Kokemuksia avioerosta perheessä, jossa pieniä lapsia?
Harkitsen avioeroa, mutta lapset eivät halua, että eroamme heidän isänsä kanssa. Haluaisin kuulla kokemuksia miten lapsenne ovat kokeneet avioeronne. En haluaisi enää hukata elämää huonossa suhteessa, mutta en myöskään halua, että lapseni joutuvat kärsimään.
Kommentit (25)
Eikö kenelläkään ole mitään kerrottavaa?
Vierailija kirjoitti:
Kunhan et hae mitään sosiaalitukia erosi jälkeen, sinun voimaantumiskiimojesi takia paskottu parisuhde ei ole veronmaksajien ongelma.
Lapset tietenkin nauttivat suuresti ja kehittyvät upeasti kun saavat mallia oikein kunnon voimaantumisesta, siinä ei paljoa papin aamenet paina kun moderni suomalainen nainen päättää kenkiä miehen pihalle vaikka keksityillä syillä.
No sinä ainakin kuulostat todella ihanalta puolisolta ja ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Olet puolisosi valinnut.
Joo mutta kun mieli on kuin tuuliviiri, ja somesta ja naistenlehdistä on imetty voimaantumistarinoita pää sumeana vuositolkulla, väkisinkinhän sitä lopulta alkaa naisen mieli etsiä vikoja omasta miehestä ja oikeutusta erolle, koska kulman takana on varmasti jotain parempaa tiedossa. Hormonimyrskyistä saa vielä lisää polttoainetta.
Vierailija kirjoitti:
Eikö kenelläkään ole mitään kerrottavaa?
Vierailija kirjoitti:
Kunhan et hae mitään sosiaalitukia erosi jälkeen, sinun voimaantumiskiimojesi takia paskottu parisuhde ei ole veronmaksajien ongelma.
Lapset tietenkin nauttivat suuresti ja kehittyvät upeasti kun saavat mallia oikein kunnon voimaantumisesta, siinä ei paljoa papin aamenet paina kun moderni suomalainen nainen päättää kenkiä miehen pihalle vaikka keksityillä syillä.
Tiemättä Ap;n tai nen kumppanonsa tulotasoa niin kysyn, että pyhällä hengelläkö meinasit ravita lapset ja tarjota heille virikkeitä?
- Jioskus se saattaa näet olla fiksumpi erota ja kantaa oma vastuunsa kuin yrittää väkipakolla elää parisuhteessa lasten rinnalla ja kantaa vastuuta ja huolehtia paljossa niistä tehtävistä ja toimista, jotka oikeastaan kuuluisivat molemmille vanhemmille, eikä vain toiselle, jota toinen ei edes yritä tukea tai huomioida
Uskovainen mies
Kyllä se avioero on lapsille surkea tilanne.
Ehjät perheet ovat vain harvinaisia. Kun maailma vie jomman kumman tuulien teille, koko pakka hajoaa.
Ehjäksi et saa sitä koskaan, mut avioliiton voi pelastaa puhumalla ja taas puhumalla.
Josko alamme tajuta...mikä elämässä on sittenkin tärkeintä...?
No pienet lapset ovat nyt aikuisia, ymmärtävät, että ero oli ehdottoman hyvä asia. Vanhemmat osasivat erosta huolimatta l, ja uusista puolisoista, luoda lapsiin hyvät suhteet ja heillä oli onnellinen lapsuus. Riippuu , kuinka kypsiä ovat aikuiset. Vaatii vaivannäköä.
Mies joka ei pysty olemaan hyvä isä lapsilleen on parempi eroisänä. Se on ihan kaikkien etu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet puolisosi valinnut.
Joo mutta kun mieli on kuin tuuliviiri, ja somesta ja naistenlehdistä on imetty voimaantumistarinoita pää sumeana vuositolkulla, väkisinkinhän sitä lopulta alkaa naisen mieli etsiä vikoja omasta miehestä ja oikeutusta erolle, koska kulman takana on varmasti jotain parempaa tiedossa. Hormonimyrskyistä saa vielä lisää polttoainetta.
