnyt, korkeintaan lämpimiä leipiä ja vain itselleen. Olin ihan hermona kokoajan kun piti aikuista miestä neuvoa, eikä oppinut siltikään,
Ja ei, en huomannut suhteen alussa. Kun tavattiin, mies oli mukana perustamassa perheyritystä ja käytti siihen suuren osan ajasta, minä hoidin kotipuolen ja lapset alkuvuodet. Sitten vasta kun työ vei enää normaalin työpäivän verran ja olisi kotonakin pitänyt osallistua, niin ei osannut. Oletin ensin, ettei vaan ole tottunut ja kyllä aikuinen nyt oppii, mutta ei, ei oppinut.
Nyt uuden miehen kanssa on käsittämättömän helppoa, kun hän on toisenlainen. Ei tarvi yhtään neuvoa ja muistuttaa. Osaa ja tekee asiat omatoimiesti,
Kommentit (3)
Sanon ikisinkkuna,(muehenä) että kauan jaksoit olla kimpassa tuon "hahmotushäiriöisen" miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Sanon ikisinkkuna,(muehenä) että kauan jaksoit olla kimpassa tuon "hahmotushäiriöisen" miehen kanssa.
Hänellä oli muita hyviä ominaisuuksia
Mulla oli varmaan hahmotushäiriö koulupoikana, kun olin aina aivan onneton kaikissa joukkuelajeissa, enkä tajunnut pelin kulusta mitään. Muuten pärjäsin koulussa hyvin, ka. yli 9 poikkeuksetta. Uskoisin olevani myös keskimääräistä paremmassa fyysisessä kunnossa kuin suurin osa omanikäisistäni nykyisin, mutta koululiikunnassa olin aina tosi huono.