Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia avioerosta perheessä, jossa pieniä lapsia?
13.06.2026 |
Harkitsen avioeroa, mutta lapset eivät halua, että eroamme heidän isänsä kanssa. Haluaisin kuulla kokemuksia miten lapsenne ovat kokeneet avioeronne. En haluaisi enää hukata elämää huonossa suhteessa, mutta en myöskään halua, että lapseni joutuvat kärsimään.
Kommentit (25)
Tuo riippuu niin monesta seikasta. Onko míehesi hyvä lapsille ja hoitaa oman osansa lastenhoidosta? Millaisen suhteen haluat mieheesi eron jälkeen? Jäävätkö lapset miehelle, sinulle vai yhteishuoltajuus? Mitkä kaikki asiat perheessänne toimii ja mikä ei toimi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä ovat pienet lapset, joilta olet kysellyt heidän mielipidettään erosta? Eikö ole aikuisten asia tehdä sellaiset päätökset ja toisekseen, miksi menisit kertomaan lapsille mahdollisesta erosta, jos et ole eropäätöstä tehnyt?
Joko asia on puppua tai ap on pölvästi.
Tai sitten sinä olet pölvästi, joka tekee virheellisiä johtopäätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo riippuu niin monesta seikasta. Onko míehesi hyvä lapsille ja hoitaa oman osansa lastenhoidosta? Millaisen suhteen haluat mieheesi eron jälkeen? Jäävätkö lapset miehelle, sinulle vai yhteishuoltajuus? Mitkä kaikki asiat perheessänne toimii ja mikä ei toimi?
Mies on hyvä isä. Halveksuu ja haukkuu kuitenkin minua. Koen, että mielenterveyteni ei kestä olla tässä avioliitossa, kun kokoajan haukutaan ja lytätään. Haluaisin hyvät välit mieheeni lasten takia. Mies sanoo, että jos eroamme, hän haluaa olla pääasiallinen huoltaja ja minun täytyy lähteä kodistamme.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se avioero on lapsille surkea tilanne.
Ehjät perheet ovat vain harvinaisia. Kun maailma vie jomman kumman tuulien teille, koko pakka hajoaa.
Ehjäksi et saa sitä koskaan, mut avioliiton voi pelastaa puhumalla ja taas puhumalla.
Josko alamme tajuta...mikä elämässä on sittenkin tärkeintä...?
Tottakai ehjä perhe on jokaisen toive ja tavoite. Itselläni ainakin tuli vakava sairaus ja sen myötä ymmärsin mikä on tärkeintä: että ei enää ole ihmisen kanssa, joka kohtelee huonosti.
Ei olla kyselty. Ystäväpiirissä on perheitä, joissa vanhemmat ovat eronneet ja sen myötä lapset tehneet selväksi, että "te ette sitten ainakaan eroa". Kuka nyt lapsiltaan tällaisia lähtisi kyselemään?!