Mikä oli se nuoruuden hölmöily, jonka takia sinulta lähti luottotiedot

Pikavipit. Jouduin kierteeseen ja lopulta kaikki laskut meni ulosottoon. Olin rikkinäisestä ja köyhästä perheestä ja elin varojeni yläpuolella.

Vierailija kirjoitti:

Mikä nuoruuden hölmöily yleensäkin sumentaa kaiken aivotoiminnan niin ettei ymmärrä ihan ala-astetasoista perusmatikkaa, plus- ja miinuslaskuja? Kännissä voi ymmärtättömyyttään toki toikkaroida esim. pikavippejä, mutta minne ne aivot jää kun shoppaillaan menemään rahoja tuhansia ja tuhansia euroja selvinpäin eikä makseta vuokraa? 

Vakava masennus ja itsetuhoisuus teki minulle tuon, en ajattelut eläväni yli 30 vuotiaaksi, joten mitä väliä jos parikymppisenä otan lainaa ja käytän päihteitä.

Lapsena/nuorena ei varaa ostaa mitään. Parikymppisena kulutusluottoja shoppailuun. Ei mitään talousohjausta vanhemmilta.

Perustin yrityksen ja kun rahat eivät enää riittäneet toimintaan, yritin vielä maksaa luottokortilla laskuja. En enää koskaan perusta yritystä. 

Huumeet. Luottotiedot ovat nykyään olleet jo pitkään kunnossa.

Olin koulussa kaupallisissa aineissa.

Mun ystävä valitsi kielet. Ystävä oli vähän alakynnessä, isäpuoli päsmäri.

Koulussa puhuttiin takauksista ja miten niihin ei saa ikinä mennä.

Puhuin tästä tälle ystävälle.

Lukiossa isäpuoli tuli hakemaan koulusta, vei jäätelölle ja sitten pankkiin, jossa paperit olivat valmiina.

Virkailija ja isäpuoli lähes pakottivat allekirjoittaa paperit. 

Takasin ex miesystäväni lainan kahden muun takaajan kanssa. Toinen takaajista kuoli ja toinen loukkasi itsensä niin pahasti, että on loppuikänsä laitoshoidossa.  Tietysti jätti lainan maksamatta, ja se sitten lankesi minun maksettavaksi. Pääsin velkasaneeraukseen koska olin kahden lapsen yksinhuoltaja, ja maksoin sitä velkaa kaksi vuotta. Eipä kenenkään tarvitse minun nimeä lainapaperiin kysellä!!!

Vierailija kirjoitti:

Olin koulussa kaupallisissa aineissa.

Mun ystävä valitsi kielet. Ystävä oli vähän alakynnessä, isäpuoli päsmäri.

Koulussa puhuttiin takauksista ja miten niihin ei saa ikinä mennä.

Puhuin tästä tälle ystävälle.

Lukiossa isäpuoli tuli hakemaan koulusta, vei jäätelölle ja sitten pankkiin, jossa paperit olivat valmiina.

Virkailija ja isäpuoli lähes pakottivat allekirjoittaa paperit. 

Me oltiin puhuttu tästä mahdollisuudesta 8-9 luokalla ja mietittiin mitä tekee, jos näin käy.

Päätettiin alkaa itkemään ja huutamaan ei. Näin teki ja hänhän sai melkoisen huomion aikaan. Virkailijan kollega tuli kysymään mitä tapahtuu ja toinen itkee ja sanoo en, en halua.

Heidän ohjattiin pois pankista ja isäpuoli sätti tyttöä. Kotona isäpuoli kertoi oman version asiasta ja tytär sanoi hän ei takaa sulle mitään lainaa. Äiti oli kauhuissaan, isäpuoli oli kunnon saamattomuuden perikuva.

Koulussa joku pv kohtasin tämän kaupallisten aineiden open ja kerroin mitä oli tapahtunut. Opettaja pyysi meitä tulemaan hänen luokkaan, kun koulu loppuu ja mentiin käymään pankissa. Sen jälkeen teki valituksen asiasta ja se myös johti siihen, että erikseen suostumus tarvittiin, eikä vaan kirjoita tohon nimi.

Nyt muistan, ystävällä ei ollut edes henkilöllisyystodistusta ja se oli tosi vakava virhe, koska eihän tämä pankin tyyppi tuntenut ystävääni.

Kun yo sta oli 20 v, luokkakokouksessa puhuttiin elämän eri suunnista ja silloin hän mainitsi tämän. 

Onneksi näin ei ole enää, mutta 80 luvulla kaikki oli mahdollista

Hain toimeentulotukea takuuvuokraan.  "Oma sossuni" oli sen jo luvannut minulle suullisesti. Sovin muuttopäivän, kun kaiken piti olla ok. 

Sossu jäi lomalle. Sijainen teki kielteisen päätöksen. Sijainen lähetti toimeentulotukipäätökseni vahingossa suoraan VUOKRANANTAJALLE kaikkine liitteineen (mm. tiedot lääkkeistäni jne). 

Vuokranantaja avasi kirjeeni ja luki sen. Sitten hän soitti pilkaten masennuslääkitystäni ja sanoi, että takuu pitää tulla käteisenä saman tien. 