Jos et suhtautuisi naisiin noin halveksivalla tavalla, sinullakin voisi olla vaimo.
Huono parisuhde ei ole hyvä koti lapsille. Jos suhdettanne ei pysty mitenkään korjaamaan niin turha jäädä avioliittoon lasten takia. Kyllä lapset huomaavat sen kun vanhempi on onneton ja kärsivät siitä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se avioero on lapsille surkea tilanne.
Ehjät perheet ovat vain harvinaisia. Kun maailma vie jomman kumman tuulien teille, koko pakka hajoaa.
Ehjäksi et saa sitä koskaan, mut avioliiton voi pelastaa puhumalla ja taas puhumalla.
Josko alamme tajuta...mikä elämässä on sittenkin tärkeintä...?
Entä jos toinen ei puhu? Jos yritän rauhallisesti ottaa asioita esille, saan kuulla olevani mielisairas ja huono äiti.
Vanhemmat eros , minusta tuli homo
Vierailija kirjoitti:
Eikö kenelläkään ole mitään kerrottavaa?
En minäkään halua täällä kertoa koko Suomelle asioitani. Hyvin sairasta kysellä tällaista. Vastaa edelleen itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
No pienet lapset ovat nyt aikuisia, ymmärtävät, että ero oli ehdottoman hyvä asia. Vanhemmat osasivat erosta huolimatta l, ja uusista puolisoista, luoda lapsiin hyvät suhteet ja heillä oli onnellinen lapsuus. Riippuu , kuinka kypsiä ovat aikuiset. Vaatii vaivannäköä.
Tuttavapiirissä on aika monta nelikymppistä, jotka vasta nyt uskaltavat sanoa ääneen, että vanhempien ero tuhosi paljon ja että he eivät halua olla missään tekemisissä isä- tai äitipuolten kanssa, vaikka nämä kokevat, että ollaan hyvissä väleissä.
Onpa niitäkin, jotka oman vanhemman kuoltua eivät suostu millään tavalla auttamaan leskeä, vaikka tämä on ollut elämässä mukana jo yli 30 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat eros , minusta tuli homo
Vanhemmat eros minusta tuli nero.
Näitä asioita ei pohdita lasten kanssa. Lapsille ei voi asettaa vastuuta aikuisten päätöksistä. Vasta sitten kun aikuiset ovat tehneet varman päätöksen, asia kerrotaan lapsille turvalliseen tapaan.
Itse olisin lapsena toivonut, että vanhempani olisivat vain eroneet. Olisivat varmasti olleet paljon onnellisempia ihmisiä. Oli aivan hirveätä katsoa vierestä kuinka molemmat purkivat omaa pahaa oloansa toisiinsa ja sitten meihin lapsiin. Äiti välillä aina unelmoi mitä kaikkea tekee sitten kun isä kuolee. Kamalaa vain odottaa, että toinen kuolee, jotta voisi olla onnellinen.
Minkä ikäisiä ovat pienet lapset, joilta olet kysellyt heidän mielipidettään erosta? Eikö ole aikuisten asia tehdä sellaiset päätökset ja toisekseen, miksi menisit kertomaan lapsille mahdollisesta erosta, jos et ole eropäätöstä tehnyt?
Joko asia on puppua tai ap on pölvästi.
Kunhan et hae mitään sosiaalitukia erosi jälkeen, sinun voimaantumiskiimojesi takia paskottu parisuhde ei ole veronmaksajien ongelma.
Lapset tietenkin nauttivat suuresti ja kehittyvät upeasti kun saavat mallia oikein kunnon voimaantumisesta, siinä ei paljoa papin aamenet paina kun moderni suomalainen nainen päättää kenkiä miehen pihalle vaikka keksityillä syillä.