Lue keskustelun säännöt.
Onko muita ketkä katuu avioeroa?
13.06.2026 |
Minä kadun tai ainakin sitä että en ottanut ns. aikalisää vaan suoraan erosin. Pieni erillään asuminen olisi voinut selvittää päätä. Nyt erosta on 5v ja mietin asiaa, en nyt päivittäin mutta usein.
Oltiin niin nuoria kun aloitettiin seurustelu ja kai siinä kasvaessa hävisi se oma itse ja sitten 30 kriisissä ajatteli sen kaiken vian olevan toisessa vaikka varmaan olikin vain omassa itsessä ja minuus hukassa.
Harmittaa..
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Et sä varmaan huviksesi eronnut silloin. Aina siihen on jokin syy ollut. Et vaan ehkä muista sitä enää niin kirkkaasti, koska aika kultaa muistot.
Niinkai sitten.. kyllä edelleen siis huomaan exässä ärsyttäviä asioita, lasten asioissa kun ollaan tekemisissä. Niin kyllä, en huvikseni eronnut. Mutta olisko niistä sit kuitenkin päässyt yli tai selvitettyä.. se ehkä eniten kaduttaa. Ois pitänyt käydä tilannetta paremmin läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadu yhtään vaikka en aloitteellinen eron suhteen ollutkaan. Yksin on paljon mukavampaa.
Mies isolla...
No mikä siinä kaduttaa? Yksinäisyys? Eikö löytynyt toista tilalle? Jos nyt keskittyisit löytämään oikeaa sisältöä elämään niin mahtaisiko ero enää pyöriä mielessä.
Vierailija kirjoitti:
No mikä siinä kaduttaa? Yksinäisyys? Eikö löytynyt toista tilalle? Jos nyt keskittyisit löytämään oikeaa sisältöä elämään niin mahtaisiko ero enää pyöriä mielessä.
Olen parisuhteessa, en yksin. Erosta jo useita vuosia aikaa.
Mikä on mielestäsi oikea sisältö elämälle, mielenkiinnosta kysyn?
Tuohon en tiedä vastausta.
Isä, lähes kuolinvuoteellaan, tunnusti että häntä kaduttaa se, että jätti äidin ja minut yksin, siis kahdestaan. Vastasin siihen, et älä äijä tuota enää murehdi, ollaan kumipikin elettty elämät. Ei minusta tämän parempaa olisi tullut vaikka olisitte olleet yhdessä.
Isältä vierähti kyynel silmäkulmasta, mieheltä, jonka mukaan miehet eivät koskaan itke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muu ei kaduta kun että joudun itse maksamaan lumitöiden tekijälle. 🤣🤣🤣🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Muu ei kaduta kun että joudun itse maksamaan lumitöiden tekijälle. 🤣🤣🤣🤣🤣
Sul on sit melko hyvin asiat 👍🏻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata katua, pitää opetella elämään tekojensa kanssa
Ei kaduta pätkääkään. Se kaduttaa, että ylipäänsä menin naimisiin kyseisen henkilön kanssa ja että en eronnut jo aiemmin.
Kahta lasta, jotka liitossa syntyi, en kadu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaduta. Elämäni olisi 100% varmuudella ankeampaa kuin nyt, mikäli olisin siihen suhteeseen jäänyt.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaduta pätkääkään. Se kaduttaa, että ylipäänsä menin naimisiin kyseisen henkilön kanssa ja että en eronnut jo aiemmin.
Kahta lasta, jotka liitossa syntyi, en kadu.
Mua kaduttaa myös naimisiin meno, oon edelleen naimisissa mutta en saa itseäni tästä ahdistavasta liitosta pois kun toinen on niin vässykkä että varmaan tekee itselleen jotain pahaa jos eroaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään kaduta, koska eroon oli erittäin hyvät syyt, jotka ei ole muuttuneet mihinkään. Sä olet vain unohtanut ne. Menneisyyttä ei myöskään saa takaisin, tajua se, oli siellä miten tahansa hienoja hetkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä siinä kaduttaa? Yksinäisyys? Eikö löytynyt toista tilalle? Jos nyt keskittyisit löytämään oikeaa sisältöä elämään niin mahtaisiko ero enää pyöriä mielessä.
Olen parisuhteessa, en yksin. Erosta jo useita vuosia aikaa.
Mikä on mielestäsi oikea sisältö elämälle, mielenkiinnosta kysyn?
Sehän riippuu ihmisestä itsestään. Sulla sitä ei selvästi nyt kuitenkaan ole, uusi parisuhdekaan ei sitten tyydytä. Harmin paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde on ihan kaikilla lottoamista, Normaali ihminen kokoajan muuttuu ajatuksiltaan ja tavoittaa niiinkuin maailma muuttuu... 5- 10 vuoden päästä siitä alkuperäisestä puolisosta ei ole paljon tähteenä. Se miten kumpikin muttuu henkisesti ym. näyttää kestääkö se alkuperäinen rakkaus.. 🌿🍀🍃🌱
Meillä meni niin että sovittiin muuttavamme joksikin aikaa erillemme, ja sitten terapiaan. Heti muuton jälkeen mies ilmoitti, että tämä oli tässä. Oli mulle tosi kova paikka, etenkin kun hän löysi pian jo uuden naisen.
Sitten kun aloin päästä jaloilleni, miehelle iski vähän sama kuin ap:lle. Katui äkkipäätöstään ja koska suostui lopettamaan toisen suhteensa, minä suostuin harkitsemaan yhteen palaamista. Terapian kautta palattiin yhteen ja kannatti.
Ei kaduta. Harmittaa se että olin niin kauan suhteessa väärän henkilön kanssa. Toisaalta ilman tuota kokemusta en olisi se mikä nykyään olen. Minulla on nyt tosi hyvä tutka ihmisten suhteen.
Ei ollu mun päätös. Mutta sillä mustiaisella oli jäsen kuin aasilla... x-piti siitä.
Vierailija kirjoitti:
Et sä varmaan huviksesi eronnut silloin. Aina siihen on jokin syy ollut. Et vaan ehkä muista sitä enää niin kirkkaasti, koska aika kultaa muistot.
Ap:n tapauksesta en tiedä, mutta kyllähän nykyään niin monet eroavat, että varmaan välillä erotaan turhankin helposti, ei jakseta yrittää selvittää ongelmia ja tehdä työtä sen parisuhteen eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä siinä kaduttaa? Yksinäisyys? Eikö löytynyt toista tilalle? Jos nyt keskittyisit löytämään oikeaa sisältöä elämään niin mahtaisiko ero enää pyöriä mielessä.
Olen parisuhteessa, en yksin. Erosta jo useita vuosia aikaa.
Mikä on mielestäsi oikea sisältö elämälle, mielenkiinnosta kysyn?
Sehän riippuu ihmisestä itsestään. Sulla sitä ei selvästi nyt kuitenkaan ole, uusi parisuhdekaan ei sitten tyydytä. Harmin paikka.
Nii, mä en ole ajatellutkaan saavani jotain täytettä elämälle parisuhteesta. Kuten kirjoitin jo aloituksessa on kyse eniten minusta ja omasta muutoksesta.
Et sä varmaan huviksesi eronnut silloin. Aina siihen on jokin syy ollut. Et vaan ehkä muista sitä enää niin kirkkaasti, koska aika kultaa muistot.