Paniikissa otin 500€ pikavipin takuuseen. Toki sossu katsoi sen tuloksi enkä saanut sitä maksettua. Olin 19, masentunut, ilman tukiverkkoja, juuri eronnut. 

Sain puhelimitse pahoittelut Mikkelin sosiaalitoimesta. Kiitos vaan. 

Opintolaina.

Todellakin nuorena uskoin, kun kaikkialla sanottiin, että pitää kouluttautua, jotta saa töitä. No kävin sitten 5 vuotta korkeakoulussa, kesätöiden ja muiden töiden saaminen oli kiven alla ja jouduin ottamaan lainaa. Valmistuin, en saanutkaan töitä (siis yhtään mistään, kokeilin Heset, Mäkkärit, siivoushommat jne.) ja kun tuli aika alkaa opintolainaa takaisin, se ei ollut mitenkäänpäin mahdollista työttömyystuella. 

Meni sitten opintolaina perintään ja luottotiedot samalla. Ikävintä tässä on, että sama tapahtuu yhä useammalle nuorelle. Jos olisin peruskoulun jälkeen jäänyt aikoinaan kotiin makaamaan olisin taloudellisesti paremmassa tilanteessa. Eläisin samoilla minimituloilla, mutta sentään ilman velkaa.

Diagnosoimattoman bipolaarihäiriön aiheuttamien manioiden takia tuli otettua lainoja milloin mihinkin reissailuun, tavaroiden osteluun jne. Sain diagnoosin vasta kolmekymppisenä jouduttuani ulosottoon ja velkakierteeseen. Nyt makselen sitä korkealla korolla. 

Silkkaa tyhmyyttäni synnyin vanhempieni lapsiksi ja näin ollen olin luottotiedoton jo ennen täysi-ikäistymistäni. Kadunko? Kadun. Elämäni suurin virhe, josta olen maksanut kalliisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennusjakso. Laskut maksamatta.

Nuoruuden hölmöily?

Vieläkö masennusta pidetään niin leimaavana, että on parempi valehdella hölmöilleensä?

Vierailija kirjoitti:

Mikä nuoruuden hölmöily yleensäkin sumentaa kaiken aivotoiminnan niin ettei ymmärrä ihan ala-astetasoista perusmatikkaa, plus- ja miinuslaskuja? Kännissä voi ymmärtättömyyttään toki toikkaroida esim. pikavippejä, mutta minne ne aivot jää kun shoppaillaan menemään rahoja tuhansia ja tuhansia euroja selvinpäin eikä makseta vuokraa? 

Tuo shoppailu voi olla riippuvuus.

Vierailija kirjoitti:

Miehelleni kävi niin, että häntä olivat heti 18-vuotispäivän kynnyksellä kärkkymässä tutut lainanottajat. Kun päivä koitti, saapasteltiin pankkiin allekirjoittamaan henkilötakaus. Tietenkin laina jätettiin maksamatta, jolloin se kaatui mieheni niskaan. Se oli mieheltäni tietenkin todella tyhmää, todellista "nuoruuden hölmöilyä". Puolustuksena pidän hankalaa laitoslapsuutta, kun ei ketään läheistä ollut neuvomassa ja puolia pitämässä. Hän tarttui sitten näihin tuttuihin, jotka osoittivat välittämistä ja joiden ovet olivat aina hänelle auki. Siis siihen saakka. Onneksi laina vanheni ajallaan eikä uusia hölmöilyjä melko epätoivoisesta tilanteesta huolimatta tullut.

Enää lainoja ei onneksi noin edes saa, ysärin alussa kävi monelle muullekin ohraisesti.

Mulle kävi samoin. Hölmöilin laittamalla nimen väärään paperiin ts. siihen takaaja-riville. 

Vierailija kirjoitti:

Olin koulussa kaupallisissa aineissa.

Mun ystävä valitsi kielet. Ystävä oli vähän alakynnessä, isäpuoli päsmäri.

Koulussa puhuttiin takauksista ja miten niihin ei saa ikinä mennä.

Puhuin tästä tälle ystävälle.

Lukiossa isäpuoli tuli hakemaan koulusta, vei jäätelölle ja sitten pankkiin, jossa paperit olivat valmiina.

Virkailija ja isäpuoli lähes pakottivat allekirjoittaa paperit. 

Niin … käytännössä pakko minullakin oli oikeastaan, en pystynyt oikein silloin puolustamaan itseäni. 

Tein myös näin, että takasin silloisen avopuolison lainan. Kyseessä oli auto yhteiseen käyttöön, mutta todellisuudessa vain hänen nimissään... Hän ei alkanutkaan maksamaan sitä ja meille tuli ero kolmen vuoden yhdessäolon jälkeen. Onneksi kyseessä oli vain 5000e laina ja sain opintolainalla kuitattua velan, eikä luottotiedot lähteneet. Valmistuttuani hampaita kiristellen maksoin opintolainan pois. Kyllä harmitti, mutta onneksi oli tuo opintolainamahdollisuus niin pelastuin isommilta harmeilta.

Vierailija kirjoitti:

Pup pailemalla! 🤠🥳🥸

Mee jo saatanan idioootti muualle, joka kommentti kenttään tulet noita typeriä puppavitun hymiöitä tunkemaan.