Tottelematon vajaa 4v.
Meidän tytöstä on tullut aivan riiviö. Hän oli vauvana kuin enkeli, sitten uhmassa 2,5v - 3v aivan kauhea, nyt viimeinen reilu puoli vuotta on mennyt hienosti, toki aina joskus jotain mielenilmausta mutta ei nyt sentään tavarat enää lennelleen ja ole ollut pakko pitää kiinni kuten tuossa ekassa uhmassa.
Mutta nyt on totaalisesti tilanne taas muuttunut. Hän koettelee mua ja meitä aivan kaikessa, kiusaa veljeään jollaista ei ole ennen tehnyt, tekee ihan fyysisiä pahoja tekoja, jollaisia ei ole ennen tehnyt. Olen hänen kanssaan ihan neuvoton ja tuntuu että täytyy huutaa joka asiasta, mikään ei mene perille, hän uhmaa kaikkia sääntöjä, on itsepäinen ja aivan hervoton, vetää kierroksille niin että en kertakaikkiaan tiedä miten saisin hänet rauhoittumaan!
Mitä ihmettä teen ja mistä tässä oikein on kyse? Olenko kasvattanu kotihoidossani nyt jonkun mielenvikaisen, liian vähän kuria kuitenkin, sitäkö tämä nyt sitten on, olen ollut huono kasvattaja...
Kommentit (3)
Joko en ole äitiyteni aikana ollut aiemmin näin lujilla ja uupunut tai sitten en vain muista. Kun neuvolalääkärille sanoin myyväni kohta koko pojan, hän sanoi ettei nyt enää kannata kun olet näin pitkälle jaksanut, kohta helpottaa. Sitä odotellessa! Tuntuu nimittäin koko ajan menevän vain mahdottomammaksi. Poika on nyt 3v10kk. Harmittaa kun tulee sanottua välillä tosi rumasti pojalle, joka kuitenkin pohjimmiltaan on tosi herttainen tyyppi. Nyt on vain aivan kuin joku pahahenki olisi vallannut koko pojan.
Niin että enpä osaa neuvoa, tsempata vain. Mulla vähän auttaa toimintaterapiana halonhakkuu iltaisin kun mies vahtii lapsia. Suosittelen. :)
Luin vähän aikaa sitten Jo Frost' in kirjan Lapsityrannit.
Suosittelen lämpimästi. Oli hyviä käytännönläheisiä neuvoja, eikä syyllistetty vanhempia. Kirjastosta löytyi ja apuakin on ollut.
Poika täyttää kohta 4 v ja meno aivan kamalaa. Potkii, lyö, huutaa ja kokeilee kaikkia rajoja. Tyhmäksi haukkuminen on meillä todella pop tällä hetkellä.
Teinkin tuossa jokunen aika sitten avauksen aiheesta.
http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=10076544&p=14&tmode=1&smo…
Käytiin neuvolassa tuossa viikko sitten aikä sieltä herynut sen kummempaa " ratkaisua" asiaan. Löymiseen sen verran, että mene lapsen tasolle (ei henkisesti) katso silmiin, pidä kiinni ja sano että " lyödä ei saa koska se sattuu" . Rauhallisella äänensävyllä niin monta kertaa kun tarvii. Joopa joo tänään tein sen taas ja hoin sitä varmaan 1000 kertaa eikä mitään reaktiota....... että näin. Rauhottui kyllä kun otin lopuksi raivon vallassa olleen pojan syliin ja kysyin, että mikä häntä harmittaa. Siinä sitten heti keskusteltiin asiasta ja loppu hyvin kaikki hyvin....
Ei kai tässä muu auta kun odottaa ja antaa ajan kulua ja toivotta, että menee ohi.
Jaksamista ja voimia! Ja muista et ole huono äiti (niin minäkin luulin)!!!!!